Tässä teille ajattelemisen aihetta.
Mulle diagnosoitiin kohdunkaulan syöpä viime viikolla. Jotenkin nämä päivät menee ihan sumussa. On kauhean vaikeaa selvitä päivittäisistä rutiineista lasten kanssa. Onneksi en ole yksinhuoltaja. Ainakin lapsille jää joku.
Psykologi suosittelikin, että lapset viettäisivät enenevässä määrin aikaa iskän kanssa. Ja tietysti muiden sukulaisten.
Toki saan hoitoja tähän syöpään, mutta tuntuu olevan ärhäkkää sorttia.
Eli, kaikessa rauhassa, valittakaa vaan jostain pienemmästä. Helpottaa mun päivää, kun tajuan, ettei teillä ole murheita oikeasti lainkaan.
Kommentit (14)
Näin sanoi eräs gyne tv:ssä.
Tuo on kyllä totta, että pienistä asioista ei viitsi valittaa, kun on oikeita murheita. Itse olen ollut lähellä lapsen menettämistä (eikä tulevaisuudesta ole varmuutta). Ei silloin viitsi palstalle kirjoittaa, että kylläpä ärsyttää tuo kakara kun se ei tottele, vaan sitä on vaan tosi onnellinen, että se on tuossa kiukuttelemassa.
Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, niin sinulla kuin meillä muillakin. Sinun kiukuttelusi ei valitettavasti pienennä yhtään meidän muiden taakkoja.
Mutta eiköhän tuostakin moni toivu, niin että tsemppiä hoitoihin. Asenne on kuitenkin tärkeää, jopa syövän hoidossa.
ja ymmärrän kyllä että sinusta saatta tuntua tuolta.
et kuitenkaan saa vähätellä muiden elämää ja ongelmia. vaikka jonkun toisen ongelmat tuntuisi nyt kuinka pieniltä tahansa on ne isoja kantajalleen. jokaisella täytyy olla oikeus purkaa paha mielensä tuntui asia sinusta kuinka mitättömältä tahansa. koita löytää oikea asenne, voittajan asenne, niin hoidotkin sujuvat paremmin. älä katkeroidu.
Syöpä, leikkaus ja stressi ovat kuulemma paha yhdistelmä, vaikka tietysti usein väistämätön. Sen sijaan syöpä ja leikkaus ilman stressiä ovat paljon parempia. Asia liittyi jotenkin siihen, että kun kasvain leikataan, syöpä soluja joutuu muuallekin elimistöön. Ihmisen valkosolut pystyvät aika hyvin tappamaan näitä yksittäisiä, paitsi jos ihmisellä on samalla kova stressi. Stressissä erittyy joitain aineita (adrenaliinia?), joka tarttuu myös valkosoluun ja heikentää sen tehoja.
Tämä taitaa olla tosi of topic, mutta kun juuri luin, tuli mieleen. Mutta ehkä on hyvä oikeasti ajatella, että oman stressin vähentäminen vakavassa sairastamisessa voi olla hyväksi paitsi oman ja toisten henkisen hyvinvoinnin kannalta myös oman fyysisen paranemisen kannalta.
Toivon kaikkea hyvää!
Oliko pitkä väli edellisestä papa-kokeesta?
Niin kovin moni nainen jättää papa-kokeet väliin ja seurauksena voi pahimmillaan olla kohdunkaulansyöpä.
Minulla on ollut solumuutoksia useamman kerran, on otettu koepaloja ja tehty loop-hoito, mutta parasta tässä on se, että joudun käymään säännöllisesti papa-kokeessa. Olen myös asennoitunut asiaan niin, että jos jossain vaiheessa sairastunkin kohdunkaulansyöpään, on lapsimäärä tällä hetkellä sellainen, että voisin luopua kohdustani.
Aloittajalle jaksamista!
mutta yritä silti surusikin keskellä arvostaa muitakin ihmisiä ja ymmärtää että heilläkin voi olla murheita.
Myös sillä koirankakasta tai katkenneesta kynnestä valittavalla voi olla vakava sairaus tai muita vakavia ongelmia.
En voi edes kuvitella, mitä käyt läpi. Voin myös kuvitella että se ärsyttää, kun itsellä on murheet suurinta luokkaa ja muut jaksavat valittaa mitättömistä asioista.
Toisaalta kun itsekin alata taas joskus valittaa niistä pienemmistäkin asioista, niin sekin vain kertoo, että sairaus on arkipäiväistynyt ja huomio kiinnittyy mitättömiinkin asioihin. Toivotaan, että teilläkin tämä hetki vielä tulee. Silloin itse sairaus ei saa liian suurta roolia.
Silti toivon sinulle paljon-paljon voimia.
äiti jonka lapsi taistelee syöpää vastaan voisi sanoa sinulle samoin. yllensä ottaen kuitenkin pidetään epäoikeuden mukaisempana pienen lapsen vakavaa tautia ja kuolemaa kuin aikuisen ihmisen.
väärinhän se tietysti on, mutta niin se on. mikä sinun ongelmastasi tekee niin ison ettei kellään voi olla isompaa?
pieni on yhden ihmisen ongelma jos ajatellaan sotia jne..
ite olen tollainen joka pikkuasiasta marmattava:) kuin luin tän tekstin aloin kyllä ajattelemaan että saan ole tosi onnellinen että mulla on kaikki oikeesti hyvin. Kyllä joku kynnen katkeaminen on niin naurettava juttu tollasen rinnalla. Jokaisen kannattais sitä miettiä kun joku pikkujuttu harmittaa että onko asia oikeesti sillainen että sitiä kannattaa murehtia.
Tsemppiä ja voimia sulle ap oikein paljon!
sairastan ms-tautia (googleta jos et tiedä mikä se on) ja silti mua harmittaa jos aamulla on finni nenässä tai lapsi astuu ulkona koirankakkaan tai kaupassa ei olekaan juuri sitä leipää mitä halusin ostaa.
Munasarjasyöpä vie varmemmin hengen ja lyhyemässä ajassa.
Sinä selviät, näin se vaan on.
Surffailu av:llä vittuuntuen muista joilla on kaikki hyvin tuskin sijoittuu korkealle sillä listalla...