Pidättekö yhteyttä vanhempiinne velvollisuudesta vai koska haluatte?

Jos olisin sinä, katkaisisin välit äitiin tai ainakin niin että en enää menisi äidin luo, äiti saisi tulla omaan kotiini, jossa todellakaan en aikoisi sietää moista käytöstä vaan heittäisin äidin ulos samantien jos alkaisi omassa kodissani tuolla tavalla käyttäytyä. Lapsille voisit ihan asiallisesti sanoa, että ette enää käy mummolla, kun siellä vaan mummo pahoittaa kaikkien mielet, että sitten kun mummo on oppinut hyviä käytöstapoja voitte kokeilla uudestaan.

Kirjoita äidillesi vaikka kirje, jossa kerrot, että olet miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että sinä ja lapsesi ette halua kuulla pelkkää moittimista mummon suusta, mummot ovat sitä varten että he iloitsevat lapsenlapsistaan, ja jos teidän lapset eivät hänen elämäänsä muuta tuo kuin harmia, niin ihan mummon parasta ajatellenkin ette enää pidä yhteyttä.

ja otan alle kouluikäiset tyttäreni mukaan. Kyllähän äiti joskus arvostelee lastenhoitoa jne., mutta usein aiheesta.

ja jos lapset on siellä kyläillessä käyttäytyneet jotenkin huonosti, on tietysti kieltänyt, mutta ei ole koskaan,ikinä, milloinkaan sanonut mitään negatiivista lasta arvostelevaa niin että lapsi itse sen olisi kuulemassa. Tuollainen arvostelu, vaikka olisikin suutuspäissään tokaistu, voi jättää lapsen mieleen pysyvän muiston joka vaikuttaa koko elämän ajan. Lapsi pitää kehua ja kannustaa enemmän kuin moittia! toki aiheesta saa ja pitääkin torua mutta silloinkin vain käytöstä, ei lasta itseään. mummo lastenkasvatuskurssille tai sitten mummoa ei enää teidän perheen puolesta tavata, niin minä tekisin.

Olen eronnut ja lasten isän vanhempiin olen yhteydessä aivan kuten ennenkin. Ja syystä, että he ovat lapselle tärkeitä ja minusta ihan loistavia ihmisiä. Valitettavasti asuvat toisessa maassa, että tapaamme harvoin.

Mutta ei voida käydä syömässä, shoppailemassa tai mitään. Olen tuota ostoksilla käyntiäkin kokeillut, mutta aivan kauheaa. Heti kun hipelöin (ilman ostotarkoitustakaan) jotain vaatetta tai tavaraa " kyllä sulla noita jo on, ostat liikaa lapsille, mihin luulet tuotakin tarvitsevasti, tuo sopii jos laihdutat" . Ja jos lapset on mukana, se on yhtä äyskintää. Ei sitä jaksa hullukaan. Enkä edes halua, että lapseni joutuu samaan syyllistämis ja ei sinusta ole mihinkään -kierteeseen, jota itse olen koko elämäni joutunut sietämään. ap

Anna hänelle mielessäsi anteeksi,sillä hän käyttäytyy niin hyvin kuin omilla elämänedellytyksillään ja kokemuksillaan osaa, ei hän tahallaan ole sinulle tarkoituksella hankala, hän vain on sellainen kuin on. Ja kun olet antanut anteeksi, anna olla ja elä elämääsi eteenpäin. Ehkä ystävä-, sukulais- tai tuttavapiiristä löydät jonkun vanhemman naisen, jonka kanssa voit olla ystävä ja käydä shoppailemassa, jolle voit uskoutua jne. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.

Jonkin aikaa meni sopuisasti. Mutta kun tyttöni on kasvanut ja alkanut ymmärtää asioita. Olen useasti joutunut häntä suorastaan puolustamaan äitiäni vastaan enkä salli, että lastani kohdellaan huonosti ja sen sanon ihan saman tien kun tilanne on päällä. Ja olen myös tajunnut, että ei kukaan voi myötäilemällä elää. Eihän se ole mahdollista. Siinähän sulkee omat mielipiteensä pois ja oman minuutensakin, jos ei saa olla oma itsensä. ap

Miksi lasta ei saisi komentaa jos hän penkoo tavaroita, hypistelee ja kolistelee posliiniesineitä, leikkii ruualla jne? Miksi lasta ei saa kieltää mummolassa? Ehkä mummu odottaa että äiti edes joskus itse komentaisi lastaan ja antaisi ymmärtää että mummun tavaroita pitää käsitellä nätisti.



Aloittaja, jätätkö komentamisvastuun mummolassa mummolle? Vai eikö lasta saa komentaa? Tällainen toiminta on todella ärsyttävää pitkän päälle. Jos lasta ei mummolassa komenneta niin sittehän hän jatkaa ärsyttävää käyttäytymistään. Jos lapsi käyttäytyy muualla kuin enkeli, niin kyllä hänet saa varmasti mummolassakin käyttäytymään hyvin!



Mun mielestä kannattaa ihan oikeasti ajatella mitä mummo sanoo. Ei tällainen valitus yleensä tyhjästä tule. Isovanhemmat yleensä tykkäävät lastenlapsistaan, mutta lapsen ikävä käytös ja siitä palkiteseminen ( ei kielletä, puolustellaan ) on todella raivostuttavaa. Mummo saattaa kokea, että häntä ja hänen tavaroitaan ei arvosteta jos lapsi saa tehdä mitä vaan niille.



Olen törmännyt tähän tilanteeseen että pienten lasten vanhemmat eivät halua kuulla mitään negatiivista lapsistaan eikä heidän pienkokaisiaan saa komentaa. Kaikki aikuiset ihmiset jotka huomauttavat huonosta käytöksestä ovat pahoja ja heihin ei voi pitää yhteyttä. Koskaan ei vika ole itsessä.



Kyllä se niin on, että kylässä pitää käyttäytyä ja vanhempia ihmisiä pitää arvostaa! Jos jossain kylässä ei kehdata kieltää niin se ei tarkoita että lapsi käyttäytyy hyvin.

käytöstavat? Jos lapsi tietää mitä häneltä odotetaan, voi olla helpompaa välttää konflikteja. Jos kasvatat lapsestasi hyvinkäyttäyvän, ei mummon tarvitse enää kieltää ja komentaa... Ja kyllä se on SINUN vastuullasi, miten lapsi mummolassa käyttäytyy, joten sinun täytyy puuttua siellä asioihin, mielellään jo ennakoivasti.

Ja itsekin komennetaan. Jos penkoo laatikosta kynää ja paperia, joskus saa ottaa ja joskus ei saakaan itse ottaa. Sitten huudetaan ja pahimmillaan tönäiseekin lasta. Tai jos leivänmuruja putoaa syödessä. Huutoa ja heti luutu käteen ja pyyhkimään. Ja sitä rataa menee ruokailun loppuun. Muru, huuto, pyyhkiminen. Ja lapsi nieleskelee vaikeana sitten ruokaa. Ja tuosta on tullut seurauksena se, että lapsi mielestäni tekee sitä tahalleen äitini luona. Lapsi ei pidä esimerkiksi valmiista ruskeasta kastikkeesta ja en pidä itsekään, mutta syön jos kylässä joku laittaa. Mutta miten saa lapsen väkisin syömään? Äitini haluaa pakottaa ja on tehnytkin kerran niin, että jos lapsi ei syö, ottaa lusikan, päästä kiinni ja tukkii väkisin suuhun... Tästä meillä tuli myös riitaa...

Mielelläni otan neuvoja vastaan. :)

Vierailija:

Ja itsekin komennetaan. Jos penkoo laatikosta kynää ja paperia, joskus saa ottaa ja joskus ei saakaan itse ottaa. Sitten huudetaan ja pahimmillaan tönäiseekin lasta. Tai jos leivänmuruja putoaa syödessä. Huutoa ja heti luutu käteen ja pyyhkimään. Ja sitä rataa menee ruokailun loppuun. Muru, huuto, pyyhkiminen. Ja lapsi nieleskelee vaikeana sitten ruokaa. Ja tuosta on tullut seurauksena se, että lapsi mielestäni tekee sitä tahalleen äitini luona. Lapsi ei pidä esimerkiksi valmiista ruskeasta kastikkeesta ja en pidä itsekään, mutta syön jos kylässä joku laittaa. Mutta miten saa lapsen väkisin syömään? Äitini haluaa pakottaa ja on tehnytkin kerran niin, että jos lapsi ei syö, ottaa lusikan, päästä kiinni ja tukkii väkisin suuhun... Tästä meillä tuli myös riitaa...

Näin on meidätkin kolme lasta opetettu tavoille.

Vierailija:

Näin on meidätkin kolme lasta opetettu tavoille.