Ahdistaako ketään kun matka lähestyy? eli

Jep, parilla ed reissulla, tai siis niitä ennen, ollut vastaavaa ja nyt on taas ja matka buukattu joulukuun loppupuolella alkavaksi.

En tiedä, ajatukset pyörii juurikin siinä, että joa jotakin ikävää tapahtuu itse matkakohteessa tai jos lentokone tippuu tms. Ja tiedän että esim autolla kulkeminen moottoritiellä on riskaabelimpaa puuhaa.

Huoh.

Nuorena opiskelijana ei ahdistanut. Nykyään matkustan huomattavasti harvemmin, sillä ikävöin lapsiani ja kodin rauhaa.

Juu, tuo on ihan asiaan kuuluva tunne :)

Stressaan etukäteen matkustamisen vaivalloisuutta, mutta tiedän sen helpottavan perillä.

Kaikki me kuolemme joskus, milloin se tapahtuu.. Sitä ei kannata miettiä. :) Hyvää matkaa!

Mua ei ahdista, mutta juuri ennen lähtöä kiljun ja raivoon kun kaikki on hukassa tai ei vaan meinata ehtiä ajoissa. Oikeasti mitään hätää ei ole ollut mutta kun pelkään myöhästymistä niin paljon että lähdetään tosi ajoissa. Hukassa oleva hiusharja tai lapsen viimehetken kakkahätä tai vaatteiden vaihtoa vaativa sotku vie multa hermot. Onneksi tunnelma aina paranee kun kotiovi jää taa ja ollaan tien päällä.

Minä lähden reissuun nyt sukulaistytön kanssa, ja ahdistaa vaikka matka on oma ideani. Yleensä jos matkustan mieheni kanssa, niin ahdistus on vähäisempää. Riippuen kyllä paljon matkakohteesta.

Yleensä ei minuakaan perillä hotellissa ahdista enää. Mutta muutama päivä, viikko ennen matkaa kyllä.

Kiva kun en ole ainoa.

Minä olen sentään asunutkin ulkomailla joskus muinoin, nuorena. Yhteensä 5 vuotta.

Ap

Ihan sekoa ahdistua hienosta asiasta.

Rakastan matkustelua, mut lähtöä edeltävänä iltana ahdistaa ja kaduttaa. Lentokoneessa on jo eri fiilis, enkä ymmärrä, miksi edellisenä päivänä teki mieli perua matka.

Mua alkaa pari viikkoa ennen lähtöä ahdistaa kaikki mahdollinen mitä voi tapahtua ettei päästäkkään reissuun. Sitä kun odottaa niin kovasti.

Minua ei ahdista sukulaisten luo matkustaminen, minua ei koskaan ahdistanut nuorena mutta vanhempana ja vakiintuneena kyllä.

Ihana että hermoilijoita on muitakin! Viimeiset päivät ennen matkaa on hirveitä, rahat on tiukassa, töitä ei saa sille mallille että vois olla pois, lapsikin taitaa alkaa sairastamaan ja tulivuoret purkautuu. Yleensä Iso Kilahdus tulee edellisiltana pakatessa. Mutta heti kun ollaan päästy lentokoneeseen, elämä helpottaa ja matkan positiiviset puolet alkaa taas näkymään. Ja tämä sama juttu on joka ainoa kerta kun ollaan menossa jonnekin. Ja vain minulla, mies jaksaa hehkuttaa reissuista koko ajan. 

Ju, heemoilen, että sairastutaan just ennen ja sit in vaikee miettiä, mistä lääkärintodistus ja uskaltaako olla lähtemättä vaemana, että jostain sen tokarin saa.

Kylläjoka kertaa ahistaa.

Ahdistaa! Nyt just lähdössä reissuun ja vähän kipeä olo ollut ja aah ulkomailla sairastamisen pelko, pakkaaminenkin stressaa! Oon aina ihan kireänä ja ärsyttävä puolisolleni ennen matkoja kun ahdistaa niin pirusti. Mutta heti siellä lentokoneessa jo helpottaa  

Ahdistaa niin, että olen yhden matkan perunut sen lähestyessä. Enää en matkustele juurikaan, mutta minulla onkin ahdistuneisuushäiriö. Onneksi nuorena tuli reissattua.