G: Miten teidät puettiin lapsena?
Muistatteko? Katsokaa kuvia.
Mulla ei ole muuta muistikuvaa kuin että mekko oli aina päällä juhlissa ja kylässä ja meillä oli pitkät takit ja damaskit eli villahousut mekon kanssa, ei mikään toppatakki. Ja kuvista päätellen sitten arkivaatteet on ihanan kamalia 70-lukulaisia! =) Keltainen mekko ja ruskeat sukkahousut. Tai vauvana oranssikeltainen Marimekon froteehaalari, miehellä samanlainen punasinisenä.
Äitini nauroi noille ja sanoi, että Marimekot oli siihen aikaan halpoja ja ne oli sen ajan muotia. Noihin mekkoihin hän oli kyllä tykästynyt ja sanoi, että niitä tosiaan ostettiin (ja ostetut oli epäkäytännöllisiä kankaita esim. samettia, ym.) ja ei sitten raaskinut arkena pitää, joten juhlaan ostettiin uudet. Ihan hullua!!! Kylään ei myöskään lähdetty farkuissa, niinkuin nykyaikana. Tosin kaikki mekot ei kuulemma olleet niin hienoja ja uutta, jotain hellemekkoja hän oli kuulemma ommellut vanhoista pöytäliinoista! Merkkivaatteita olin saanut vasta koululaisena, kun olin niitä pyytänyt. Tai yleensä niin, että isosiskoni oli pyytänyt ja minä olin matkinut häntä.
Äitini on itse hyvin maanläheinen ja aikalailla ekoihminen ja häneltä olen varmaan perinyt sen, että vähän, mutta hyvää. Hän ostaa niitä Marimekon 150¿ (?) maksavia pellavamekkoja itselleen ja en voisi kuvitella, hankkisi jotain h&m:lla, joka kuulemma käyttää värjäykseen ties mitä myrkkyjä. Vanhemmiten alan kai muistuttaa äitiäni yhä enemmän. Tykkään nyt jo kasvisruuasta, vaikka lihasta en ole kokonaan luopunut. :-)
Mites teillä???
Kommentit (43)
Sai kuulemma tehdä töitä et löysi silitettäviä mekkoja. Olin melkein aina puettuna mekkoihin ihan vauvasta alkaen myös hoidossa ollessani. Easy beasy? kirjoitetaankohan noin puvut meillä lapsilla oli siis ne mustat joissa oli erivärinen vuori ja puvun pystyi kääntämään ympäri. Marimekkoa en muista et meillä olisi ollut. Esimmäiset korkokengät muistan hyvin. Mustaa mokkaa joissa remmit ja rako edessä ja kultaiset sisältä. Ikää taisi olla 7v.
Tosin siihen aikaan ei nettiä paljon rämpytetty, ja näitä kokemuksia paljon jaettu. Mä kun olen 80-luvun lapsi, oon välttynyt kaikelta froteelta ja ns.retrolta. Muistaakseni mulla oli valjon valkoista ja vaaleanpunaista, kun naapurin samanikäinen tyttö (vieläkin paras ystäväni) oli lähestulkoon samoissa vaatteissa mutta tummansini-valkoisena. Muistaakseni paljon vaatteistani taisi olla Benettonilta, ja pienistä erikoisliikkeistä. Kuvia kun katselee, niin ihan hirveiltähän ne vaatteet nyt näyttää :-).
Meidän äiskä panosti paljon myös meidän tyttöjen hiustenlaittoon. Siis aina oli saparot, ranskalainen letti tmv.
Yksi kauhealta kuulostava, mutta silti nätti yhdistelmä siihen aikaan sopivaksi oli tarhakuvassa näkynyt tummansininen samettimekko, valkoiset pitsisukkikset ja mustat lakeriset mary janet. Äiti oli föönännut pitkän vaalean tukkani, ja taivuttanut latvoja hieman sisään päin. Voi niitä aikoja ;)))!
En jaksa nyt kuvia kaivella esiin, mutta ainakin alta kouluikäisenä mulla oli tosi paljon äidin itse ompelemia vaatteita. Äiti ei ole koskaan ollut mikää mestariompelija ja mallit oli sellasia " helppoja ja yksinkertaisia" ja kaikki " krymelyyrit" oli karsittu (tyyliin taskut tms). Joskus oli juhlaa, kun sain jotain serkkutytön vanhoja vaatteita ;) Jotain mummon ompelemia mekkoja muistan myös.
Ekaluokalla koulussa mä olin kai aika " neiti" , halusin talvellakin kulkea hameessa ja pitkässä takissa... Haalarithan kaikilla siihen aikaa oli ulkovaatteena.
Enimmäkseen vaatteet oli kai jotain perus-trikoo juttuja, farkuistakaan ei oo mitään havaintoa tai mielikuvaa. Jotain lappuhaalareita tais ehkä olla, mutta farkut vasta joskus kouluiässä, eikä silloinkaan mitään " merkkiä" :)
Mulla oli vissiin vaatetuksen suhteen " ankea lapsuus" :DDD (Omalla tytöllä on vaatteita melkein muille jakaa, tosin nekin on mallia H&M) ;)
t. Ope vm-73
pikkuserkun vanhoja vaatteita. Ei niin ajanmukaisia kun hän oli ainakin neljä vuotta minua vanhempi. Âitini säästi lastenvaatteissa niin paljon kuin mahdollista ja 70-80- luvulla ne olivat suhteessa paljon kalliimpia kuin tänäpäivänä.
Minulla oli kirkkaanpunaisesta joustofroteesta verkkarit, tummanvihreä maihinnousutakki teddyvuorella (sen valitsin ihan itse kun isän kanssa pääsin vaatekauppaan 6- vuotiana). Paljon oli sammareita joista käännettiin kasvunvarat lahkeista ulospäin...
Muistan kun minulla oli lapsena sellainen 70- lukulainen kansallispukumainen minimekko. Pieniä kukkakuvioita kankaassa, pyöreä pitsiessu, nyörikiristys rinnassa ja puhvihihat valkoisessa paidassa. Muistaakos joku? Niitä oli monella muullakin.
Sitten muistan 5- vuotiaana kun näin kaupassa ihanan kirkkaanpunaisen hametakin kirkkaanpunaisilla tekokarvareunuksilla. Itkin ja kiukuttelin monta iltaa että HALUAN sen takin, mutten saanut.
Mulla oli ihan vaatteet aina Stockalta. Käytiin aina kerran viikossa lauantaina keskustan Stockalla (no Tapiolan Stockahan tuli vasta myöhemmin) ja vaikka rahaa oli vähän, niin mun vaatteista ei kyllä tingitty. Oli ne sen ajan " Reimatecit" eli mm. Bunnukan (???) haalari, joka oli irrotettavalla teddyvuorella ja toinen puoli musta ja toinen kirkkaanpunainen ja oli minusta vielä kääntöhaalari. Vaatteet oli aina suurinpiirtein kuin Stockan kuvastosta (en ihmettelis, että jos olisi nykylogiikalla aina kantistuotteet tulleet meille mulle) tai sitten äitini itse ompelemia Stillin (?) kaavoilla, kotimaiset kaavat kun oli hoikalle tytölle liian leveitä. Niin ja isotätini oli ompelija ja perheetön ja mulle ompeli kans hameita. Juhlissa olin aina duffeli päällä, ei puhettakaan että julkisille paikoille oltais missään haalarissa lähdetty, eikä juhliin kyllä farkuissakaan. Ja kaikki vaatteet ostettiin uutena ja kai ne roskiin heitettiin, sillä ei ollut ketään tuttuja, jolla olisi ollut pienempiä tyttöjä. Siihen aikaan kirppikset oli kai aika kamalia - haisevia ja poissa muodista.
Välillä kun äitini näkee poikani tulemassa isänsä luotaan (siellä mm. pilattu Marimekon pusero ensimmäisenä käyttöpäivänä, niin laitan sinne nykyään aina vähän b-luokan vaatteita ja tummia vaatteita vaan pojalle), niin äiti muistuttelee, että muistathan pitää pojan hyvissä vaatteissa ;-)
Muistan, että lastenvaatteissa sisävaate merkkinä oli mm. Fix, jota silloin sai Stockalta. Sitten Beaversin farkut tuli kovaan muotiin kun olin ekalla ja muistan jostain erikoisliikkestä hakeneeni isäni kanssa itselleni " porkkanahousuja" silloin ekalla tai tokalla. Kumpparit oli mustat ja Nokian. Ja mulla oli ihana luokkakaveri silloin, Hannille vaan terveisiä, jos täällä liikkuu, jonka kanssa soiteltiin ekalla että mitä laitetaan päälle. Välillä oltiin ihan farkuissa tai vaikka vaaleanpunaisissa housuissa mut välillä oli päällä skottihameet ja tietty piti olla samanlaiset. Ja Lehtisen Jere & kumppanit tökki luokassa olevilla karttakepeillä hameen alle!
Eli mä en ole pahakaan ja sitäpaitsi harrastan kovasti kierrätystä.
melba:
Oli ne sen ajan " Reimatecit" eli mm. Bunnukan (???) haalari, joka oli irrotettavalla teddyvuorella ja toinen puoli musta ja toinen kirkkaanpunainen ja oli minusta vielä kääntöhaalari.
Itselläni oli paljon Marimekkoa, raitapaitoja lyhyt- ja pitkähihaisina sekä yöpaitoja. Paljon ruskeaa ja keltaista sekä samettia. Vaatteet olivat aina yhteensopivat. Hai-saappaita ja Nokian tennareita. Sain myös usein vaatteita ulkomailta, perheen omilta matkoilta tai ulkomaalaisilta kummeilta. Minulle ommeltiin myös paljon. Varhaisteininä muistan että ekat merkkifarkut olivat Mic Macit ;-).
paitsi että mulla ei ollu mekko-sukkahousut- yhdistelmänä vaan potkuhousuina. Mä olen siinä kuvassa tuttavaperheen tytön kanssa, molemmat ollaan jotain 5-6kk ikäisiä ja hällä täsmälleen samanlainen päällä. Muistan niin hyvin sen sinapinkeltainen, paskanruskea yhdistelmän. Kuuminta hottia taisi olla siihen aikaan!!! =)
Toinen yhdistelmä taisi olla just se froteinen (joustofroteinen?) sinipunainen haalari, niitä taitaa olla jokaisella sen aikakauden lapsella kuvassa.
Mekkoa mua ei saanu kirveelläkään pitämään. Ei ainakaan sen jälkeen kun jotain olen vaatteen päälle tajunnut, eli varmaan noin 3v jälkeen en ole suostunut päälleni laittamaan.
Olikos teillä muilla kesäisin pikkutyttönä (noin 3-4v) sellaista lakkia joka oli pään myötäinen, mutta etupuolella oli joku hörhelö, sidottiin leuan alle nauhoilla. Mulla oli varmaan joka kuvassa mitä kesäaikaan oli otettu ulkona.
TOSI harvoin sain mitään uutta (tai todella kaunista) vaatetta. Osasin kuitenkin arvostaa niitä vähiä ehjiä ja ok vaatteita mitä kaapistani löytyi. Pesin pyykkini pienestä pitäen itse (halusin) ja pidin kaapin ojennuksessa, yksikään sukka tms. ei ole minulta koskaan hävinnyt.
Perheen kolmantena tyttönä neljästä sain jo aika kovassa käytössä olleita vaatteita. Vanhin sisko osasi pitää puolensa ja sai uutta vaatetta enemmän kuin me muut ja joskus omi meidän muidenkin vaatteita.
70-luvun alussa syntyneenä olen froteepotkari-sukupolvea, siis ihan sitä kelta-ruskea-vihreä-punainen raitapukulinjaa. Mulla on hauska kuva siskosta ja minusta, jossa siskolla on (nyt uudelleen muotiin tulleita) sellainen vaakaraidallinen frotee-kokohaalari päällään ja minulla tekokuituinen kittana mekko joka vielä kiiltelee jonkun verran, ihan kutittaa iholla kun ajattelenkin..
Koulussa oli collegepaita-farkkulinjaa á la halpahalli. Farkuista jäi värit mm. lumihankeen sen muutaman kerran ala-asteen aikoihin..
Yläasteella ostin jo omalla työllä ansaittuja vaatteita kaupasta jonkun verran. Ompelin kaverin kanssa farkuista minihameita ja oltiinkin varmaan aika huvittava näky kotikutoisissa muotikuteissa (mm.valkoinen minihame ja neonvihreät sukkikset.. 80-luku, jäyks!)
Lapsuuteni ihanin vaate oli tummansininen enstex-toppatakki kirkkaanpunaisella pehmeällä tekokuitukarvavuorella, taisi olla jopa Reiman takki ja olin tuolloin 7-vuotias.
Eikun joo... MicMacit ne munkin ekat merkkifarkut oli! Ja " iisi-biisin" haalari oli tuo. Sellaista aika tavalla nykyajan Ticketin oloista ohutta, kiiltävähköä kangasta oli tuo haalari ja oli silloin tosi magee. Naapurin ruotsikkoperheen lapsilla oli kans ko. haalari ja kun ei ollut muuta haalaria, niin niiden äiti kertoi, että kun illalla pesee ja hän käy kuoren yöllä kertaalleen kääntämässä, niin on aamulla kuiva (teddyvuorta ei tietty tarvinnut usein pestä). Ja samaan aikaan noiden makeiden haalareiden kanssa meidän molempien perheet mietti, että meneekö jalka läpi auton lattiasta, kun olivat autot sen verran ruosteessa... isät vain perheissä töissä, palkat valtiolla pienet ja asuntolainat 10v. Kyllä olisi monella nykyajan perheelläkin tiukkaa, jos ensiasuntolainat olisi perheasunnosta 10 vuotta!
Yllättävän hyvin muistan mun vaatteita. Oli niitä vakosamettifarkkujakin ja esim. vuorillisia farkkuja. Mulle kans tuotiin ulkomailta vaatteita, ranskalaisia mekkoja yms. Ja kengät oli mulla aina Stockan italialaisia kenkiä, kun ei mulle jalkaan sopineet mitkään suomalaiset leveät kengät. Ja talvella oli minusta usein sellaiset tummansiniset mokkanahkaiset kengät, muistaako joku moiset? vähän nilkkurimalliset - mulla oli muutenkin tosi paljon tummansinisiä vaatteita, esim. nuo duffelit oli aina tummansinisiä.
Easy beasy-haalari oli myös, musta-vihreänä, siskolla oli musta-punaisena. Äitini oli 70- ja 80-luvuilla lentoemäntä, joten toi paljon vaatteita ulkomailta. Alle kouluikäisenä olin lähes aina Mollin vaatteissa, alakouluiässä melkein kaikki vaatteet oli Fixiä Stockalta tai jotain muita merkkejä Tsupusta. Kesäjuhlavaatteet oli usein Cacharelin. Monet vaatteistani on mulla edelleen olemassa, ihan pieniä vauvanvaatteita ja sitten korkeakauluksisia villapaitoja olen käyttänyt omilla lapsillanikin.
Mun suosikkivaate eskarilaisena oli La Pazin vaaleansiniset vakosamettisen lappuhaalarit, inhokki oli punaiset farkut :) .
Toppahaalarina mulla oli n. 1-vuotiaana sellainen koko vihreä puku, vähän samaa sävyä kuin Tyyliblogin Marikan lapsella, paitsi ei niin kirkas. Vetoketjuja oli kaksi, jotka meni nilkkaan asti. Hattuna oli valkoinen karvainen hattu, jossa oli häntä, eli sekin vähän samaa tyyliä, kuin nykyään on niitä karvahattuja myynnissä, esim. Tinttu.comin hatut.
Mä olen viettänyt varhaislapsuuteni ulkomailla, joten vaatteet olivat keskieurooppalaisen kauniita ja epäkäytännöllisiä, äitini sanoja lainatakseni;-) Tarkkoja muistikuvia ei ole mutta tuollainen kääntöhaalari on minullakin ollut, Suomen talvisissa lomakuvissa sellainen puna-musta päälläni poseeraan.
Stockalta taisi minunkin vaatteet olla, ja Pikkuväestä. Tulee vieläkin muistot mieleen kun vierailen Munkan Pikkuväessä, se ei ole muuttunut yhtään, paitsi valikoima tietenkin. Ja Heikintorin yläkerrassa oli vaatekauppa jossa usein käytiin ostoksilla, muistaako kukaan sen nimeä?
Ja vähän isompana tietenkin Micmacissa ja Pukevassa. Kaverit kävivät myös Seppälässä, mulla ei ollut sinne mitään asiaa, äiti ei suostunut niitä ¿lumppuja¿ edes harkitsemaan. Ja olin luonnollisesti katkera kohtalostani;)
La Pazin muistan myös.
Nostalgisena,
Lottis vm. -70
70-luvulta muistan Marimekon raidat ja erityisesti pallot. Velour-haalarit eli potkupuku vetoketjulla, pitkillä hihoilla ja ilman teriä näkyy aika monissa vanhoissa valokuvissa pikkulasen kotivaatteena. Äitini vierasti noita sen ajan muotimatskuja, froteeta ja trikoita. Velouria oli tytölläkin, mutta trikooteeppareita ja froteeshortseja toisi olla veljillä vain. Minulla sitten paljon silitettäviä hameita, vekkihameita, paitapuseroita ja niiden päällä villatakki.
70-80 vaihteesta muistan ne jonkun mainitsemat " tirolilaismekkosetit" . Sellaisia oli monilla ja olisin päiväkodin juhlaan halunnut mieluummin sellaisen kuin mekon, joka minulle sitten 3:n sovituskerran jälkeen Aapiskukosta otettiin. Äitini oli supertarkka mekko-ostaja ja olisi ollut kamalaa hänen mielestään, jos olisi hankkinut minulle samanlaisen jonkun toisen kanssa. Suvussamme oli paljon ompelijoita ja useimmat mekot minulle sitten ommeltiinkin. Aapiskukon lisäksi muistan Tsupukan. Minulla on nuo " ihanat" ja vähemmän ihanat mekot kaikki tallella omille tytöille ja niiden merkeissä mm. Fix, Zalekua, Tutta, Nanso, Bunnukka ostovaatteissa. Sitte minulla oli myös perheetön täti Keski-Euroopassa, joka muisti lähetellä ihania settejä, joihin kuului sukkiksia myöten kaikki. Ai että!!! minä sitten vihasin noista mekoista suurinta osaa!
Arkena äiti " pakotti" käyttämään arkimekkoja, mutta ei koskaan ruudullisia, koska ei halunnut lastensa näyttävän lypsylle lähdössä olevilta. Ei nilkkasukkia hameen kanssa vaan polvisukat, ei myöskään tennareita hameen kanssa vaan nahkasaappaat, sandaalit tai pikkukengät. Oli minulla farkkujakin, mutta suurin osa housuista vakosammarilappuhaalareita, koska olin hoikka eivätkä vaatteet kuulemma istuneet hyvin tai pysyneet päällä vyötäröltä.
Rahaa ei ollut paljoa, joten vaatteita ei ollut myöskään määrällisesti kovin montaa. Niitä hoidettiin sitäkin paremmin. Äiti selvästi hermostui, jos rikoimme vaatteitamme tai sotkimme enemmän.
Reimaa oli meidän pihalla paljon talvisin (siis ihan H:gin keskustassakin). Sitä ensteksiä ja vuori teddyä. Muistelen, että itkin, kun veljille ostettiin " iisi biisit" Sellaista ei kuulemma ollut kiva isolle tytölle pukea (olin 5-6v) Ulkoilin pitkässä toppatakissa ja sen alla eri sarjan toppahousut. No, olivat ne kai nättejä, mutta niin kovasti olisin halunnut sellaisen rymyhaalarin minäkin. Verkkareita käyttivät meidän perheessä pojat, tytöt sitten niitä college-pukuja - siis kun sellaiset piti kouluun ekalle luokalle liikuntatunteja varten hankkia. Pikkuhiljaa sain muutamia t-paitojakin, mutta en kuitenkaan koskaan mitään printtipaitaa. Seppälään pääsin parin vrk:n itkemisen jälkeen 11-vuotiaana, olisko minut sitten lopulta sinne isä tai mummi vienyt. Valitsin sieltä sellaiset porkkanafarkut ja raidallisen trikoopaidan. Olivat niin rakkaat ja äitini niitä erittäin avoimesti halveksi. Kuluivat tietysti jossain vaiheessa puhki ja sitten tulikin tuutin täydeltä: että katso nyt miten huonolaatuista ja tuollaista roskaa sinä vain haluat käyttää...
Sellainen käsitys minulla on itsestäni, että olin aina konservatiiviseen malliin lähes vimpan päälle puettu lapsena. Jonkinlainen ylpeys vanhassa räätälisuvussa. Mutta siitä pukemisesta oli käytännöllisyys kaukana ja murkkuiässä otin eroa tuohon äidin tyyliin oikein kunnolla. Otan nyt selvästi äitiäni paremmin huomioon omien lasten oman mielipiteen ja tyttöjen oma halu pukeutua mekkoihin jopa yllättää. No, kiva, kun tykkäävät!!
Äitini laatukäsitys on minuun tarttunut jonkin verran ja sellainen uniikkien juttujen etsiminen ehkä myös. Ja kyllähän nuo ei-nilkkasukkia yhteen hameen kanssa -jutut ovat omaan esteettiseen silmään vaikuttaneet myös. Toisaalta minusta ne kelta-ruskeat froteeretrot ovat ihania, itselläni niitä ei ole tainnut ollakaan.
Terveisiä muille mekkoihin ja sukupuoliroolin mukaiseen pukemiseen lapsena ahdistuneille!!
käytyä harva se päivä...Mutta Pukeva tosiaan unohtui, tottahan toki! Seppälästä tuli harvoin ostettua mitään, joskus jotain kesähousuja muistan valinneeni - mutta muistaako kukaan kun sieltä sai vuokrata lp-levyjä? Se oli aika erikoinen juttu sinänsä, niitä vuokrasi ja sitten vaan äänitti kasetille, Teosto varmaan tykkäsi hyvää...
Itsekin olen useamman vuoden asunut lapsuudessa (9-13 v) ulkomailla ja siellä oli ihan eri jutut vaatteissa, onneksi missasin Suomessa jyllänneen rockabilly jne -aallon.
Sitten teininä tärkättiin sprayllä Lacosten piképaidan kaulukset pystyyn, kun ei muka ollut tarpeeksi jäykkiä muuten ja päällä oli Busnellin kutittavat raitavillapaidat...
Se vielä tuli varhaislapsuudesta ja ala-asteajasta mieleen, että matkustimme usein myös talvisin ulkomaille ja muistan että oli tosi hauskaa ennen matkaa metsästää kesävaatteita kaupoista, koska niitähän ei todellakaan saanut noin vain ympäri vuoden kuten nyt saa. Oli aina tosi jännää pyytää myyjiä kaivamaan takahuoneesta jotain extraa " ihan väärään vuodenaikaan" . Ilmeisesti sitä kasvoi niin ettei menneen kesän vaatteet enää mahtuneet.
lottalin:
Mä olen viettänyt varhaislapsuuteni ulkomailla, joten vaatteet olivat keskieurooppalaisen kauniita ja epäkäytännöllisiä, äitini sanoja lainatakseni;-) Tarkkoja muistikuvia ei ole mutta tuollainen kääntöhaalari on minullakin ollut, Suomen talvisissa lomakuvissa sellainen puna-musta päälläni poseeraan.Stockalta taisi minunkin vaatteet olla, ja Pikkuväestä. Tulee vieläkin muistot mieleen kun vierailen Munkan Pikkuväessä, se ei ole muuttunut yhtään, paitsi valikoima tietenkin. Ja Heikintorin yläkerrassa oli vaatekauppa jossa usein käytiin ostoksilla, muistaako kukaan sen nimeä?
Ja vähän isompana tietenkin Micmacissa ja Pukevassa. Kaverit kävivät myös Seppälässä, mulla ei ollut sinne mitään asiaa, äiti ei suostunut niitä ¿lumppuja¿ edes harkitsemaan. Ja olin luonnollisesti katkera kohtalostani;)
La Pazin muistan myös.
Nostalgisena,
Lottis vm. -70
, oliko Puolassa sitten niin köyhää siihen aikaan, mutta kai se oli. Se ei ollut edes meidän tuttu, ikinä tavattu, vaan yhden meidän ystäväperheen äidin tuttu.
i aina kaiken, mitä tyttäret vain keksivät pyytää. :-)
Muistan hyvin lacoste paidat ja just ne kaulukset kun piti olla pystyssä. Pidettiin myös kaulassa sellaista liinaa. Lisäksi oli muotia ne raidalliset takit - minkä merkkisiä ne nyt olikaan ainakin sini valkoraidallisia Ja pinkki raidallisia ja hieman pörröisiä . Ja ne urheilu paidat joissa kirjain M kauluksessa ja vetskari ja tietty vaaleet tiukat farkut. Ja ne hirveet hampsu buutisit tai tiukat saappaat polven yläpuolelle. Kamala-ihana teinimuoti. Alaaste ikäsenä ja ehkä 7:lla oli Mic Mac farkut tosi hitti just ennenkuin kaikilla oli leviksen 501. Varmaan kaikki stadilaiset muistaa Montun ja byggan. HUI
Gloria:
Sitten teininä tärkättiin sprayllä Lacosten piképaidan kaulukset pystyyn, kun ei muka ollut tarpeeksi jäykkiä muuten ja päällä oli Busnellin kutittavat raitavillapaidat...
Samanlaisia muistoja teinivuosilta, pikeepaita piti olla ja tuo kutittava Busnellin paita. Leviksen farkut olivat silloin MUST.
Lapsena ja kahden isoveljen pikkusisarena minut puettiin useasti mekkoon. Äidille ja tyttärelle teetettiin samasta kankaasta tutulla ompelijalla mekot ja minulle muutenkin ompelija ompeli aika paljon mekkoja. Muistan vieläkin, kun sain ihanan Pieni talo preerialla - mekon. Aika paljon oli essumekkoja ja sitten tuota froteeta. Marimekkoakin taisi jonkin verran olla niiden ikkunassa roikkuneiden unikkojen lisäksi :) Duffelitakki ja teddytakki olivat kanssa kovassa käytössä, sitten oli erilaisia ponchoja, parhaiten muistan Amppari-ponchon - kelta-mustaraidallinen. Sen ajan mukaan toooosi upea.
Katselin tuossa yhtä vappuna otettua kuvaa, olen siinä n. 4 vuotias ja kuvassa minulla on kirjava kipparitakki, -lakki ja leveät farkut. Pitkät hiukset olivat aina kotoa lähtiessä kiinni, mutta suhteellinen villinä kiharapäänä kampaus ei kuulemma kauaa kestänyt.
Mutta ne urheiluasut: upeat veryttelypuvut - järkyn näkyisiä tekokuitupukuja käytettiin meidän urheilevassa perheessä.
Äiti oli säästäväisempi vaateostoksissa ja muistan kun sai sätkyn kun isän kanssa kävimme ostamassa mulle ensimmäiset MicMacit ja Beaversin takin. Maksoivat siihen aikaan yhteensä jotain 500-600 markkaa eli tosi kalliit. Isä totesi, että pitäähän tytön saada hyviä vaatteita.
MicMacin jälkeen tuli sitten ne nappi-Levikset ja pikeepaidat sekä Kappan verkkarit & purjehduskengät.
Itse yleensä sain vaatteet uutena, kun olin samankokoinen isoveljeni kanssa (hän aina peri vanhimman veljen vaatteet). Minun vaatteet sitten kierrätettiin lahjakkaasti nuoremmilla serkkutytöillä. Esim. kaikki minua nuoremmat suvun tytöt on valokuvattu 1-vuotiaana samassa mekossa.
Kaisastiina - vuosimallia 71
Juu, siis tuo sini-valkoraidallinen oli Rukan " teddykarvatakki" , pinkkejä en muista ikinä nähneeni.
M-poolo oli siis Mäserin hiihtopoolo, toinen " hyväksytty" merkki oli pieni b eli Benger. Docksidesit piti olla, itselläni oli jopa vaaleanpunaiset, Salomonin reppu tai Busnellin kassi, tummansininen kipparitakki villakangasta, kamala kutittava Busnellin raitapipo ja kaulaliina.
Kuka hei muistaa Haalari-nimisen vaatekaupan Lönkalla? Se oli ainakin meidän ruotsinkielistä koulua käyvien vakkarikauppa, tosi pieni kauppa joka pursusi sen ajan merkkivaatteita (ja jota piti pari ruotsinkielistä naista).
Ok, sorry, nyt mentiin ihan pikkulapsiajoista hieman eteenpäin ;-).
Magia:
Muistan hyvin lacoste paidat ja just ne kaulukset kun piti olla pystyssä. Pidettiin myös kaulassa sellaista liinaa. Lisäksi oli muotia ne raidalliset takit - minkä merkkisiä ne nyt olikaan ainakin sini valkoraidallisia Ja pinkki raidallisia ja hieman pörröisiä . Ja ne urheilu paidat joissa kirjain M kauluksessa ja vetskari ja tietty vaaleet tiukat farkut. Ja ne hirveet hampsu buutisit tai tiukat saappaat polven yläpuolelle. Kamala-ihana teinimuoti. Alaaste ikäsenä ja ehkä 7:lla oli Mic Mac farkut tosi hitti just ennenkuin kaikilla oli leviksen 501. Varmaan kaikki stadilaiset muistaa Montun ja byggan. HUI
Juuri muuta en muista kuin tummanruskeat kapeaa mallia olevat verkkarit, joissa oli sivussa valkoiset ja vaaleamman ruskeat raidat. Ihan järkyttävä, siis sellainen 1970-luvun lopun ihanuus. Olen äitiäni joskus moitiskellut että miten pystyit niin kamaliin vaatteisiin minut pukemaan. Äitini vastaus oli, että meillä lapsilla oli kyllä siihen aikaan varsin muodikkaat ja tyylikkäät vaatteet aina päällä ; )
Perusvaatteita näkyy olevan luokkakuvista päätellen. Paljon raitoja ja suht kirkkaita värejä. Mekko oli tottakai aina juhlissa.
Ai niin, kun olin 6 v ja oli mummon varmaan 60 v juhlat (tästä on iso kuva vanhempieni kotona), minulla oli päällä todella lyhyt ja kittana neulemekko, väri oli räikeän vihreä ja yläosassa jotain mustia kuvioita. Siihen aikaan mekko oli varmaan hieno ja muodikaskin vielä...