G: Miten teidät puettiin lapsena?

Lacostet, Mäserit ja kumppanit. Mutta mä olinkin erilainen nuori, mulla ei olllut sitä sinivalkoraidallista Rukkaa vaan vastaava vihreä anorakkimalli;) Yks mikä listasta puuttuu ja kruunaa kaiken on Milletin (mielellään vaaleanpunainen) untsika, minkä ainakin minä tyylikkäänä yhdistänyt niihin ihquihin Busnellin asusteisiin...



Mä mitään Lönkan liikettä muista, mutta mä olinkin niin maalainen, että tiesin stadista vain Kaisaniemen ja Stockan. Ja tietenkin Montun;))



Jep, taisi mennä vähän ohi aiheen, mutta tässä iässä nuoruuteenkin on liian pitkä aika, lapsuudesta puhumattakaan.



-L-

Mulla oli Rukan takki keltaisena anorakkina ja sitten ne hapsusaappaat ja sen jälkeen mokkasaappaat, jotka yletty polven yli ja tosi upea mokkatakki.



Viidennellä - Kuudennella luokalla kaikilla tytöillä oli kiiltävät huivit (tai huiveissa oli kiiltävällä langalla ommeltuja viivoja). Mullakin on tosi ihana vaaleanpunainen ja on jopa päässyt luokkakuvaan (missä melkein kaikilla tytöillä on samanlainen huivi)



Byggan ja Kynän muistan, mutta kun oon lande niin mieleen on jäänyt lapsuudesta Upea Stockka ja Pukeva sekä Sokos. Oli tosi upeeta päästä bussilla Stadiin, ensin äidin kanssa ja sitten myöhemmin yksin - mutta se onkin jo sitten sitä teini-ikää

Ihania noi muistot kipparitakeista, vaaleanpunaisista Milleteistä, kutiavista Busnell-pipoista, hiihtopooloista koulussa (!) -mulla on ollut ne kaikki samoin kuin kaulukset pystyssä ja kummallisia erilaisia bandana-huiveja kaulassa ja hiuspantoina (toivottavasti ei yhtäaikaa :) ja hiuksissa tuollainen permis joka näytti aina märältä ja kiharat olivat nii-in kovia että hyvä kun eivät katkenneet.



Lapsuudesta en kyllä muista kuin muutaman mekon, mutta kuvista päätellen myös veljeni vaatteita on kierrätetty minulle. Kiltti + pitsipaita juhlissa ja club a hiihtoreleet talvilomilla :) Alakoululaisena sitten upeita Benettonin collegepaitoja neon-painatuksilla.



Kauppojen nimiä lukiessa tuli mieleen, että kuinka moni on Munkasta vai oletteko käyneet siellä vain Pikkuväessä?



t. munkkalainen vm -75

ja nyt kun muistelen keltainen anorakkini ei ollut Rukan vaan Torstain Club a:ta. Ja äidilläni oli tosi ihqu pinkki torstain lasketteluhaalari ja välillä käytin sitä skimbaillessa. Nuo lasketteluhaalarit on taas tulossa muotiin - ainakin Ruotsissä hiihtolomalla niitä oli myynnissä ja lehdissä hehkutettiin kokohaalareiden uudelleen tulemista.



Mulla oli blondatut hiukset ja tuo Wet look -permanetti. Oli tummatukkaisen hiukset kieltämättä aika heikolla hapella :)



Ja ensimmäisistä kesätyörahoista ostin Sebagon purkkarit. Ja poolot päällä kuljettiin täälläkin :)

Neonväreistä ja skimbaushaalareista... Mulla oli O' Neilin kokohaalari, värityksenä keltainen-vihreä-pinkki, siis neonsävyissä ja siinä yhdessä ja samassa haalarissa kaikki värit. Hieno oli. Ja siitä on ihan valokuviakin todisteena, jälkipolville ihailtavaksi. Niissä kuvissa ei todellakaan ole pipoa päässä vaan kiva panta. Ja kampaus oli sama kuin teillä muillakin:D



Kuule Julis, mun laskuopin mukaan sä olet ollut tapahtuma-aikaan ala-asteella, ei sulla kuulu olla näitä muistoja. Niin, paitsi tollasiahan ne munkkalaiset just on...;))



L

tätä lukiessa! Hieno nostalgiaketju viikonlopun kunniaksi!

lottalin:

Lacostet, Mäserit ja kumppanit. Mutta mä olinkin erilainen nuori, mulla ei olllut sitä sinivalkoraidallista Rukkaa vaan vastaava vihreä anorakkimalli;) Yks mikä listasta puuttuu ja kruunaa kaiken on Milletin (mielellään vaaleanpunainen) untsika, minkä ainakin minä tyylikkäänä yhdistänyt niihin ihquihin Busnellin asusteisiin...

No teiniajoiltahan niitä upeita valokuvia vasta löytyykin:

Muistelen, että noi Milletit saivat niiiiiin hyvän parin Vagabondin samoissa väreissä loistaneista purkkareista! Onneksi noita villasukat-purkkaressa-talvia ei ollut kuin yksi ja sitten tulivatkin jo lyömättömät Camel-bootsit. Ja onneksi silloin tällöin jalkaan eksyivät Diadora-moonbootsit. Rukan rinnalla " Cluban" muistan myös noilta vuosilta,taisi olla rinnemuodin suosikkeja.Muistan myös tytöillä lentäjämalliset nahkatakit tai C-rintaiset sarkatakit. Levis 501 ja Levis 510, jotka eivät isituneet oikein kenenkään päällä. Collaripaidoissa piti olla meillä päin O' Neill tai Ton sur Ton, tai sitten se krokotiili. Busnell taisi olla toinen B ja se toinen oli muistaakseni Burlington sukissa, neuleissa yms.

Muistattekos kauden suosikkituoksua, jota suihkuteltiin Benettonin monivärisestä purnukasta? Vaalea ja erittäin matta huulipuna myös...

Ja aivan törkeänkorkea " heitto" etuhiuksissa.

Omilta varhaisteinivuosilta ovat jääneet mieleen myös ruutukuosiset housut ja Mikki-paidat. Tuo varhaisteiniaika oli kyllä vaikea juttu, koska sain taistella jokaisen " normaalin" vaatteen saadakseni enkä kovin mielelläni muistele sitä.

Mä muistan noikin kaikki. Ja mikä parasta mulla oli lähes kaikki. Pilottitakki myös. Oonkohan mä ollut jotenkin jakautunut persoona tai muuten vaan vietävissä?



Burlingtonin sukkia kyllä käytän edelleen...



Nyt hymyssä suin kasaritunnelmissa nukkumaan:D



Lottis

yllä jo teini. =)



Ensimmäiset lasketteluhousut oli Rukan " mäkihyppääjähousut" eli semmoiset polvista kapeat ja jossain vaiheessa oli tuo a Torstai IN ja silloin mintunvihreänä! Televisiosta tuli ihana Fame " I' m gonna live for ever" . Silloin käytiin jazzbaletissa ja säärystimiä pidettiin koulussakin! =)



Se oli hyvää aikaa. Tosin vanhoja valokuvia, kun katsoo niin kaikki vaatteet ja ihmiset näyttää niin järkyiltä, että olis varmaan viisaampaa, jos EI seurais muotia. =) 90-luvun alunkin kuvat on ihan kamalia! Tukat töttöröllä!

ja Milletin untsikkakin on vielä " hengissä" , just ratsastuskamajäämistöä läpikäydessäni siihen törmäsin :) . Kaikki Lacostet on tainneet löytää jo vihreämmille vaatekaapeille.

Missä vaiheessa putkikassit oli muotia? 80-luvun puolivälissä?

???

Punasiniraidallisina sellaiset löytyi molemmat.

Meidän äidille lasten pukeminen kauniisti ja laadukkaasti on ollut selvästi kunnia-asia, josta ei tingitty vaikka rahaa olikin melko vähän käytettävissä. Itse olen 70-luvun lapsi ja ne vaatteiden värit on sitten olleet sen mukaisia; sinapin keltaista, vihreää (kunnes osasin itse sanoa että en käytä sitä!) yms. Minulla käytettiin paljon myös hennon vaaleanpunaista, joka sopi vaaleaan väritykseeni hyvin. Sain paljon isosiskon vanhoja vaatteita, jonka vuoksi aina ilahduin kovasti kun siskolle ostettiin jotakin hienoa - tiesin että saan sen itselleni parin vuoden päästä! (Jälkikäteen ajateltuna aika kilttiä!)



Meillä oli aina nahkakengät, muistan miten se jossain välissä oikein harmitti kun ei saanut mennä kouluun lenkkareissa niinkuin monet kaverit. Paljon käytettiin myös mekkoja, esim. kyläillessä, kaupungille lähtiessä, koulun valokuvauspäivänä jne. Äiti laittoi pitkät hiukseni joka aamu kauniille leteille, saparoille tms ja lettinauhojen värin piti aina sointua asuun! Mekkoja ja neuleita äiti teki meille paljon itse.



Farkkuja kinusin pitkään ja olin jo kuudennella luokalla kun sain ensimmäiset farkkuni. En kuitenkaan saanut niitä Leviksiä, mitkä muilla oli vaan jotkut lastenvaateliikkeestä ostetut vuorilliset farkut, mutta olin niistäkin ihan onnellinen.



Pakko vielä mainita, että kurahousuja meillä ei ole ollut koskaan. Jälkikäteen oikein mietityttää mitenköhän me ollaan pysytty kuivina kun joka päivä kuitenkin ulkona remuttiin tunti kaupalla?

Adeleide:

Pakko vielä mainita, että kurahousuja meillä ei ole ollut koskaan. Jälkikäteen oikein mietityttää mitenköhän me ollaan pysytty kuivina kun joka päivä kuitenkin ulkona remuttiin tunti kaupalla?

Ei sitä pysyttykään, mutta ei se mitään haitannut! Eikä mun mielestä haittaa edelleenkään.

t. nimim. en-todellakaan-välitä-siitä-onko-vaatteissa-saumat-teipattu-vai-ei

ps. Seppälä oli meilläkin äidille ihan kauhistus, muistan että " kaikilla" muilla oli jotkut collegepaidat Seppälästä, mutta en saanut sellaista ennen kuin tajusin pyytää mummilta synttärilahjaksi rahaa collegepaidan ostoa varten, taisin täyttää silloin 8 v. tai 9 v.. Sain 50 mk ja kävin sitten sen paidan ostamassa kummitätini kanssa, äidin ohjeiden mukaan vielä kuitenkin, eli piti olla ehdottomasti yksivärinen...

Vai on täällä edetty jo teini-ikään, hauska ketju tosiaan...

Minullakin oli noita Mäserin pooloja, tosin harrastin aktiivisesti myös laskettelua eli siihen oli melkein tarvettakin ; )



Filaa ostin kaikilla rahoilla, oli anorakkia, otsapantaa, kukkaroa -you name it! Ja Kapan vaatteita plus Burlingtonin sukkia. Ja Benettonia, BB-neuletakkeja (miksi minä muistan että merkki on Brenda, ei Brander?) Collegekengät oli jalassa, ja ne purkkaritkin löytyi, tottakai. Mieluiten yhdistettynä tennissukkiin tai sitten Burlingtoneihin.



Kun minulla oli tosiaan laskettelu harrastuksena, niin haalareita olikin sitten joka lähtöön. Löytyi mintunvihreää, violettia, neonvärisiä. ja niiden kanssa pidettiin jumalattoman isotupsuista Lacosten pipoa...Heh. Salomon oli merkkinä hanskoissa, tottakai.



Joku kehui etuheitolla. Minullapa oli päältä siili tukka ja takaa pitkä. Isäni katsoi sitä hieman kummissaan, mutta ainakin meilläpäin se oli muotia. Hirveän näköinen näin kuvista katsellen, mutta...



Voi niitä aikoja.

Järkyttävää, mutta totta! Näillä pakkasilla käytin joitakin kertoja lasten kanssa ulkoillessa Torstain vanhoja toppahousuja ja Milletin untsikka tuli esiin kaapista, kun raskauskuukausia viimeistä edottaessa oli 7-8. Takin kulta-aikoinahan tuo muoti oli aika väljää. Vanhoja skimbarukkasiakin käytän lasten kanssa ulkoillessa.



Minulta ei löydy naulakosta Busnellia, mutta kappas vaan Huskyja ja muuten tuossa pohjalla yksi Husky-pantakin. Onneksi sentän tuo panta ei ole aikoihin päähän eksynyt, (mutta pipo on kyllä).



Camelit löytyvät takapihalta, ovat siellä ykkös terassikenkinä.



Tajuan tässä kirjotellessani, että olen tainnut auttamattomasti jämähtää 80-luvulle. Toisaalta olihan minulla se ihmeellinen hippikausikin tuossa opiskeluaikoina ja pukeutuminen silloin sen mukaista. Täytyy kyllä myöntää, että on kulunut vuosikymmeniä siitä, kun olen kyennyt olemaan edes jonkinlainen trendsetter.

Pompelmo:

BB-neuletakkeja (miksi minä muistan että merkki on Brenda, ei Brander?)

Oli se tietenkin Brenda! Muistin väärin.

Meilläpäin purkkareita pidettiin mieluiten aina ilman sukkia. Talvella tietty oli pakko jotkut laittaa.

Ammatiltaan hän on alan ihmisiä.

Muistan että ensimmäiset merkki farkut, levis tietty :D Sain ollessani n 9vuotias.



Totta toki ostettuja vaatteitakin löytyin, en kyllä tod muista mistä tms..

Sen tiedän ettei meillä ole ikinä käyty ns merkkiliikkeissä ostoksilla, vaikkakin laatutietoinen äitini kyllä on.



Mutta neulepaitoja, neuletakkeja, villapaitoja, villatakkeja äitini itse neuloi ja suunnitteli malleja.



Muuten paitoja ja ulkovaatteita myös teki. En ole koskaan kokenut kulkeneeni rumissa vaatteissa vaikka paidassani ei ole lukenut " marimekko" tms merkki. Niillä on ollut äidin sydän ommeltuna mukaan ja ylpeäni olen kantanut niitä aina!!

Itselläni oli myös pitkä, permanentattu tukka, joka märkänä puristeltiin täyteen hiusvaahtoa, niin että saatiin ne kovat ja märännäköiset kiharat. Päässä rullattu bandana-huivi tai hiuspanta - tietty hiusdonitsejakin oli välillä. Yksi merkki tuli vielä mieleen, joka vieläkin löytyy; Naf Naf. Itselläni oli sellaiseit ohuet puuvillahaalarit (pitkät hihat), joka kurottiin leveällä vyöllä.

Muistan kun ihmettelin miksi Jenkeissä Lacoste oli Izod?!

Dockareita pidettiin ilman sukkia, heti kun sää salli, talvella välillä villasukkien kanssa.

Meikäläisellä oli vaaleanpunainen Millet ja samanväriset Tecnican moonbootsit. Päässä oli myös välillä Huskyn pipo tai panta.

Laskettelussa tummasiniset stretchlasketteluhousut, siis sellaiset joita pro' t käyttivät ;-D. Haalaria en ole ikinä omistanut.

Lukion ekalla ostin pari ensimmäistä Longchampin laukkua, toinen niistä on tyttärelläni harrastuslaukkuna ja käyttää ensimmäisiä Mulberryn vöitäni, samoilta ajoilta (silloinen vyötärövyö = nykyinen lantiovyö) - laatua kannattaa siis aina ostaa ;-). Vintagea, todella!



t. Gloria vm-67 eli nuorekas vanha täti

Hassua miten nämä merkit palailevat pätkittäin mieleen.

Mulla oli äidin haalarin lisäksi nuo Glorian mainitsemat tummansiniset " pro-lasketteluhousut. Moonbootseja kinusin ja vihdoin sainkin. Huskyn pipoja oli erivärisiä tosi isoilla tupsuilla ja panta piti yhdessä vaiheessa ehdottomasti olla. Sitten oli ne Bulan-hatut ja RayBanit neonvärisillä nauhoilla lasketellessa päässä.



Mies nauroi kanssa ja muisti 80-luvulta neonväriset huulirasvat, joita lasketellessa laitettiin huulien lisäksi myös naamaan. Ja tunnustetaan, miehellä on vieläkin kaapissa noita Mäserin pooloja 80-luvulta :)



Ja purkkarit jalassa ilman sukkia oli katu-uskottavampaa.



Tänään oli esikoiseni 15 v kanssa kaupungilla ja hän osti " radio" -laukun. Muistelin, että mullakin oli sellainen vaaleanpunaisena. MicMacilta oli kanssa tosi ihania laukkuja.



Yhdessä vaiheessa oli noi rannerenkaat - isäni sai sätkyn kun tulin 15-vuotiaana kielikurssilta Englannista ja pukeutuminen oli tyyliin Madonna " Like a Virgin" ja käsivarsi täynnä ohuita kullan- ja hopeanvärisiä rannerenkaita & tukkakiharat tupeerattuna pystyyn... Isän ensimmäinen kommentti autossa oli, että taisi olla viimeinen kerta kun meidän tytär lähtee yksin ulkomaille :)