NAISET! Pätekää omillanne - älkää miestenne kautta

mutta minua hämmästyttää se, että monilla naisilla ei näytä ITSENSÄ suhteen olevan minkäänlaista lastenhoidon ulkopuolelle ulottuvaa kunnianhimoa/intohimoja. Kai monet sitten saavat niin paljon tyydytystä siitä lasten- ja kodinhoidosta, että muuta ei elämäänsä tarvitse.

(Ja sitten haukutaan töissä käyvät ja työmatkailevat naiset huonoiksi äideiksi, sellaista vaihtoehtoa, että mies hoitaisi lapsia naisen työmatkan ajan ei ilmeisesti voi missään tapauksessa olla olemassa. Äitihän on lapselle aina se tärkein ja äidin jokainen poissaolohetki traumatisoi lasta syvästi...Se, että isi on pari ekrtaa vuodessa viikonlopun konferenssissa on ok ja kiva kun se tuo lapsille tuliaisia ja vaimollekin hajuvesipullon tax freestä, mutta äiti-ihmisen konferenssimatka on kyllä lähestulkoon ehdoton huostaanoton indikaatio.)



Itse muuten tienaan 4000¿/kk, työpäiväni alkaa kahdeksalta ja loppuu ma-to 15.45 ja pe 15.15, ei työmatkoja tai pakollisia iltatöitä, muutama koulutuspäivä vuodessa. Että kyllä siihen setelinsyrjään pääsee kiinni vähemmälläkin. Vai painaako muka kaikkien hyvin tienaava mies tauotta 12h päivää?

että kun monen mielestä uraa tekevä/työstään pitävä ihminen = ei välitä perheestään, aika on pois lapsilta, ei pitäisi tehdä lapsia...



Niin mites nämä teidän miehet? Miksi olette tehneet lapsia miehen kanssa, joka teidän standardeillanne ei välitä perheestään eikä lapsista eikä ole valmis panostamaan näihin vaan mieluummin itsekkäästi hilluu töissä ja tekee uraa? Isä ei siis merkitse lapsille mitään?

Kokeiltua on tullut esimiesasema (ei silti mitään ylempää johtoa) kahdessakin kansainvälisessä firmassa. Kummassakin törmäsin siihen, että töitä todellakin olisi pitänyt tehdä JATKUVASTI yli työajan, mikä on perheelliselle aivan älytöntä. Itse uuvuin, ja voin myöntää että perhekin jossain määrin kärsi, vaikken edes tehnyt kaikkea periaatteessa vaadittavaa töiden eteen.



Noihin hommiin olin kyllä täysin koulutettu ja pätevä, eli siitä ei ollut kyse, enkä ollut ainoa joka tähän törmäsi ja on noista hommista lähtenyt samoista syistä. Mainittakoon vielä, että edes palkka ei ollut missään suhteessa töiden vaativuuteen ja työmäärään. Varmasti on ns. hyviä töitä hyvällä palkalla, joissa ei tarvitse tehdä ylitöitä, mutta kyllä ne oman ja ystäväpiirin kokemuksen mukaan todella harvassa ovat. Joka alalla ei ole paljoa vaihtoehtoja, ja ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella työpaikkoja ei yleensä ole tarjolla pilvin pimein pätevillekään.

Olen myös erittäin ylpeä mieheni saavutuksista työelämässä - en ymmärrä miksi se olisi minulta jotenkin pois? Jossain vaiheessa ehkä itsekin panostan taas enemmän " uraan" , jos löydän työpaikan, jossa asiat ovat ns. balanssissa. Minun arvomaailmassani perhe (lapset) ja terveys ovat ykkösenä, jos työ vie niiltä liikaa tilaa, niin..

Ura joutaa kyllä odottaa, kun lapset ovat pieniä!

Kenelläpä on yleensä aikaa roikkua nettipalstoilla?

enemmän kuin mieheni, silti tienaan kolme kertaa vähemmän kuin hän. Ja koska mies tienaa, ja tekee töitä palkkansa eteen, jää vastuu kodista ja lapsista enemmän minulle. Eli en suoraan sanoen jaksa enää kouluttaa itseäni korkeammalle kuin mitä olen (biokemisti joka tienaa sen paritonnia). Tykkään työstäni enkä halua opiskelustressiä vuosiksi eteenpäin (lukuhommat joutuisi keskittämään iltaan/yöhön kun lapset nukkuu).



Kyllähän sitä tekisi mieli tienata enemmän ja olla riippumaton miehestä, mutta se olisi pitänyt ajatella jo siinä vaiheessa kun alle kaksikymppisenä mietti mitä alkaa opiskelemaan.

Mutta sanon nyt vaan (jos ei kukaan muu vielä oo ehtinyt), että mitä ihmeen pahaa on siinä, jos on ylpeä rakkaan ihmisen menestyksestä. En päde mieheni tuloilla tai työpaikalla, mutta olen ylpeä siitä, miten hän pärjää elämässä. Ei niin että se olis mun ansiota... onkohan ylpeys väärä sana - onnellinen kuitenkin olen. Onhan se ihan normaalia olla ylpeä lastenkin menestyksestä.

mutta mitä naisten ja miesten palkkaeroihin tulee, on kai sitten niin että kaikki eivät halua nousta barrikadeille ja vaatia lisää liksaa. Olkaa vaan onnellisia ja iloitakaa miestenne tilipusseista. Samalla pidätte huolen siitä että tyttärenne tuleva elintaso on miehen varassa.

Ihmettelen ihan samaa kuin sinä.

Ja mitä tulee älykkyyteen ja työuraan, niin älykäs olen aina ollut, mutta en kaipaa haastetta työn muodossa elämääni, enkä ole sen vuoksi kouluttautunut.



En siis ole urasuuntautunut, olen töissä Akateemisessa kirjakaupassa, mikä on mielestäni mukava paikka työskennellä, vaikka palkka onkin huono.

Näinhän se vaan on. Säälittävää.

Jos miehellä sattuu olemaan isot tulot, toisin kuin itselläni, niin se kertoo siitä että avikka itse tienaan vähän niin minulla ei ole kuitenkaan rahasta tiukkaa.



Pätemistä se ei ole. Ainakaan omalla kohdallani.



p.s. pienipalkkaisuuteni ei johdu koulutuksen tai älyn puutteesta, niitä minulla on enemmän kuin miehelläni

Ei tarvitse olla pahoillaan puolestani, olen itse oikein tyytyväinen elämääni. Rikastuminen ei ole koskaan kuulunut haaveisiini.

Töitä on tehtävä sen verran että pärjää mutta ei sen enempää.

Vierailija:

Miksi ette halua ammatillista kunnioitusta itsellenne? Eikö rahkeet riitä vai onko kyse asenteesta/kasvatuksesta?

Siellä töissä kun väkisinkin vietetään todella iso osa elämästä, niin eikö olisi sinustakin mahtavaa että se myös antaisi sinulle jotain?

Vierailija:

Töitä on tehtävä sen verran että pärjää mutta ei sen enempää.

Mikä siinä sinua surettaa?

minua ei sureta ollenkaan, oikein tyytyväinen olen.

Vierailija:

Siellä töissä kun väkisinkin vietetään todella iso osa elämästä, niin eikö olisi sinustakin mahtavaa että se myös antaisi sinulle jotain?

Vierailija:

Töitä on tehtävä sen verran että pärjää mutta ei sen enempää.

" kellä onni on, se onnen kätkeköön" . Eli pahoittelen aloitusta ja keskityn olemaan onnellinen.



ap

tehden " jotain" , koska vain sillä tavalla saat ruokaa perheellesi.

Vierailija:

Mikä siinä sinua surettaa?

minua ei sureta ollenkaan, oikein tyytyväinen olen.

Ole mun puolesta onnellinen työstäsi ja hyvästä ammatista.



Minäkin olen ihan häpeämättä onnellinen muista asioista.