Mun vanhemmat ovat pilanneet ja pilaavat edelleen mun elämän.

Tajusin vasta pari vuotta sitten että äitini on psyykkisesti sairas ja sen jälkeen en ole hänen sanomisistaan niin välittänyt. Äitini on todella ilkeä, katkera ja kiukkuinen ihminen ja hänen seurassaan ei todella tule hyvä mieli. Hän huomauttelee kaikesta mitä sanon, mitätöi ja raivostuu tyyliin " noinko huonosti olen sinut kasvattanut" pikkujutuistakin. Opin sitten jossain vaiheessa sanomaan kaikki asiat tosi nätisti ja mielistellen äitiäni, siitäkin huolimatta äitini vain haukkuu mua ja koko olemustani ja tapaani olla. Monet kerrat olen itkenyt sitä, että olenko tosiaan ihan huono kaikessa ja epäonnistunut ihminen, johtuen äitini sanomisista. Nyt kuitenkin ymmärrän, että hänellä on sairaus joka tekee hänestä tuollaisen, kaikki ei mene ilkeyden piikkiin.

minua neuvottiin (psyk sh) että sanot äidillesi että jos ei ole asiaa ei pidä soittaa, ja sitten sovit vaikka että soitetaan seuraavaksi torstaina, ja sitten kun äiti soittaa torstaina vastaat hänelle. Jos soittaa jo tiistaina, et vastaa.