Oletko koskaan onnistunut käännyttämän ateistin?
Olen uskossa ja inhoan sanaa käännyttäminen,koska tuntuu,että se on väkisin tyrkyttämistä. En varmaan olisi tullut niin pian ainakaan uskoon kuin tulin aikani asioita pohdiskeltuani,jos minua olisi väkisin käännytetty. En pidä tyrkyttämisestä missään muissakaan asioissa. Sen sijaan,jos jonkun kanssa asia tulee puheeksi ja HENKILÖ ITSE haluaa asiasta jotain puhua,niin tottakai olen valmis kertomaan uskostani-olenhan kokenut sen niin positiivisena asiana elämässä. Käännyttäjiä on joka ryhmässä-myös ateisteissa,jotka eivät anna toisten rauhassa uskoa vaan esim. pilkkaavat uskovia tai mustamaalavat. Tätä muuten tapahtuu paljon ja lisäksi uskon vääristelyä.( Netissä ja kirjallisuudessa väitetään uskon olevan ihan jotain muuta mitä se on esim.)
Kommentit (9)
minäkään käännyttämisiin. koko kysymyksen asettelu on outo :| . Jumala tekee työnsä ihmisen sydämessä, ja ihminen vastaa Jumalan kutsuun, miten vastaa. Toki voi olla kertomassa Jeesuksesta ihmiselle, joka haluaa kuulla, mutta että käännyttämään...no way! Itsekin olen tullut uskoon itsekseni, Jumalan kutsumana, ja siinä vaiheessa jos olisi joku tullut "käännyttämään", niin karvat olisivat nousseet pystyyn. Tällaisesta tulee vain sellainen olo, että "käännyttäjä" on keräämässä sulkia hattuunsa "käännytettävän" avulla:(.
Voisitko sinä kunnioittaa ateistia? Hänellä on oma uskonsa, tuskin huonompi kuin kenenkään muunkaan!
Olen nyt käynyt keskustelua n.kuukauden ajan muutaman ateistin kanssa, onko Jumalaa vai ei. Onko kellään kokemusta?
Ateistin kanssa voi toki keskustella uskonasioista, jos häntä ne kiinnostavat. Mutta ketään ei käännytetä - ihminen ja Jumala hoitavat sen puolen kyllä keskenään jos ovat hoitaakseen.
Eli en ole käännyttänyt ateistia. Tunnen kyllä pari uskoon tullutta ex-ateistia.
scarlett80:
Olen nyt käynyt keskustelua n.kuukauden ajan muutaman ateistin kanssa, onko Jumalaa vai ei. Onko kellään kokemusta?
Kaunis ajastus sinänsä, että uskovan kanssa keskustelu saisi ateistin löytämään jumalan. Luulen, että näillä keskusteluilla ei hirveästi ole merkitystä, jos ateisti uskoon tulee.
Suurin osa ateisteista on tutkiskellut ajatuksiaan, uskoaan ja uskomattomuuttaan ehkäpä tarkemminkin kuin moni uskova. Joten tietoa uskonnoista on, mutta ei uskoa. Siksi keskustelu ei tuo mitään uutta, joka saisi ateistin kääntymään.
Eri asia on tietenkin ihminen, joka määrittelee itsensä ateistiksi (vaikka ei sitä taida olla, mutta ei vaan ole kunnolla löytänyt uskoakaan) mutta silti vimmatusti hakee uskoa elämäänsä. Teidän termeillänne sitä kai kutsutaan etsikkoajaksi?
Itse käyn mielelläni keskustelua eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Siitäkin, onko jumalaa olemassa vai ei. Minusta on mukavaa hypätä toisen tossuihin ja koettaa nähdä maailma hänen vinkkelistään. Näin teen myös uskontoon liittyvissä keskusteluissa.
Olen keskustellut uskonnosta ja uskomisesta elämäni varrella eri ihmisten kanssa vuosien ajan, avoimin mielin. Mutta mitään ajatuksia siihen suuntaan että alkaisin uskoa, ei ole. Enkä usko että sellaisia ajatuksia koskaan tuleekaan (vaikka sinänsä en ole ajatusta vastaan ollenkaan).
en usko käännyttämiseen ollenkaan :)
Usko on aina lahja, ja sen lahjan voi antaa vain Jumala. Ei ihminen.
Sanonpa mitä vain uskon puolesta, ateistilla on aina vastaus valmiina.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä tätä aktiivista käännytyspolitiikkaa. En sen enempää uskontoon käännytyksestä kuin joidenkin harjoittamasta ateismiin (tai vastaavaan) käännyttämisestä. Se on sitä samaa kädenvääntöä kuin minkä muunkin mielipiteen kanssa. Näinhän asioiden pitäisi toimia kaikkien maallistenkin asioiden kanssa.
Aktiivisesta käännyttämisestä löytyy mielenkiintoisia esimerkkejä. Monissa tapauksissa taustalla on ollut puhdas oma maallinen taloudellinen hyöty. Onneksi nuo käännytykset nykyään perustuu enemmän sanansäilään kuin oikeaan.
Sivistynyt ihminen osaa hakea sielunravintoa sitä tarjoavista paikoista jos tuntee sen tarpeelliseksi. Tämän vuoksi pidän esim ovelta ovelle tapahtuvaa omien aatteiden kaupustelua harmillisena ja suoranaisena kotirauhan häirintänä. Käsittääkseni joku tai jotkut kaupungit Suomessa ovat tämän tyyppisen toiminnan myös kieltäneet.
Think about it.
Minusta ei ole käännyttäjäksi. Keskustelua sen sijaan mielelläni kävisin ystävieni kanssa uskosta, Jumalasta, Raamatusta ja sitten siitä, että ei usko. Ei siitä mitään tule. Minulla on muutama ateistiystävä, jotka aivan vihastuvat siitä, että puhun joskus Raamatusta. Saatan esim. sanoa, että "Tieto lisää tuskaa, niinhän se Raamatussa lukee." He eivät kestä edes tätä. Alkaa hillitön Raamattu on ihan höpöhöpöä -pälpäty, josta on rakentava, pohtiva henki kaukana.
Olen myös sanonut, että en pyri heille tuputtamaan mitään. Olen myös esittänyt toiveen, että koska annan heidän puhua "pahaa" uskosta ja uskovista, saisin minäkin joskus esittää eriävät mielipiteeni. En tiedä miksi he ovat niin tiukkoja asian suhteen. Pelkäävätkö, että puhunkin jotain järkevää ja kumoa heidän argumenttinsa? En tiedä. Tympii vaan välillä, kun he saavat kyllä vapaasti tuoda ajatuksensa julki, mutta minä en. Pah!