Lue keskustelun säännöt.
Miten lohduttaa ateistia, jonka lapsi on kuollut?
Kommentit (24)
ja lähinnä myötäelämällä kuinka kauheaa on menettää lapsensa. Mitkään fraasit ei siinä kohtaa auta, otan osaa nyt on suunnilleen ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitten voisi uskovaista lohduttaa, että " taivaassa on hyvä olla" . Mutta jos lapsi kuolee onnettomuudessa, niin lohdutatteko silloinkin tuolla tavalla? Ikään kuin hänellä olisi ollut maan päällä jotenkin huono olla?
Se ajatus, että lapsi on Taivaassa, tallessa ja turvassa Jumalan luona, se ajatus lohduttaa. Ja toivo jälleennäkemisestä.
t. uskovainen
Vierailija:
niin sitten voisi uskovaista lohduttaa, että " taivaassa on hyvä olla" . Mutta jos lapsi kuolee onnettomuudessa, niin lohdutatteko silloinkin tuolla tavalla? Ikään kuin hänellä olisi ollut maan päällä jotenkin huono olla?
Osalle se voi muodostua jopa ainoaksi kantavaksi voimaksi. Mutta mehän olemme niin erilaisia ja koemme asiat eri tavoin. Ei siis varmaan ole muuta yleispätevää neuvoa kuin tuo kuunteleminen ja se että antaa surevan osapuolen johdatella keskusteluja ja aiheita. Ja myös välillä antaa uppoutua suruun. Surija loukkaantuu aika helposti jos väärällä hetkellä yrität lohduttaa liiaksi kun hän haluaisikin sinun kauhistelevan mukana yms.
Ja vielä tuosta lasten Taivaaseen pääsystä. Ev. lut kirkossahan on kahta ajatusta siitä. Osa papeista yms ajattelee, että lapsi otetaan kasteessa Jumalan armoliittoon ja pääsee siis Taivaaseen. Osa taas niin että kaikki lapset uskontoon yms katsomatta ovat Jumalan omia ja siten taivaskelpoisia jo kohdussa. (Perustuu mm siihen kun Jeesus otti pienen lapsen syliinsä ja sanoi " lastenkaltaisten on taivasten valtakunta" tms).