Erikoisuuksien etsijät
Hei vaan!
Olen tässä miettinyt, että mikä saa (suomalaiset) vanhemmat antamaan lapselleen erikoisen ulkomaalaisen, äänne- ja kirjoitusasultaan suomalaisille vaikean, nimen? Ja en nyt tarkoita suomenruotsalaisia tai ulkomaalaistaustaisia vanhempia, vaan meitä ihan tavallisia savolaisia ja hämäläisiä. Enkä myöskään tarkoita suomenkieleen istuvia joskin outoja nimiä vaan niitä erikoisuutta tavoittelevia ja hienostelevia brookeja ja ridgejä.
Eli mitä te vanhemmat ajattelette ja ajatte takaa, kun kastatutatte Alexandra Virtasia, Felicity Niemisiä ja Maximiliam Laitisia?
Mitä hienoa siinä on, että lapsi joutuu aina kirjain kirjaimelta tavaamaan nimensä, sikäli mikäli hän osaa sitä itsekään kirjoittaa?
Ja toisaalta, mitä hienoa on myöskään siinä, että antaa toisaalta tavallisen suomalaisen nimen, mutta kirjoitusasu pitää muuttaa " hienoksi" (Micot, Jessicat, Marcot, Willet jne.)? Olen tavannut kerran tavallisen Marican, joka jo teininä oli turta aina sanomaan kaikille " Marika, ceellä" . Tunnenpa myös yhden Karl-nimisen kaverin, joka kaikille kavereilleen on Kalle ja luulenpa, etteivät kaikki edes tiedä, että se ei ole hänen oikea nimensä. Siis miksi tehdä nimestä vaikeampi kuin mitä se on?
Näitä kaikenlaisia nimi" hirvityksiä" saa jatkuvasti lukea Helsingin Sanomien kasteilmoituksista. Välillä tuntuu, ettei asiaa ole paljon lapsen kannalta ajateltu.
Mutta kertokaa te minulle, jotka omakohtaisesti olette näin toimineet.
Olenpahan utelias vain.
Kommentit (26)
Itsekään en erityisesti tykkään näistä Nico, Marica yms kirjoitusasuista, koska eivät puheessa erotu ja kirjoitettaessa joutuu aina erikseen mainitsemaan " c:llä" . En myöskään jostain syystä tykkää nimien " suomentamisesta" tyyliin Eerika (Erika), Eemil (Emil) mutta en mitenkään ärsyynny niistä kuitenkaan. No myönnetään että vaikuttaa vähän juntilta minusta. Koska nimi kuitenkin lausutaan samalla tavalla niin en ymmärrä tuota kirjoitusasulla kikkailua, parempi pysyä alkuperäisessä minusta. (Oma ukki oli Emil)
[/quote]
Entäpä jos kaikki ei ajattele tai ota selvää kuinka suosittu nimi on, niin kävi meille kun pojastamme tuli Juho ja se oli sen vuoden toiseksi suosituin pojan nimi. Siltikään en tunne yhtään pikku-Juhoa. Missähän ne kaikki on.
Toisaalta miksi hienostelua jos se nimi lausutaan kuitenkin pitkällä vokaalilla, ennemmin se on hienostelua ja kirjaimilla kikkailua, jos lausutaan pitkällä ja kirjoitetaan lyhyellä. Kuten Emil, Eemil.
No, mielipiteitä monia.
" Entäpä jos kaikki ei ajattele tai ota selvää kuinka suosittu nimi on, niin kävi meille kun pojastamme tuli Juho ja se oli sen vuoden toiseksi suosituin pojan nimi. Siltikään en tunne yhtään pikku-Juhoa. Missähän ne kaikki on.
Toisaalta miksi hienostelua jos se nimi lausutaan kuitenkin pitkällä vokaalilla, ennemmin se on hienostelua ja kirjaimilla kikkailua, jos lausutaan pitkällä ja kirjoitetaan lyhyellä. Kuten Emil, Eemil. "
Sitä juuri tarkoitinkin että nimi on valittu suosiostaan " huolimatta" . Sekä niissä tapauksissa että suosiosta on tiedetty kuin myöskin niissä kun suosiosta ei ole tiedetty. Väännän vielä rautalangasta, nimi on valittu koska se miellyttää vanhempia, ei yleisyyden perusteella. :)
Niin ja minusta on " ehkä vähän junttia" suomentaa nimiä tai siis muuttaa kirjoitusasua suuntaan tai toiseen. Ei hienostelua. :) Ärsyttää vain siksi kun on sitten hankala tietää miten kirjoitetaan. Jos haluaa lapselleen nimen Emil niin noinhan se on aina kirjoitettu ja lausutaan silti pitkänä, jos haluaa suomentaa sen niin se on sitten Eemeli. Näin olisi yksinkertaisempaa, nuo kirjoitusasujen muutokset, niillä kikkailut, juuri hankaloittaa. Tunteeko joku Emilin jonka nimi lausutaan lyhyellä E:llä?
Huomasin mielenkiintoisen otsikon erikoisuuksista...
Silmäilin hiukan läpi tekstejä ja ja se herätti itsessäni sellaisiakin asioita kuin...
Oma nimeni on Jutta...Joillekin ihan normaalinimi, mutta toisille ei...VIELÄKIN monet joutuvat sen tavaamaan!Olen huomannut että en oikeastaan koskaan ainakaan ole nimestäni joutunut kärsimään se on varma!
Koitappa itse väännellä siitä jotain pilailuja...niimpä....ei ihan helpoimmasta päästä....
Silloin kun olen nimeni saanut se on ollut harvinaisempaa sorttia...:) (1987)
Nythän meitä on jo nimeksikin...:D Silti on monia jotka eivät vieläkään ole kuullut nimestä.Jotkut jopa kysyvät olenko ihan suomalainen...:O (johtuneeko myös osaksi hiukan tummemmasta ihopigmentistä) Silti ihan suomalainen olen, melkein niin suomalainen kuin vain voi olla...:)
Jutta Johanna ja sukunimikin vielä Jllä...Mieluummin jostain syystä olen se kuin äitini yrittämä Sonja Susanna, vaikka vanhemmiten sekään ole hassummalta alkanut kuulostamaan.:)
Kuitenkin nimien suhteen itse olen päätänyt lapseni saavan jonkun hiukan erilaisemman muutoksen nimestä. Omaan päähäni ei jaksa jakautua normaalit nikot,pekat,mikot ja maijat...:D
Ja kun nuota nimiä on jakaantunut jos johonkin suuntaan sukulaisten lapsien mukana, on siinä omat haasteensakin keksiä erilainen...:)
Luultavasti väliviivalla jokin sellainen suuhun sopiva nimi jota helppo myös kutsua ensimmäisellä osalla.
Hyvä esimerkki nimen taipuvuudesta ihmisten suuhun on esim. serkkuni jonka nimeä silloin kovasti ihmeteltiin.
Rosita Iida Anneli
Toiset sanoivat etteivät koskaan sano Rositaksi vaan Iidaksi, lempinimenä käytettiin Iitua. Nykyisemmin tunnetaan kaikilla näillä nimillä. Kouluun mennessään alkoivat kaverit nimittäin kutsumaan ihan oikealla nimellä ja siitä se sitten tasaantui muidenkin suuhun. Nimi kyllä istuu tyttöselle todella hyvin, muuta ei voi sanoa...:D
Timotei ja Pikku-J 18+6
Luin ketjun lävitse puoliavoin silmin ja osa asioista jäi mieleen osa ei.
Mutta meillä on aina annettu lapsille juuri ne nimet, mitkä tuntuvat parhaimmalta. Ja toisiksi nimeksi esim. meidän lasten toiset nimet ovat Lotta ja Sofia, sekä Onni ja Vili (viidenneltä puuttuu vielä nimi) --> toki yleisiä, mutta tulevat suvusta.
Etunimiksi olemme omien mieltymyksien ja yleensä kinastelun, välillä jopa arpomisen jälkeen valinneet vaan sen parhaan nimen, mieheni on tosin aina ollut sitä mieltä, että nimen tulee olla kalenterissa. Loppuviimeksi en edes tiedä, onko Eemil, Peppi, Veera tai Elias yleinen? Ja nyt kun mietin viidennelle nimeä, en pidä yhtään väliä onko uniikki vai tämän vuoden tpo1, kunhan se vaan miellyttää meitä.
Sitten vielä joku puhui Suomentamisesta: Mielestäni on todella tyhmää kun Suomessa asutaan kastaa lapsi Emil, kun häntä sanotaan kuitenkin Eemil. Kaverini lapsen nimi on Nea ja häntä sanotaan myös Neaksi, ja se on oikeastaan kiva ja vähän tempperamenttinen nimi kuin Neea. Minusta nimet sanotaan niinkuin kirjoitetaan. Tämä on vain minun mielipiteeni. Jos meidän Veera olisi Vera --> häntä kutsuttaisiin myös Veraksi. Ei Veeraksi.
Katsokaapa väestörekisterikeskuksen tilastoja: molempia muotoja on annettu kaikissa ikäluokissa, ei ole siis mitenkään uusi juttu.
Taustalla on kai se, että jos nimi kirjoitetaan suomen kieliopin mukaan, se kirjoitetaan niin kuin lausutaan, ts. Eemil. Sitten taas ruotsinkielisten nimien vaikutus Suomen nimistöön on ollut suuri ja Emilkin on ruotsalainen nimi, niin Emil lausuttuna Eemil on sekin ihan korrekti (myös suomenkielisillä em. taustasta johtuen).
En minä alkaisi tässä syyttelemään jommankumman koulukunnan kannattajia...
meniköhän nimimerkki oikein..?
just tuota tarkoitin sillä, että k muutetaan c-kirjaimeksi ja v w:ksi! sun esimerkissä tämä tulee ihan loistavasti! Jasmine on ok suomalaisen nimen kanssa, ja jokseenkin suht " yleisen kuuloinen" ainakin toisena nimenä suomalaisen sukunimen kanssa, mutta Yazmine..
..itseasiassa, Jasmine, tai Jasmin on yhden tutun lapsen etunimi, ja lisänä suomalainen sukunimi. en ole ihan varma nimen kirjoitusasusta, kun mimmiä kaikki kutsuu aina Jassuksi..