Säälin lapsettomia, vaikka olisivat kuinka varakkaita!

Vierailija:

Oi 17, jos olisit oikeasti onnellinen, sulla ei olisi tarvetta yleistää näkemääsi lasten kiukuttelua koko totuudeksi lapsista...

Oon 27 v ja kateellinen ystävilleni, jotka on älynnyt lykätä lapsen tekoa parilla vuodella. Ei tää aina niin herkkua ole.



Niitä toki säälin, jotka on jo 40v eikä ole lapsia. Varmasti ovat jääneet paljosta paitsi, kun ei ole omaa jälkikasvua.



Mutta nuoria (n. 30v ja nuorempia) kyllä kadehdin, koska jos saisin valita, mieluusti minäkin vielä matkustelisin ja nauttisin miehen seurasta. Nyt vaan vaihtelen kakkavaippoja päivästä toiseen eikä oikein ole ikinä laatuaikaa miehen kanssa.

Otan osaa.

ei lapsen tarvitse oma olla. Minullakin on miehen lapsi hellittävänä, joten uskon kyllä tietäväni yhtä ja toista siitä, miten lapsi täyttää elämän. Tyhjää ei elämäni kyllä ollut aiemminkaan - ja ihan joka ainoa voi tehdä esim. vapaaehtoistyötä lasten parissa, jos haluaa.

tiedän kyllä tämän ketjun lukemattakin että kovaa elämä on ilman omaa nyyttiä.



T. 11 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt

up

Vierailija kirjoitti:

tiedän kyllä tämän ketjun lukemattakin että kovaa elämä on ilman omaa nyyttiä.

T. 11 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt

Ei se ole nyytti kuin vuoden. Miksi tehdä asiasta niin suuri numero? Ole ilman lasta äläkä yritä. Helpompaa se elämä sillä tavalla on.

Miksi lapselliset koko ajan tehtailee näitä sääliketjuja??! En mä ainakaan tarvii kenenkään sääliä, nautin elämästäni täysin siemauksin ja nimenomaan lapsettomana!

Jokainen tyylillään, ei kannata vaivata päätään muiden asioilla vaan keskittyä omaan elämään :)

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhjää elämä onkaan ilman lapsia. Voihan ajan täyttää ratsastuksella ja matkustamisella, mutta silti... se on NIIIIN turhaa!

Kiitos ei tarvitse sääliä, pärjään kyllä mainiosti vaikkei lapsettomuuteni vapaaehtoista olekaan! Avarra omaa näkemystäsi sen sijaan että taivastelet turhia asioita.

Sääli ennemmin niitä lapsia, joilla on niin paskat vanhemmat, että olisi parempi, jos lapset olisivat jääneet tekemättä. Itsellä sentään sen verrran ymmärrystä päässä, että minun lapsella olisi edessä vain paska elämä, jos sellaisen olisin mennyt maailmaan pukkaamaan. 

Ei tarvitse sääliä, meillä on oikein kivaa! :)

En tiedä vielä hankitaanko koskaan lapsia, mutta uskoisin, että ei.

Mukavaa päivänjatkoa sullekin.

Älä turhaan sääli en tarvitse sitä.

Minä säälin kaveriani jolla on raskauden jälkeinen masennus ollut kohta 3 vuotta. Toivon että se menee ohi mutta on kamalaa katsottavaa kun toinen ei voi nauttia lapsestaan.

T: ei lapset aina onnea tuo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija:

lapseton pyörii täällä vauvapalstalla??????Itselläni ei olisi silloin vielä lapsettomana tullut mieleenkään tulla jonnekin ihme mammapalstalle. Silloin oli ajatukset kyllä ihan muualla, just jossain matkatoimiston tai uuden bailuravintolan sivuilla. Vaan ei ole enää, nyt vauvalehti kiinnostaa eniten :-)

puhutaan jopa muustakin kuin lapsista? Lapseton voi vallan hyvin hypätä ne Reimatec vs. Lassie -keskustelut yli ja keskittyä vaikka parisuhde- tms. keskusteluihin. Ja se, että sinä olet lapsettomana keskittynyt vain ja ainoastaan villiin bilettämiseen, ei tarkoita sitä, että kaikki lapsettomat tekisivät niin. (Tästäkö johtuu lapsettomien ainainen morkaaminen epäkypsiksi ja teinivaiheeseen jumituneiksi - koska mammat itse ovat ryypänneet ja naiskennelleet läpi lapsettomien vuosiensa, oletetaan kaikkien lapsettomien olevan hillittömiä bilehileitä, jotka vetävät perseet vähintään ke, pe ja la?)

Niinpä. Ja itseäni lapsettomana kiinnostaa vanhempien kokemukset, koska se on jotain, mistä minulla ei ole tietoa. Haluan laajentaa näkökulmiani. Näiden tietojen ja tuttavien seuraamisen perusteella on varmistunut, että ei sovi minulle kuitenkaan. Voin kyllä ymmärtää miksi monia viehättää ja miksi ollaan valmiita lapsiperheen vaatimiin uhrauksiin. Säälin lähinnä aloittajan kaltaisia ihmiä, jotka eivät pääse yli itsestään ja omista typeristä, subjektiivisista ajatuskehistään. Paljon jää ymmärtämättä silloin.

Kaksi aikuista ei kyllä ole mikään perhe.

Siinähän säälit, ihan rauhassa. Jokaisella oikeus tunteisiinsa. 

Jos elät elämää lapsiesi kautta, niin ei sulla kovin hyvin mene. Olet lähinnä lapsiriippuvainen.

Itse tarkastelen lasten saamista pitkällä tähtäimellä. Lapsi on n. 20 vuotta riippuvainen minusta, sen jälkeen minulla on elämää kymmeniä vuosia ihan vaan itseäni varten. Toki haluan sen jälkeenkin auttaa ja tukea lastani. Omat lapset ovat jo teini-ikäisiä, ja elämääni mahtuu jo nyt paljon muutakin kuin lapset. Vapaus lisääntyy jatkuvasti ja on ilo seurata omien lasten kasvua omiksi persoonikseen. Lapsettomuus ei olisi ollut minulle vaihtoehto. Toivon myös lapsenlapsia.

Siinähän säälit. Omapahan on elämäsi. Itselläni ei ainakaan ole kiinnostusta lapsiperheiden valintojen voivotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Itse tarkastelen lasten saamista pitkällä tähtäimellä. Lapsi on n. 20 vuotta riippuvainen minusta, sen jälkeen minulla on elämää kymmeniä vuosia ihan vaan itseäni varten. Toki haluan sen jälkeenkin auttaa ja tukea lastani. Omat lapset ovat jo teini-ikäisiä, ja elämääni mahtuu jo nyt paljon muutakin kuin lapset. Vapaus lisääntyy jatkuvasti ja on ilo seurata omien lasten kasvua omiksi persoonikseen. Lapsettomuus ei olisi ollut minulle vaihtoehto. Toivon myös lapsenlapsia.

Pystytkö kuitenkin ymmärtämään, miksi lapsettomuus näyttäytyy jollekin muulle varteenotettavana vaihtoehtona, vai herääkö säälin tunne? :D

Olet takuulla niitä äitejä, jotka pitävät aikuistuneista lapsistaan kiinni kouristuksenomaisesti.

Omilleen lopulta muuttanutta lasta pommitetaan jatkuvilla puheluilla, viesteillä ja vaatimuksilla. Olen nähnyt riittävästi vanhempiensa syyllistämiä ahdistuneita ihmisiä. He uskovat, että heidän velvollisuutensa on tehdä vanhemmilleen elämä, koska muuta elämänsisältöä näillä ei ole. Salaa he odottavat vanhempiensa kuolemaa, ja häpeävät sitä.

Selvää on, että tyhjyyttään kumisevat vanhemmat edellyttävät lastensa tekevän heille lastenlapsia.

Säälin sinua, mutta monin verroin enemmän säälin lapsiasi.

Ihminen joka tekee lapsia saadakseen elämälleen tarkoituksen, on kuin tukehduttava myrkkyhämähäkki.

Sitä nimitetään rakkaudeksi.

Tällaisten vanhempien, yleensä äitien, lapset eivät menesty parisuhteissaan.