Ollaanko vielä niin vanhoillisia, että jos tullaan raskaaksi mennään naimisiin?

että ei tarvi sitä isyyttä tunnustaa jne, niin mites sit jos/kun tulee ero? Helpompi erota jos ei olla naimisissa, siis helpompi juridisesti, ei tietenkään henkisesti..

Voi olla täysin onnellisia ja sitoutuneita ilman että mennään naimisiin! Kaikki ei vaan tahdo naimisiin samasta syystä kun toiset tahtoo! Hyvänä esimerkkinä omat vanhempani, 30-vuotta yhdessä, neljä lasta ja eivät ole naimisissa!

"Tällä logiikalla ei ikinä kannattaisi mennä naimisiin - kun on sitten helpompi erota"



Mutta sama kun sanotaan että mennään naimisiin niin ei tarvi tunnustaa isyyttä, on helpompaa...Ihan yhtä hepponen peruste!

on kyllä paljon helpompi mennä naimisiin ennen niitä lapsia, kuin joka kerta käydä hoitamassa isyydentunnustus ym. byrokratia.

Poikkeuksiakin varmasti löytyy, mutta kyllä tämä maailmanmeno yleisesti ottaen tällä perhepuolella hirvittää.

Joillekin tuntuu olevan itsetarkoitus vastustaa naimisiinmenoa, kuvitellaan että se on jotain hienoa ja radikaalia, kun ei olla naimisissa.

Hyvä jos hänkin on kuitenkin lapsia tehdessään ajatellut että olisi ko.miehen kanssa loppuelämänsä. Mun mies ei kyllä pettäisi.. Mitähän osaisin ajatella sellaista kamalaa mitä hän voisi tehdä niin että haluaisin erota. En ky

"että jos tulee lapsi niin sitten ei enää tule ero. Että siinä vaiheessa ollaan sitten jo varmasti ja lopullisesti sitouduttu. En tekisi lasta jollen olisi valmis sitoutumaan lapsen isään."

Ihmiset muuttuu! Totta kai kaikki miettivät naimisiin mennessään ja perhettä perustaessaan, että tämä on ikuista, mutta ei voi tietää! Mitä jos sun mies vaikka pettää sua toistuvasti tai jotain muuta mitä et voisi antaa anteeksi? Etkö ota eroa vaan siksi kun on "lopullisesti sitouduttu"?!?

ei mennä naimisiin eikä muutenkaan sitouduta ennen lapsia, mutta on nykyään myös avioliittoja joihin on menty väärin perustein! Minä kuitenkin uskon, että jokainen osaa tehdä itselleen sopivan valinnan ja elää sen mukaan onnelliseti, menipä sitten naimisiin tai ei. Lapsia voi tehdä ilman naimisiinmenoa ja pysyä onnellisesti yhdessä perheenä samoin kun voi mennä onnettomaan avioliittoon ilman lapsia.

mutta toivottavasti hänkin on lapsia tehdessään vielä ollut sitä mieltä että on valmis sitoutumaan lasten isään. Että tuo "kun" on tullut kuvioihin vasta myöhemmin.. Mun mies ei kyllä pettäisi. On vaikea kuvitella hänestä jotain semmoista kamalaa että tulisi tarve erota. Sekoaisi ja tekisi jonkun henkirikoksen? Löisi? Hmm, todellakaan, en pysty kuvittelemaan näitä edes konditionaalissa joten en pysty vastaamaan kysymykseesi.

"että jos tulee lapsi niin sitten ei enää tule ero. Että siinä vaiheessa ollaan sitten jo varmasti ja lopullisesti sitouduttu. En tekisi lasta jollen olisi valmis sitoutumaan lapsen isään."

Ihmiset muuttuu! Totta kai kaikki miettivät naimisiin mennessään ja perhettä perustaessaan, että tämä on ikuista, mutta ei voi tietää! Mitä jos sun mies vaikka pettää sua toistuvasti tai jotain muuta mitä et voisi antaa anteeksi? Etkö ota eroa vaan siksi kun on "lopullisesti sitouduttu"?!?

Olen täysin sitoutunut, kiitos vaan. Ei voi elää pilvilinnassa ja ajatella että ero on mahdotonta. Luotan mieheeni ja suhteeseemme, mutta vierestä olen nähnyt monta kertaa niitä jotka ovat niin vannoneet, että ei ole mahdollista että koskaan tapahtuisi mitään mikä erottaisi meidät ja ero on silti tullut. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa. Uskon myös siihen, että ihmiset muuttuu. Toivon ja aion tehdä kaikkeni että oma suhteeni ja perheeni pysyy kasassa, mutta pystyn myöntämään, että vannomatta paras.

kahden lapsen ja asuntolainan oton jälkeen.



Syynä oli se, että nyky-yhteiskunta on niin vanhoillinen, että avioliitossa ja avoliitossa eläviä (vaikka olisi useita yhteisiä lapsia ja yhteistä asuntolainaa) kohdellaan lainsäädännöllisesti eriarvoisesti.



Oli siis "pakko" mennä naimisiin jotta saisi lainsäätäjän silmissä saman arvon omassa perheessä kuin avioliitossa elävät.



Yhteiskunta eriarvoistaa helposti ihmisiä ja pakottaa ihmiset tekemään asioita, joita ei haluaisi tehdä. Byrokratiaa ja ihmisten itsemääräämisoikeuden polkemista.

Mun mielestä lapsen saaminen ja naimisiinmeno ovat kaksi ihan toisistaan erillään olevaa juttua. Kun tulin raskaaksi, ei tullut mieleenikään, että nyt pitäisi mennä kiireesti naimisiin. Vanhanaikaista! Nykyään kyllä olen naimisissa ja kannatan avioliittoa, mutta ei sen takia pidä kiirehtiä että on lapsi tulossa.

sitten mennä naimisiin ja lopuksi perustaa perhe, jos vielä siltä tuntuu. Jo pelkästään minun tuttavissa on niin paljon niitä surullisia tapauksia ja jopa sellaisia naisia, joilla on lapsia monelle eri miehelle. Jotkut isät eivät edes kummoisesti ole tekemisissä lastensa kanssa. En edes pysty ajattelemaan, kuinka paljon Suomeen mahtuu noita surullisia tapauksia, kun läheltä jo löytyy noin paljon :(

Kyllä ihmiset saa itse päättää että naimisiin vai ei. Ei pitäisi olla kenelläkään muulla, varsinkaan sukulaisilla siihen mitään sanottavaa! Ei kuulu muille..

siis esikkomme syntyi melkein yli 7v seurustelua takana. ei edes mietitty naimisiin menoa. isyys tunnustettiin ja kesti lasten valvojanluona noin 5min.



syntyi puikkukakkonen takana yhteisiä vuosia jo 11v ei edelleenkään mietitty naimisiin menoa. isyyden tunnustus /yhteishuoltajuus systeemit kesti jälleen noin 5min ja sama täti ne kirjoitti.



ajatus syttyi vasta kun mietittiin mun 30v synttäreitä/tupareita että samassahan voisi hääkahvit tarjota joten päätettiin mennä maistraatissa naimisiin ja oli aika shokki vanhemmille kun ilmoitettiin että jos haluaa olla paikalla ni silloin ja silloin..... menivät kyllä hiljaisiksi. :-)



no nyt sitte tää kolonen syntyy avioliittoon että katotaan miten erilaisyta tää nyt sit on...

Naimisiin meno ei nyt ollut kamalan tärkeää siihen aikaan. Jätin pillerit pois yhteisestä päätöksestä. Oli vähän kiirettä työelämässä ja muuta ja ajateltiin, että en tule kovin helpolla varmaan raskaaksi. Että mennään naimisiin tuossa joku päivä kun saadaan nämä työkiireet pois alta.



No raskaaksi tulin eka kierrolla. Maistraatissa käytiin suunnitelmien mukaan kun työkiireet hellitti.



No eikös alkanut heti kamala vänkytys, että oliko pakkoavioliitto kun lapsi on tulossa ja eihän sitä olisi nykyään pakko mennä naimisiin kun lapsi tulee.



Ihmettelin kyllä ihmisten järjenjuoksua, mutta nuo mielipiteet kyllä kuvasti heidän omaa arvomaailmaa.



Tapahtumasta on nyt 16 vuotta aikaa ja jokainen pari, joka teki homman taiteen sääntöjen mukaan (ensin vihille ja rinsessahäät ja sitten suunniteltu lapsi), on eronneet. Ja me "pakkoliittolaiset" porskutamme onnellisina eteen päin ja lisääkin on lapsia tullut.

"jokainen pari, joka teki homman taiteen sääntöjen mukaan (ensin vihille ja rinsessahäät ja sitten suunniteltu lapsi), on eronneet. Ja me "pakkoliittolaiset" porskutamme onnellisina eteen päin ja lisääkin on lapsia tullut."

Ei voi yleistää.

"jokainen pari, joka teki homman taiteen sääntöjen mukaan (ensin vihille ja rinsessahäät ja sitten suunniteltu lapsi), on eronneet. Ja me "pakkoliittolaiset" porskutamme onnellisina eteen päin ja lisääkin on lapsia tullut."



Ei voi yleistää.

Tapahtumasta on nyt 16 vuotta aikaa ja jokainen pari, joka teki homman taiteen sääntöjen mukaan (ensin vihille ja rinsessahäät ja sitten suunniteltu lapsi), on eronneet. Ja me "pakkoliittolaiset" porskutamme onnellisina eteen päin ja lisääkin on lapsia tullut.

suunnittelee, eikä elämä sitten menekään oman suunnitelman mukaan, niin pettymys on paljon kovempi kuin silloin kun ei suunnitella.e Esim sitä että ollaan ensin 3 vuotta kihloissa ja naimisiin mennään kesällä 2011 ja eka lapsi saa tulla keväällä 2012.



Elämä on paljon rennompaa ja mukavampaa kun ei suunnittele mitään liikaa etukäteen.



t nainen jolla on yksi äpärä ja toista odotan samalle miehelle, jonka kanssa olen ollut jo 9 vuotta mutta yhteen ei muuteta