Ollaanko vielä niin vanhoillisia, että jos tullaan raskaaksi mennään naimisiin?

mies ei halunnut joutua tekemään isyydentunnustusta joten ehdotti naimisiinmenoa kun yllätysvauvamme oli tulollaan. Eikä minullakaan mitään naimisiinmenoa vastaan ollut. Emme ole luokiteltaviksi vanhoillisiksi asenteiltamme muuten kyllä. Ja onnellisia olemme vieläkin, yli 10 v naimisissa ja kaksi muutakin lasta.

Avioliitossa syntynyttä lasta ei tarvitse isän tunnustaa, lapsi on heti isänsä lapsi.



Sukunimiasia, jos perheelle halutaan yhteinen nimi.



Moni haluaa tarjota lapsella myös "muodollisesti" sitovan liiton johon saa syntyä.



Ehkäpä toteamus "mennään naimisiin kun on pakko" tarkoittaa lähinnä sitä, että aikaisemminkin on asiaa ajateltu, mutta siirretty hamaan tulevaisuuteen. Nyt kun vauva on tulossa, niin koetaan asia taas tärkeäksi ja on saatu lisäintoa naimisiin menolle.

mennä naimisiin, onhan muillakin kulissiavioliittoja, mutta pääasia ettei lapsesta tule äpärää... Onneks kaverin kannalta, että olikin väärä hälytys..

Me ollaan onnellisesti AVOliitossa ja pienen lapsen vanhempia. Kaikki kyseli, että mennäänkö naimisiin kun tulin raskaaksi, mutta miksi ihmeessä kun ei aikaisemminkaan oltaisi menty? Ei ole todellakaan mikään vaikea prosessi se isyydentunnustus, en tajua miksi jotkut sen niin hankalaksi mieltää.. Ja vaikka oltais menty naimisiin niin miehen sukunimeä en olisi ottanut, joten sekään ei olisi muuttanut mitään. Lapsella mun sukunimi. Ei todellakaan ole pakko mennä naimisiin!

Halutaan sitoutua toiseen muullakin tavalla kuin sen lapsen kautta.

sellaista luuseria aviomiehekseni myöhemmin huolisi.



Me ei edes asuta yhdessä vaikka on yhteinen lapsi ja seurustellaan jo 9:ttä vuotta

että mieheni koki isyydentunnustuksen henkisesti vaikeaksi - että joutuu asettamaan kyseenalaiseksi isyytensä - vaikkei se muuten vaikeaa olisikaan. Ja onhan siinä oma hommansa varata aika ja järjestää vapaata viranomaisen luo menoa varten, vaikka sama juttu tietysti naimisiinmenonkin kanssa... Sukunimet pidimme mekin kumpikin omamme ja lapset saivat miehen sukunimen. kakkonen

Ei ole todellakaan mikään vaikea prosessi se isyydentunnustus, en tajua miksi jotkut sen niin hankalaksi mieltää.. Ja vaikka oltais menty naimisiin niin miehen sukunimeä en olisi ottanut, joten sekään ei olisi muuttanut mitään. Lapsella mun sukunimi. Ei todellakaan ole pakko mennä naimisiin!

Mutta ei se lapsi ollut tietenkään ainut syy.

Minä olisin halunnut jo aiemmin, mutta mies sitten kosi, kun tiesimme jo, että odotan.

Nyt on yhteisiä vuosia takana neljä, joista kolme naimisissa. Toinen lapsi tulossa. :)

Onnellisia ollaan.

ja jos ei olla laillisesti sidottuja toisiinsa, niin sehän vasta mittaakin sitä rakkauden määrää, kun koska tahansa voi ilmoittaa toiselle että se on loppu nyt, eikä tarvita mitään lakimiestä tai muuta.



Vapaaehtoisuuteen perustuva yhdessäolo on avioliittoa vahvempi rakkaudentunnustus.

Kuvitellaan, että niin pitää tehdä, että olisimme maailman edessä yhdessä.

Ja sitä paitsi monet haluaa naimisiin juuri siitä syystä, ettei lapsi muka olisi vahinko.

Mun mielestä on aika ikävää, että edelleen joku naimisiinmeno on "pakko".

häntä ei pidetä lapsen isänä koska isyyttä ei ole tunnustettu. Tai jos äiti päättää lähteä niin isällä ei ole automaattisesti mitään oikeuksia lapseen.

että ei tarvi sitä isyyttä tunnustaa jne, niin mites sit jos/kun tulee ero? Helpompi erota jos ei olla naimisissa, siis helpompi juridisesti, ei tietenkään henkisesti..

että ei tarvi sitä isyyttä tunnustaa jne, niin mites sit jos/kun tulee ero? Helpompi erota jos ei olla naimisissa, siis helpompi juridisesti, ei tietenkään henkisesti..

että jos tulee lapsi niin sitten ei enää tule ero. Että siinä vaiheessa ollaan sitten jo varmasti ja lopullisesti sitouduttu. En tekisi lasta jollen olisi valmis sitoutumaan lapsen isään.

Huonompi syy on mennä naimisiin, että saisi pitää häät - ja taitaa sekin olla yleistä.

Ennen hautausta otetaan näyte, jota verrataan lapsen näytteeseen sitten kun lapsi on syntynyt.

Koska minä pidän avioliittoa koko elämän kestävänä, siitä voi tulla tuskaa jos naimisiin mennään pakosta, ilman todellista halua sitoutua toiseen. Lapsen saaminen ei mun mielestä siis ole tarpeeksi hyvä syy mennä naimisiin.



Itse olen ensin mennyt naimisiin ja sen jälkeen saanut lapsen.

ja saadaan ikäänkuin hyvä syy vauhdittaa ideaa kun lapsi on tulossa, mutta ei se ole oikein mennä naimisiin vain siksi kun tulee lapsi! Jos vanhemmat eivät muuten haluaisi.. Ihan sama kun ei ole oikein pysyä yhdessä vain lasten takia.. Serkkuni suunnitteli kihlattunsa kanssa häitä, koska oli lapsi tulossa. Poika syntyi ennen häitä ja n.kuukausi ennen häitä pari erosi, mutta palasi takaisin yhteen ja häät pidettiin koska"meillä nyt on tuo lapsi niin sen takia pysytään yhdessä ja mennään naimisiin" Eroon päätyivät puolen vuoden päästä häistä.

Kahden ihmisen sitoutuminen toisiinsa jo ennen lasta olisi suotavaa. Ei perhettä pidä köyhin perustein alkaa perustamaan. Siksi kai nykyään on niin paljon rikkinäisiä perheitä, kun aletaan leikkimään kotia ennen kuin on mietitty todella, haluaako toisen kanssa lopunelämää viettää. Nykyaikana vain valitettavasti perheitä perustetaan melko köyhin avuin ja sitten on helppoa erota, kun ei edes naimisissa olla. Naimisiin pitäisi mennä siitä rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen ihmiseen. Lapsien ja perheen aika on vasta sitten.

Ei minusta mitenkään vanhollista.

"että jos tulee lapsi niin sitten ei enää tule ero. Että siinä vaiheessa ollaan sitten jo varmasti ja lopullisesti sitouduttu. En tekisi lasta jollen olisi valmis sitoutumaan lapsen isään."



Ihmiset muuttuu! Totta kai kaikki miettivät naimisiin mennessään ja perhettä perustaessaan, että tämä on ikuista, mutta ei voi tietää! Mitä jos sun mies vaikka pettää sua toistuvasti tai jotain muuta mitä et voisi antaa anteeksi? Etkö ota eroa vaan siksi kun on "lopullisesti sitouduttu"?!?