Millaista olisi elämä uskovaisena, luottaen pettäviin harhakuviin sokeasti?

ja ainaisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että elämä on niin toisenlaista, kuin sen pitäisi olla. Uskovaisena kadottaa itsensä, tilalle tulee tyhjyys. Yrität hapuilla jumalaa, mutta mitään vastausta ei tuu...



T: ex-uskis, nykyinen onnellinen uskonnoton



www . huitsinnevada . info / foorumi / index . php

Mulla taas tyhjyyden tilalle tuli niin paljon muuta - On levollinen olo ja ei pelota, sureta mikään!

Mutta ei tarvi kuin miettiä jotain hassua " komeettaufot pelastaa" -uskontoa tajutakseen mikä siinä on ongelma.



Siinä yhdessä youtube-videossa oli hienosti esittetty ateismin hyvät puolet. Harmi kun en enää muista sen videon otsikkoa.

Olen ennemmin onnellisen tietämätön " totuudesta" kuin eksyksissä ja sydän tyhjää täynnä. Elämäni on onnellista, sillä on merkitys ja olo on samaan aikaan ihanan kevyt ja sopivan täysi.

Ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta todistella tai selitellä Jumalan olemassaoloaan kenellekään, tunnen sen vain vahvasti sydämessä ja se riittää. Olen kiitollinen, että

saan

luottaa Häneen.

Mullekki on yks hailee mihin kukaki uskoo, vai uskooko mihinkään; Mulle riittä oma henkilökohtanen usko, enkä edes viitsi muille kertoa mitä sen kautta olen kokenut

...mutta tähän tulee saletisti sellaisia kärkkäitä vastauksia, jotka eivät pyrikään vastaamaan ap:n kysymykseen. No, provosoiva oli kyllä aloituskin, pakko myöntää.



Olen itse jonkun sortin ateisti, mutta minua jollain tasolla kiehtoo uskovaisten mielenrauha. Tuntuu ihmeelliseltä, että monilla järkiperäisillä ihmisillä on tällainen sokea piste, eli usko raamattuun (koraaniin jne.) ja sen myötä tietynlaiseen maailmanselitykseen. Esim. uskovaisista kertovat dokumentit ovat usein erittäin mielenkiintoista katsottavaa.



Tuntuu, ettei heillä ole isoja huolia tai murheita ja jos on, kuitenkin on vankkumaton luottamus siihen, että " näin tulee olla" . Usko on yksilöille selviytymiskeino, ja sellaisena se ei ole suinkaan tuomittava asia vaan päin vastoin.



Äitini on uskovainen, jalat maassa oleva ihminen, jonka ajatuksen juoksua näissä uskoon liittyvissä asioissa ihmettelen usein. Kyllä mä joskus tuon kritiikkini suoraan esiin, mutta en halua tarkoituksella pahoittaa hänen mieltään osoittamalla niitä kaikkia käsittämättömyyksiä, mitä kirkon maailmanselitys pitää sisällään..



Ap:n esittämä kysymys on hyvä, harmi vaan ettei siihen saada vastausta.

Mutta Jumalaan kyllä uskon. Vahvasti. Se tunne tulee sydämestä, eikä järjellä tarvitsekaan minusta sen kanssa olla mitään tekemistä! Olen tosi onnellinen, että tunnen näin. Ysi kirjoittikin hyvin, peesaan.

tietysti väistämällä ne! Uskovaisten puhe on hyvin, hyvin rituaalinomaista, ei siinä kyseenalaisteta mitään eikä pohdita mitään. Ei tarvi miettiä mitään ristiriitaisuuksia. Keskitytään vaan omiin fiiliksiin.



Ja samaa mieltä olen kuin tuo yksi ateisti että olen sitä mieltä että usko on tolkullisessa muodossaan positiivinen asia.

niin kun kirjoitin että äitini on uskovainen jalat maassa oleva ihminen niin toisaalta olen sitä mieltä että uskossa elävät eivät ole jalat maassa vaan pää pilvissä... Mitä tarkoitin oli se, että mutsi ei ole hihhuli ja ymmärtää muitakin mielipiteitä kuin omiaan...



t: 11

Tuskinpa monikaan uskovainen miettii jotain ateistien elämää tms; Ei mua ainakaan kiinosta, eläkööt kuinka elävät - se ei ole mun uskosta pätkääkään pois

no voihan sitä ymmärtää moniaki mielipiteitä mutta jos on uskovainen ja elää Raamatun mukaan, ei voi hyväksyä kaikkea

niin kaikki on selvää mitään epäselvää ei ole

kaikkeen löytyy vastaus raamatusta



on onnellinen ei tarvitse pelätä mitään, kuolemaa, maailmanloppua tms ei yhtään mitään



pian kaikki on ohi ja ihmiset elävät onnellisina paratiisissa ikuisesti

ateistit uskovat vaan, että jumalaa ei ole

Vierailija:

no voihan sitä ymmärtää moniaki mielipiteitä mutta jos on uskovainen ja elää Raamatun mukaan, ei voi hyväksyä kaikkea

Kyllä kyllä ja näin yleensä onkin, mutta uskisten radikaali siipi ei kyllä kuuntele ketään vaan paasaa suu vaahdossa opettelemaansa mantraa. Näitä ihmisiä on promille, mutta ne leimaa valitettavasti koko porukkaa ei uskisten silmissä.

t: 11

Pallo poksahtaa joka tapauksessa; ja näät säki että oliks ne hihhulit oikeassa vai ei

Itse realistina elän mieluummin totuudessa, vaikka elämä välillä potkiikin.

no samalla tavalla ateisti-ryhmän voi leimata jotkut tyypit - Itse kuvittelen ateisteja kylmiks ihmisiks - tiedä häntä

Vierailija:

tietysti väistämällä ne! Uskovaisten puhe on hyvin, hyvin rituaalinomaista, ei siinä kyseenalaisteta mitään eikä pohdita mitään. Ei tarvi miettiä mitään ristiriitaisuuksia. Keskitytään vaan omiin fiiliksiin.

Ja samaa mieltä olen kuin tuo yksi ateisti että olen sitä mieltä että usko on tolkullisessa muodossaan positiivinen asia.

Ei kyseenalaisteta mitään, ei pohdita mitään? Jos niin luulet niin täällä ilmoittautuu sit ensimmäinen joka on miettinyt asioita hyvinkin monelta kannalta ja päätynyt siihen että uskovainen haluan olla. Kokemusta on muunkinlaisesta elämästä ja sinne suuntaan en haikaile yhtään.

Minä myös mieluimmin elän totuudessa, vaikka se on pelottavampaa kuin uskominen.

Valaiskaa nyt edes vähän.

Minulle elämä uskossa on onnellista ja täysin totta.