Mitäs pitäisi ajatella tästä (kummit ja synttärit)?

paskoja kummeja ovat, anna takaisin mitä he antavat sano ei nyt enää käy.......

Miehen kautta kummiksi " joutunut" ja jotenkin rasittaa jo kaikki synttäreillä käynnit ja kummitäti lässytykset. En muutenkaan varsinaisesti pidä lapsista vaikka omia lapsia löytyy ja rakkaita toki ovat :) Meni nyt aiheen vierestä, mutta tulipahan purkauduttua...

Vierailija:

Miehen kautta kummiksi " joutunut" ja jotenkin rasittaa jo kaikki synttäreillä käynnit ja kummitäti lässytykset. En muutenkaan varsinaisesti pidä lapsista vaikka omia lapsia löytyy ja rakkaita toki ovat :) Meni nyt aiheen vierestä, mutta tulipahan purkauduttua...

Kyseessä kuitenkin miehen sukulaiset ja eipä ollut pokkaa sanoa, että vain mies suostuisi kummiksi. Kummilapsia on nyt kaksi ja toivottavasti kukaan ei enää pyydä kummiksi...

Vierailija:

No jos he ovat jossain lauantaina niin etteivät pääse niin on paljon mahdollista että ovat siellä vielä sunnuntainakin

Ennen oli niin, että kahdesta asiasta ei kieltäydytä. Toinen on vainajan kantaminen ja toinen on kummius.

Muistetaan kyllä jouluna ja synttäreintä ja käydään kylässä. Sisimmässä tuntuu pakkopullalta...

Siis jos joku vielä pyytää :)



6

Ja ap, relaa vähän, kummius nyt ei ole mikään iso juttu. Keskity sinä äitinä olemiseen äläkä ala muitten tekemisiä pohtia.

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että jos ilmoittaa esteestä, niin aletaan järjestää omia juhlia jälkikäteen?! Juhliin kutsutaan ja aina on joku jolle ei sovi, mutta that´s it, ne ei sit vaan tule.

pääse tulemaan. Asutaan samassa kaupungissa jne. Ei ollut edes lapsen ristiäisissä!! AINA on jotain muuta, ihan joka kerta! Kaduttaa, että pyysin edes kummiksi. Mutta onneksi lapsella on muut kummit jotka ovat ihan aidosti kiinnostuneita lapsesta. Ja mitään lahjomispakosta ei ole kyse, olis vaan kiva että lapsi oppisi tuntemaan kumminsa ja he viettäisivät yhteistä aikaa aina välillä.

on tosi kiireinen elämänvaihe, ja pakostakin jää joitain synttäreitä käymättä. Kavereilla on paljon lapsia, ja tuntuu, että joka viikonloppu olisi jotkut pippalot, joten välillä jää joku väliin. Silloin toivoisin kyllä, että kutsujat eivät loukkaantuisi...

Vierailija:

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että jos ilmoittaa esteestä, niin aletaan järjestää omia juhlia jälkikäteen?! Juhliin kutsutaan ja aina on joku jolle ei sovi, mutta that´s it, ne ei sit vaan tule.

Yritin käydä aikanaan kummipojan synttäreillä, siis menin vaan kun kutsua ei tullut. Yhdenkin kerran näin pojan vilaukselta autosta, oli menossa pitään kaverisynttäreitä jonnekin.



Siis ja aina kyselin etukäteen, että koska sopisi tulla. Ympäripyöreitä vastauksia sain. Halusin kuitenkin silloin vielä yrittää muistaa poikaa, kummi kun kuitenkin olen.



Nykyään en enää edes yritä. Jouluna muistan pienellä lahjalla, synttärinä laitan tekstarin...

Aina on joku este. Ja on muitakin kavereita/sukulaisia jotka tekevät just samoin. Sitten täytyy laittaa uudet tarjoiltavat jokaiselle erikseen. Ärsyttää niin kovasti! Mutta en vaan kehtaa sanoa, että ei käy. Ja tietysti ilmoittavat aina viime tipassa etteivät " pääse" ja olen varannut sapuskat kaikille kutsutuille.

Vierailija:

on tosi kiireinen elämänvaihe, ja pakostakin jää joitain synttäreitä käymättä. Kavereilla on paljon lapsia, ja tuntuu, että joka viikonloppu olisi jotkut pippalot, joten välillä jää joku väliin. Silloin toivoisin kyllä, että kutsujat eivät loukkaantuisi...

teidänlaisten pippaloista ei tule edes huono omatunto jäädä pois, oli sitten kummilapsia tai ei ;)

Vierailija:

teidänlaisten pippaloista ei tule edes huono omatunto jäädä pois, oli sitten kummilapsia tai ei ;)

ikään (40 v.) mennessä on " siunaantunut" vain yksi kummilapsi, serkkuni tyttö, joka on minulle tärkeä. Lisää ottaisin vaikka heti, aikaa ja taloudellisia resursseja riittäisi, mutta ei ole pyydetty. En kai sitten kelpaa :(

Tuntuu vaan hassulta kuulla näistä kummeista joita ei kiinnosta...