Lue keskustelun säännöt.
Nyt se sitten tapahtui..
29.02.2008 |
Oikeastaan entinen paras ystäväni on raskaana. Olen niiin pelännyt tätä uutista. Meillä itsellä yritystä takana 5 pitkää, tuloksetonta vuotta. Olo on niin pettynyt, vihainen, katkera, kateellinen, turta. Tuntuu niin kamalalta, etten ole voinut edes miehelleni kertoa uutista. Kuulin sen n. viikko sitten. En nyt kaipaa mitään saarnaamista ja moralisoimista yms siitä, että minun pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan tai muuta vastaavaa!
Kommentit (54)
Täällä ei kannata paljon purkaa tuntoja, varsinkaa pe iltana. Toivottavasti et hirveästi mieltäsi pahoittanut kuitenkaan...
Tänne ei kannata jäädä mieltä purkamaan. Toivon että teille vielä kaikki kääntyy parhain päin, toivon todella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle voimia! Muakin kirpaisee muiden raskausuutiset. Pidän sitä aivan normaalina tunteena, vaikka se tuntuukin pahalta. Jos lapsettomuutta ei ole kokenut, ei voi tietää miltä se tuntuu. Sitä ei voi edes kuvitella.
Mollaajien kommetit annan mennä ohi..
Hyvää yötä!
ap
Kerroin vain miten itse tunnen. Anteeksi, jos loukkasin! Asia on arka, mutta samasta asiasta kärsivänä, en osaa siltikään ajatella samoin. Tuntemuksesi eivät silti ole vääriä, olemmehan kaikki erilaisia muutenkin..
Joku kertoi, ettei ollut kyennyt menemään oman sisaruksensa lapsen ristiäisiin. Minusta tämä on jo loukkaavaa sisarusta ja hänen perhettään kohtaan. Tässä kohtaa omasta surusta ja pettymyksestä olisi päästävä yli.. Miltähän siskosta/veljestä on tuntunut, eihän teidän lapsettomuutenne heidän viknsa ole? Jos olosi on noin paha, pystyisitkö hakemaan ulkopulista apua? esim. lapsettomuuteen perhetyneiltä lääkäreiltä, perheneuvolasta ym.?
Nuo katkeruuden ja surun tunteet ovat luonnollisia, Välillä alkaa itsekin ajatella, että mitä pahaa on tehnyt, kun ei edes yhtä lasta pysty saamaan aikaiseksi. Meillä olisi tarjota lapselle kodiksi tasapainoinen parisuhde, hyvä taloudellinen tilanne ym, mutta kun ei niin ei.
Eniten varmaan suututtavat ne tutut, joille raskaaksi tulo on ollut itsestäänselvyys. Ehkäisy vain pois ja parin kk:n päästä on iloisia uutisia kerrottavana. Kun eivät ymmärrä, miten onnekkaita ovat. Osa ystävistäni tietää meidän ongelmista, mutta eivät kaikki. Nuo tietämättömät eivät varmasti osaa asiaa aavistaa, sillä olen aina onnitellut raskauksista, kyselen lasten kuulumisia ja touhuan heidän kanssaan aina kun tapaamme. Yhtä aikaa iloitsen uusista pienokaisista ja yhtä aikaa omaa kurkkua kuristaa, vieläkään ei ollut meidän vuoro.
Meillä yritystä takana " vasta" 3 vuotta ja hoidoissa ollaan. Itse pelkään eniten, että miehen sisko ilmoittaa lähiaikoina olevansa raskaana. Mieheni on sisarusparven vanhin, joten meidän tulisi olla ikään kuin heitä edellä jonossa.. Tunnen pettäneeni mieheni ja itseni lisäksi myös vanhemmat, jotka toivovat lastenlapsia. Mutta eihän nämä asiat oikeudenmukaisesti mene. Pelko siitä, että lapsia ei tule koskaan millään konstilla, on raskas taakka. Ymmärrän täysin sinua ap, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiattomuuksiin en viitsi edes puuttua!
Olen pahoillani teidän tilanteesta ja ymmärrän hyvin, että olet kateellinen ja katkera aikasi.
Hyvää yötä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin kärsimme lapsettomuudesta 7 vuotta, ja kaikki vauvauutiset olivat kuin isku sydämeen. Olimme siitä onnellisessa asemassa, että olimme niin nuoria ettei kaverimme saaneet vielä vauvoja, mutta ainahan niitä sukuun syntyi joitakin. En mielestäni näyttänyt asiaa, mutta itkin sitä useita kertoja. Nytkin, vaikka olemme saaneet lapsia, niin useat raskausuutiset tekevät eräänlaisen piston sydämeen, ei katkeruutta siiitä että joku saa lapsen, vaan se tunne siitä että joillakin se onnistuuu helposti (tämä siis koskee niitä, jotka omien sanojensa mukaan tulevat helposti raskaaksi). Meille ei lapsia " normaalisti" tule (ei munanjohtimia jäljellä) eikä hoidoillakaan tule, mutta se ajatus on jossain tuolla syvällä. Sille ei vaan mahda mitään, varmasti ei kaikilla ole näin, mutta useimmiten pitkään (enkä tarkoita nyt 3 tai 6 kuukautta) lasta yrittäneillä näitä tuntemuksia on.
Voimia sinulle ap.
Ei se ole niin helppoa tälläkään puolella. Minä olen tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta kaksi kertaa! Molemmat lapset olen synnyttänyt mutta kumpaakaa lasta en ole " yrittänyt" . Kirjoituksestasi saa sen käsityksen että lasta täytyy ensi yrittää ennen kuin sellaisen saa synnyttää!
Pahoittelen ettet voi kertoa omia vauva uutisia, muttei kaverisi vauvauutinen ole keneltäkään pois!
Et halunnut näitä vastauksia, mutta sitä saa mitä tilaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulta. Kyllä he vaistoavat pahanolosi, vaikka olet heitä onnitellut etkä ole näyttänyt tunteitasi suoraan. Avoin keskustelu helpottaisi teidän kaikkien oloa. Kerro, että olet onnellinen heidän puolestaan, mutta sinusta tuntuu niin hel..tin pahalta se ettei teille kuulu vauuvaa.
Minusta tuntui pahalta, kun eräs tuttavapariskunta ei kommentoinut sanallakaan raskauttani, joka varmasti oli jo havaittavissa tuolloin. Ei siksi, että aiheen olisi pitänyt olla pääkeskustelunaihe, mutta odotettiin kuitenkin esikoistamme, jotain meille todella tärkeää ja merkittävää. He olivat yrittäneet pitkään lasta ja tämä nainen oli aika nuiva minua kohtaan. Nyt heillä on lapsi (en tiedä miten alkunsa saanut) ja toinen tulossa, mutta eipä tee mieli edes onnitella. Muut lapsettomat ystäväni/tuttavani ovat aina suhtautuneet asiallisesti ja suuri kiitos siitä heille, heidän lapsettomuutensa eiole minun syyni. Mutta avoin keskustelu on ollut asiassa hyväksi. Se puhuminen voiolla todella vaikeaa, mutta uskon että kannattavaa.
Voimia sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin myös lapsettomuudesta ja lapsettomat pariskunnat alkaa olla harvassa mun tuttavapiirissä. Toissa jouluna tutustuin uuteen ihmiseen, joka oli avoliitossa eikä lapsia. Iloitsin uudesta ystävyydestä hirmuisesti. Mutta kuinka ollakkaan, hän tulikin omaksi yllätyksekseen raskaaksi. Nyt kun näen häntä vauvan kanssa, on kuin veitsellä sydäntäni viillettäisiin. Se sattuu, vaikka tiedän että hänellä ei ole helppoa. Tieto ei sydäntäni helpota. Tuskaani en ole hänelle koskaan näyttänyt, vaan sydän verta itkien olen onnellisesti häntä onnitellut ja kuulumisia kysellyt.
Samoin on toisenkin uuden ystäväni kanssa; kun oltiin ystävystytty, hän tuli raskaaksi.
Eräs vanha ystäväni, jonka lapset alkoivat jo olla niin isoja, että oltais voitu lähtee johonkin ihan naisten kesken, hän tuli raskaaksi.
Kun aloin tulla läheisemmäksi kälyni kanssa, hän tuli raskaaksi.
Mieheni serkut alkaa kaikki olemaan jo lapsellisia, joten olen friikki siinä suvussa. Kaikilla toisilla, yhtä pariskuntaa lukuunottamatta, on jo lapsia. Se sattuu.
Tunteisiin on oikeus, ne ei ole koskaan vääriä. Eri asia on, kuinka käyttäytyy. Onnittelen tietenkin ja kyselen kuulumisia. Ja yritän olla ystävällinen ihmisille, jotka oottavat koska meille tulee lapsia.
Nyt olen jälleen saanut uuden ystävän, joka on avioliitossa mutta lapseton. No, aika näyttää jatkuuko putki. Olen tottakai iloinen jokaisen lapsista, mutta on kiva että on edes yksi lapseton ystävä. Luulen että hän jakaa ajatuksen kanssani. Ystävyys on niin tuore, etten ole kirpeän kipeästä asiasta edes keskustellut hänen kanssaan.
Ja niin, en ole avautuvaa sorttia, kun kyse on viiltävän kipeästä asiasta. Tiedän että jotkut suosittelee keskustelua ja lähes kaikille asiasta puhumista. Mutta kun kyse on henkilökohtaisesta, omaan alapäähänsä liittyvästä ja tunteita särkevästä asiasta, puhun siitä vain harvojen kanssa.
VOIMIA JA HALAUS AP:LLE!!
Ja terkkuja myös teille, jotka ette voi ymmärtää meitä. Ei haittaa, ei se teidän vika ole. =D
sitten lapsettomuudesta kärsivät " ystävät" ovat tätä kadehtineet. On muuten tuntunut tosi oudolta. Miten ihmeessä meidän lapset ovat jotenkin pois heiltä?! En ole sitä voinut ymmärtää, enkä kyllä oikein ymmärrä sinunkaan asennettasi ap.
Minä olen ollut suunnattoman onnellinen lapsistani ja toiset ympärilläni ovat saaneet monen kuukuden mökötyskohtauksia, koska minä olen päättänyt hankkia lapsia. Minusta se, jos joku on ollut OMITUISTA käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole enää mitään lähipiiriä iloitsemassa omasta raskaudesta kun sen aika koittaa. Nimimerkillä vierestä seurannut.
Tuskin kukaan asiaa vähättelee, mutta oikeasti, eihän aikuinen ihminen voi avoimesti suuttua tai pettyä ystäväänsä jos tämä saa lapsen?! Olettaen, että nyt puhutaan todellakin ystävistä.
teellisia omille kavereilleen, jotka alkaa odottaa. Ymmärrän, että lapsettomuus on varmasti hirveä kokemus, mutta mun mielestä on todella itsekästä LOUKKAANTUA sellaiselle, joka tulee raskaaksi. Pitäisikö kaikkien kavereiden sit olla hankkimatta lapsia jos yksi ei saa? Menepä vähän itseesi.
olla jokin piilossa ollut kateus-kilpailuasetelma koko ajan jos noin käy! Jos on koko ajan pelännyt, että ystävä saavuttaa jotakin, mistä itsekin haaveilee. Tunteet vaan tulevat tietoisuuteen kun niin käy.
Vierailija:
sitten lapsettomuudesta kärsivät " ystävät" ovat tätä kadehtineet. On muuten tuntunut tosi oudolta. Miten ihmeessä meidän lapset ovat jotenkin pois heiltä?! En ole sitä voinut ymmärtää, enkä kyllä oikein ymmärrä sinunkaan asennettasi ap.Minä olen ollut suunnattoman onnellinen lapsistani ja toiset ympärilläni ovat saaneet monen kuukuden mökötyskohtauksia, koska minä olen päättänyt hankkia lapsia. Minusta se, jos joku on ollut OMITUISTA käytöstä!
Totta on, että meiltä ei ole toisten lapset pois. Ja jaan ajatuksesi myös siitä, että mököttäminen toisen raskauden takia on tyhmää. Mutta ei me tahallaan.... Tiiätkö, et kun joku asia oikeesti sattuu ja tekee kipeetä, ja kun siihen ei oo lääkettä, niin ihminen käyttäytyy tahtomattaan typerästi.
Katkeruus myrkyttää ja saa käyttäytymään ja puhumaan typerästi, oli katkeruuden aihe sitten mikä tahansa. Todella toivon, ettei kukaan ympärilläni olevista koe mua tyhmänä käyttäytyjänä, kun muhun sattuu. Sydän verta vuotaa, enkä mä voi sille mitään.
Yksi jää leskeksi, toiselta kuolee lapsi, kolmas sairastuu syöpään lasten ollessa pieniä. Hirveitä asioita, mutta miksi niiden kohdalla ei ole yleistä katkeroitua avoimesti ystäville? Siinäpä mietinnän aihetta.
Siinähän ei oo mitään järkee, mutta sillle ei voi mitään että jokin se vaan tekee kipeää kun kuulee toisten vauva uutisista.
Varsinkin jos ne on tyyliin: me ei kyllä enää tätä neljättä aiottu hankkia, mutta...
Ollaan hoidoissa. Selittämättömiä ollaan. Meille on tehty 3xIUI, 1xIVF ja 1xPAS. Koskaan en ole saanut kahta viivaa tikkuun..:(
Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, kuinka toiset ihmiset (ei-lapsettomat) voivat arvostella toisten tunteita ja kertoa millaiset tunteet ovat sallittuja, millaiset eivät. Nehän ovat jokaisen omia tunteita, joihin edes itse ei voi kauheasti vaikuttaa. Ei me sentään pipejä päästä olla:) Uskomattomalta tuntuu myös se, että toiselle voidann sanoa, ettei lasta tulisi saadakkaan, kun kerran tunnet tuollaisia tunteita! Eikös teillä " lapsellisilla" sitten ole koskaan negatiivisia tunteita? Ai on, no et sitten ansaitse lastasi! Olet tosi, tosi HUONO ÄITI!
ap, joka lähtee nyt nukkumaan. Jatketaan humenna ;)