Nyt se sitten tapahtui..

Vierailija:

Siinähän ei oo mitään järkee, mutta sillle ei voi mitään että jokin se vaan tekee kipeää kun kuulee toisten vauva uutisista.

Varsinkin jos ne on tyyliin: me ei kyllä enää tätä neljättä aiottu hankkia, mutta...

Se onni raskaudesta on ap:lta pois, koska hän ei voi sitä onnea nyt kokea. Ap tuskin haluaisi ystävänsä lasta vaan oman lapsen ja oman mahdollisuuden hehkuttaa raskauttaan. Se on kateutta ja luonnollista, kirvelevää, mutta sen kanssa täytyy vain osata elää.



Turha syyllistää rikkinäistä hänen kielteisistä tunteistaan, ne ovat vain tunteita.

Sinä aikana ympärille syntyi lapsia pilvin pimein. Siskoni ja paras ystäväni tulivat kummatkin VAHINGOSSA raskaaksi. Siskoni päätyi aborttiin. Silloin kyllä tunteet heittivät kärrynpyörää.



Nyt olen onneksi itsekin vihdoin raskaana, viikolla 39=)!!!

uo tunteesi niin katkeroidut pidemmän päälle. Jos tunnet ne niin ne menevät ohi ja jossain vaiheessa pystyt oikeasti olemaan iloinen hänen puolestaan.

Eikait kukaan täysjärkinen niin luulekaan. Se tuska on vain niin sanoinkuvaamaton, sitä ei kukaan voi tietää joka lapsettomuudesta ei ole kärsinyt pidempään. Joten mun mielestä nuo kommentit voi jättää aivan omaan arvoonsa.



ex-lapseton

eivät vaan ymmärrä.



Itse olen ex-lapseton, jo 2 pienen äiti, enkä enää tunne mitään tuskaa muiden raskauksista, tietenkään :)



Mutta ne lapsettomuusajat kun muut teki lapsia ja itse ei onnistunut, ja kun tiesi ettei välttämättä edes hoidoilla onnistu koskaan, oli tooooooooodella rankkoja. Ja rankkaa oli tavata lapsellisia ystäviä, otin asian tosi raskaasti.



Se vaan on ikävä tosiasia.



Älä ap huoli, teillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja, kun vasta 1. IVF tehty.

monet tässä turhaan moittineet " tyhmästä käyttäytymisestä" vaikka ap nimenomaan kertoo miltä hänestä tuntuu ja ilmeisesti parhaimman mukaan pyrkii käyttäytymään toisien tilannetta kunnioittaen eli yritä olla näyttämättä pahaa mieltään. Toivottavasti sinulla on joku jolle voit myös ääneen puhua tunteistasi.

Olen kahden lapsen äiti ja molemmat lapset ovat saaneet alkunsa nopeasti mutta ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Olin todella maassa ja sitten sain kuulla tuttuni raskaudesta. Se oli hirveää, toisaalta olin onnellinen heidän puolestaan koska olivat yrittäneet lasta kauan mutta toisaalta olin katkera.

Tulin raskaaksi kuukauden päästä uudestaan ja sitten tuttuni sai keskenmenon. Se aika oli kauheaa mutta onneksi selviydyimme negatiivisista tunteista huolimatta ja nyt meillä molemmilla on kaksi lasta. Onneksi emme tuolloin sanoneet ääneen mitään pahaa koska se olisi voinut rikkoa jotain pysyvästi väliltämme. Puhu tunteistasi mutta kohdatessasi näitä hankalia tilanteita yritä edes hiukan asettua toisen asemaan, et joudu katumaan jälkeenpäin. Äläkä ihmeessä anna täällä kenenkään syyllistää itseäsi. Tunsin itseni todella " lapsettomaksi" sen yhdenkin kuukauden vuoksi km:n jälkeen kun ei heti tärpännyt uudestaan joten voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on kun on ihan todellisiaeongelmiea lapsensaannissa.

Vierailija:

Yksi jää leskeksi, toiselta kuolee lapsi, kolmas sairastuu syöpään lasten ollessa pieniä. Hirveitä asioita, mutta miksi niiden kohdalla ei ole yleistä katkeroitua avoimesti ystäville? Siinäpä mietinnän aihetta.

Se syö itsetuntoa ihmisenä ja etenkin naisena, kun ei edes biologista " perustehtävää" pysty täyttämään. Hoidoissa olemisen tekee raskaaksi myös se, että mitään takeita onnistumisesta ei ole. Tiesittehän, että yhden IVF-yrityksen onnistumisprosentti on vain n. 30%.



Syyllisyys on toinen vaikea asia kannettavaksi (etenkin jos lapsettomuus riippuu itsestä). Järjellä sen toki tajuaa, että sairaudelle ei mitään voi. Itsekin olen joskus miettinyt, että miehellä olisi vielä aikaa löytää hedelmällinen nainen, kun kuitenkin niin kovasti lapsia haluaa.



Ps. Jos teillä on lapsettomuudesta kärsiviä tuttavia, niin en suosittele käyttämään seuraavaa lohduttavaa lausahdusta: " Ainahan te voitte adoptoida!" ;)

-35-

Sinä tunnut nyt vain kasvattavan vihaasi ja katkeruuttasi jokaisen tuttavasi raskauden myötä. Sinun pitää oppia käymään asioita ja läpi ja iloitsemaan toisten lapsista!



Monien hoitojen ja tuloksettomien yritysten jälkeen voisit myös käydä itseksesi keskustelua siitä, että ehkä olisi jo aika luovuttaa? Ehkä olisi aika antaa aikaa ja rakkautta niiden lähimipien lapsille ja ottaa niistä tunteista osa itsellesi.

Eihän se omaa lasta korvaa, mutta helpottaa kuitenkin.



Mieti oikeasti! Itke kaikki kipua ja tuska itseksesi ulos ja aloita uusi elämä!

Vierailija:

Sinä tunnut nyt vain kasvattavan vihaasi ja katkeruuttasi jokaisen tuttavasi raskauden myötä. Sinun pitää oppia käymään asioita ja läpi ja iloitsemaan toisten lapsista!

Monien hoitojen ja tuloksettomien yritysten jälkeen voisit myös käydä itseksesi keskustelua siitä, että ehkä olisi jo aika luovuttaa? Ehkä olisi aika antaa aikaa ja rakkautta niiden lähimipien lapsille ja ottaa niistä tunteista osa itsellesi.

Eihän se omaa lasta korvaa, mutta helpottaa kuitenkin.

Mieti oikeasti! Itke kaikki kipua ja tuska itseksesi ulos ja aloita uusi elämä!

Jos ei ole itse kokenut tietynlaisia tilanteita, niin ei pysty samastumaan vastaaviin??



Kaikki ap:n kuvailemat tunteet ovat aivan luonnollisia. Toivotan teille paljon voimia tulevaan! Oletteko adoptiota harkinneet?

Ystäväni kuultua asiasta ei enää mitänyt minuun minkäänlaista yhteyttä, ei vastannut puhelimeen tms.

Kyse kuitenkin todella läheisestä ystävästä, jonka kanssa päivittäin tekemisissä.



Ymmärrän ystäväni reaktion, mutta ei se minullekaan helppoa ollut kertoa asiasta, saatika se että menetin siinä kaverin.



Miten mun ois pitänyt se asia hoitaa? Jättää kertomatta? Tehdä abortti?



Lapsettomat ei aina tajua miten vaikeaa heille on kertoa omasta raskaudestaan ilman että saa paskaa niskaan. Se ei ole todellakaan helppoa.



Mitä mieltä muut?



Ap:lle jaksuja.

ärsyttää todella. Kellään meistä ei ole täydellinen elämä, aina jollain on jotain mitä itsellä ei ole. sinulta puuttuu lapsi. Varmaan saat senkin jonain päivänä mutta älä katkeroidu noin, nauti nyt mitä on ennenkuin menetät jotain siitäkin.