Miten teidän dysfasialasten puheenkehitys on edennyt?
Vertaistukea kaivataan:
meillä nyt 2v9kk vanha poika, jolla puheenkehityksen viivästymä. Poika on vielä täysvaipoissakin.
Käytiin lastenneurologilla, sillä ei epäilty mitään syndroomaa, tms. ja jäätiin lähinnä seurantalinjalle ensi syksyyn asti. Uni-EEG-tutkimus tehtiin epilepsian poissulkemiseksi ja siinä todettiin poikkeavaa aktiivisuutta, jota nähdään usein oppimisvaikeuksia omaavilla lapsilla. (?)
Nyt siis käymme terkkarissa puheterapiassa ja syksyllä menemme mahdollisesti osastojaksolle lastenneurolle, mikäli tilanne näyttää sitä vaativan. Poika on menossa syksyllä eritysen tuen ryhmään päiväkotiin (nyt kotihoidossa).
Hänellä on puhetta muutamia sanoja ja pari kahden sanan yhdistelmää (ei oo, ei tkkää= ei tykkää). Au=auto, om=omena, äi=äiti. Ankka=ankka, happa=heppa. Noin parikymmentä sananalkua, jotka ovat tunnistettavissa.
Ei ymmärrä kaikkia antamiani käskyjä (esim. Tuo äidille pallo tuolin alta! on liian monimutkainen hänelle ymmärtää)
Millä aikataululla teidän dysfasialapset ovat oppineen puhumaan? Minkä ikäisinä siis? Mietin tässä että koskakohan puhetta tulisi lisää. On niin kovin hankalaa tämä ymmärtäminen ja kommunikointi välillä. Lapsi tuntuu välillä 1,5-vuotiaalta vaikka on vuoden vanhempi. Motorisesti on ikätasolla, mutta puhe ei vaan kehity. Tekee kyllä esim. 20-palaisia palapelejä yksin ja leikkii yksin ja yhdessä muiden kanssa (esim.hippaa ja piilosta), mutta kun ei puhu niin vaikeaa tietty on.
Kertokaa mulle omien dysfaatikoiden tarinoita, niin vähän saan vertaistukea! Tietty sitä ei koskaan tiedä miten tilanne menee kenenkin kohdalla, mutta nyt on jotenkin sellainen olo, että ainako tämä on yhtä vaikeaa...
Kommentit (2)
Meillä esikoinen sai ajan puheterapeutilla noin 2.5v sanoja ei juuri ollut , omaa puhetta kylläkin. Välillä tuntui, että poika hermostui kovastikin sen takia ettei saanut itseään ymmärretyksi. Me vanhemmat kyllä olimme aika hakoja lukemaan lastamme ja ymmärsimmekin aika kivasti mutta silti jäi paljon asioita ymmärtämättä. Toisen tunteita varsinkin oli vaikea pukea sanoiksi.
Pojan ollessa kolmivuotias kävimme kaupungin lastenlääkärillä joka laittoi lähetteen Lastenlinnaan. Kunnan puheterapeutilla jatkoimme kokoajan. Käynnit olivat säännöllisen epäsäännöllisiä eli pari kolme kertaa ja sitten taas taukoa. Käytössämme oli/on tukiviittomat sekä kuvat. Ensin poika oli kovinkin kiinnostunut viittomista mutta nykyään kun sanoja on tullut lisää niin viittomat ovat jääneet taka-alalle ja kuvat toimivat paremmin.
Poikamme oppi kuivaksi vaille kolmivuotiaana ja se kävi helposti. Olimme jo aiemmin yrittäneet mutta poika oli totaalikieltäytyjä potan ja kalsareiden suhteen mutta yksi kaunis päivä homma vaan onnistuikin.
Joulun jälkeen pääsimme LAstenlinnaan ja viikon jakson jälkeen saimme dg:n. Nyt odottelemme, että löytyisi yksityinen pt jolla olisi mahdollisuus antaa puhetarapiaa säännöllisemmin ja enemmän kuin kunnalisella puolella.
Tuolla Lastenlinnassa poikamme kävi myös toimintaterapeutilla joka testasi poikaamme. Hän tutki onko poikamme taidot ikätasoiset ja tällä hetkellä ne suunnilleen ovat. Nyt kontrollit jatkuvat kerran vuodessa LL:ssa ja ymmärsin että noita tt:n käyntejäkin on aina silloin. Ymmärtääkseni dysfasiaan saattaa liittyä jonkinlaisia hahmotushäiriöitä (korjatkaa viisaammat jos olen väärässä). Mieltä ainakin kyseltiin myös suunmotoriikkaan liittyviä asioita sekä mahdolliseen ääniyliherkkyytten viittavia juttuja.
Esikoisellamme on puhetaa alkanut tulemaan nyt 3.5vuotiaana. Välillä tuntuu, että kotona asuu pieni papukaija kun poika toistelee sanojamme. Jotkut sanat ovat edelleen hyvin epäselviä mutta nyt vieraammatkin ihmiset ymmärtävät pojan puheesta ainakin niitä avainsanoja. Käsitteelliset asiat ovat jonkin verran epäselviä mutta harjoituksen kautta mennään eteenpäin.
Tässä pieni otos meidän tilanteeseemme.
TARVItaankohan mekin sitä joskus?