huiiii...mä oon rakastunut
onnellisesti naimisissa, mutta ihan rakastunut...
toisaalta aivan ihanaa, toisaalta tuntuu, että kuristun ja tukehdun...
en aio tehdä mitään, mutta pakko kertoa jollekulle...
apua...apua...apua...se mies on sekoittanut koko mun pääni...ja koko mun kehoni ja mieleni pyrkii hänen suuntaansa...eikä voi mitään muuta kuin taistella vastaan...kai tämä menee ajan kanssa ohi...
Kommentit (8)
hihi, mä on niin rakastunut, että mua vain hihityttää kakkosen vastaus :)
enkä aiokaan.
Enkä minä mahda ihastumiselleni mitään, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta...
No joo, kyllä sitä voi oikeasti olla tosi onnellisesti naimisissa ja ihastunut yhtä aikaa.
Vierailija:
Käy sääliksi miehesi, joka ei ole.
minä rakastan miestäni enkä koskaan tekisi mitään satuttaakseni häntä...mutta olen silti ihastunut...en minä tätä suunnitellut...olen koko 15 vuotta ollut ihan täysin uskollinen ja aion jatkossakin olla...
ja nämähän menee ohi...
Vaimo vaan on, ettei voi mitään ihastumiselleen. Ainakin sen verran voi kunnioittaa puolisoaan, ettei pidä häntä siinä varalla tai korvikkeena. Jos ei osaa sitoutua, niin kannattaa varmaan kasvaa ensiksi itse aikuiseksi.
siis ihastunut, rakastunut jotain sellaista...
Kyllä minun mieheni on onnellinen minun kanssani. Mutta ei hän varmaankaan itse ole nyt juuri tahollaan ihastunut...oli juuri vuosi sitten...en ole vihainen hänelle siitä, ei hän sitä valinnut...ja hän hoiti asian todella upeasti: ei suostunut tapaamaan naista ja lopetti yhteydenpidon kokonaan...
etkö sinä lukenut viestejäni? En minä aio tehdä mitään. En aio koskaan edes enää tavata tätä miestä. Koko homma -- tunne -- tuli minulle yllätyksenä.
En minä tälle tunteelle voi mitään, teoille voin. Ja tekoja en (miestäni loukkaavia) aio tehdä.
Teko ja tunne on eri asia.
Käy sääliksi miehesi, joka ei ole.