kyllä se vaan niin on, ettei kaikki vauvat ole kauniita/söpöjä/hellyyttäviä/ihania/...

etteivät suuremmin herätä hoivamisviettiä. Mutta ei kai olekaann tarpeen, riittää, kun oma äiti pitää suloisena.

Ei kaikki lapset, nuoret, aikuiset ja vanhuksetkaan ole fyysisesti miellyttävän näköisiä.

että varsinkin naisten pitäisi ihastua kaikkiin vauvoihin automaattisesti. Etenkin, kun on itse raskaana. Vauvatkin on ihmisiä, enhän minä kaikkiin muihinkaan vastaantuleviin ihastu!

Joku aika sitten läpikäyty av-totuus.

Miten voi pieni poika ollakin niin ruma!

olen vain nähnyt suloisia vauvoja ja lapsia. KOSKAAN en edes näin anonyymina sanoisi lasta saati pientä vauvaa rumaksi, en koskaan. Toki ne omat ovat aina kaikista suloisimpia, mutta en koskaan halua loukata lapsen pyhää viattomuutta ajattelemalla hänestä jotain pahaa. KAIKKI VAUVAT TODELLAKIN OVAT SULOISIA JA IHANIA:):):)

tää aihe on jo loppuunkulutettu

Ei ollut niihin pahemmin huomiota kiinnittänyt ennen omien lastemme syntymää. Kerran tuli järkyttyneenä kaupasta ja kertoi nähneensä " läskipää" vauvan, joka oli ruma.

mutta pari aika hassun näköstä oon nähnyt. tiedän yhdenkin pojan, hänen äitinsäkin on vähä vähemmän kaunis ja tämä vauva on myös vähän hassun näköinen.

ilkeää tiedän, mutta rehellinen mielipiteeni. hävettää että ajattelen näin

Tietysti vauvoja on erinäköisiä, kuten lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksiakin. Toiset ovat kauniimpia kuin toiset. Ja kauneuskäsitys on kulttuurisidonnainen vauvojenkin kohdalla.



Mutta keskimäärin vauvan ulkonäkö on sellainen että se herättää hoivaamisvietin. Sehän oikeastaan on vauvan ainoa keino eloonjäämiskamppailussa, herättää sääliä tai ihastusta ja sillä saada hoivaa ja huolenpitoa. On selvää, että vauvan pyöreys, pehmeys, suuret silmät ja suppusuu herättävät positiivisia tunteita aikuisessa/vanhemmassa ja näin aikuinen jaksaa hoitaa ja huolehtia vauvasta. Ihmisen lapsi on nimittäin aika avuton pitkänkin aikaa syntymänsä jälkeen (vrt. useimmat eläimet).

Vierailija:

mutta pari aika hassun näköstä oon nähnyt. tiedän yhdenkin pojan, hänen äitinsäkin on vähä vähemmän kaunis ja tämä vauva on myös vähän hassun näköinen.

ilkeää tiedän, mutta rehellinen mielipiteeni. hävettää että ajattelen näin

Tiedän etten ole mikään missi, mutta ihminen kuitenkin. Ja lapseni ei voi sille mitään että on perinyt minultakin osan geeneistään...

Reaktio on vähän sama kuin jos näät esim. pienen simpanssin- tai hiirenpoikasen - eiväthän ne oikeastaan kauniita ole, mutta joku siinä on että pienuus ja heiveröisyys sävähdyttää, se on söpöä. Ihan samalla lailla suhtaudun vauvoihinkin: vaikka miten olisi ruttuinen naama ja isot korvat ja " läski" naama, niin ihanahan sellainen pieni " möllikkä" on joka tapauksessa.

se on todennäköisesti vanhemmilleen se maailman kaunein. Kauneus on katsojen silmissä;)



esim. Oletko pitkään aikaan katsonut elokuvaa Garpin maailma? Onko joku Glen Close muka kaunis? Mutta mikä karisma!

Sukulaisen tyttö oli aivan järkyttävän näköinen vauva ja taapero... Nyt kun hän on kouluiässä, ei tosiaankaan tietämättä tajuaisi että kyseessä on sama ihminen.



Hieman alle vuoden ikäisenä tytöllä oli vetiset tihrusilmät, leveät ja muhkuraiset kasvot, aina pahantuulisen näköinen suu joka valui kuolaa, ja pari vinoa hammasta. Ja hemmetin paha ja arvaamaton luonne. Eipä ole kyllä enää.



Ja AIVAN VARMASTI joku tai ehkä useampikin löytää rutkasti arvosteltavaa meikäläisestä kolmikympisestä...

Lapset on söpöimmillään 1-3-vuotiaina, mutta silloinkaan läheskään kaikki heistä eivät ole kauniita tai söpöjä, osa on suorastaan rumia. Riippuu tosi paljon siitä, minkänäköisiä vanhemmat on. Rumien vanhempien lapset on harvoin kauniita.



Erityisen traagista on se, kun tyttölapsi on perinyt isokokoisen ja karkeilla/maskuliinisilla piirteillä varustetun isänsä geenit. Yleensä kauniilla naisilla on kaunispiirteinen ja mieheksi suht. siroluinen isä, tämä luin kerran yhdestä englantilaisesta tiedelehdestä. Lapset kuulemma muistuttaa yleensä isäänsä vähän enemmän, joten isän ulkonäöllä on enemmän merkitystä kuin äidin.

Mutta meidän junnu ei ainakaan ollut mitään näistä: kauniita/söpöjä/hellyyttäviä/ihania Tai oli varmaan, mutta oma hermo oli niin kireällä jatkuvan koliikin ja valvomisen takia, ettei tuollaiselle ihastelulle enää riittänyt energiaa. Kunhan vaan jotenkin selvis. Kukaan ei tarjonnut apua, kunhan vaan ihastelivat vauvaa tai monet muutkin " vihastelivat" koska lapsi oli kokoajan kirkumassa, kun masuun sattui. Nyt kyllä jaksaa päivitellä ihanaa ilmestystä. Meni monta kuukautta vielä koliikin jälkeenkin, että elämä alkoi taas maistua hyvältä ja oli saanut voimansa takaisin.

Mutta silti: onhan tuo mollukka noissa kuvissa kuitenkin aika ihana. :) Kyllä mä sellaisen huolisin. Ja vaikka olen isältäni perinyt isot luut, niin olen mielestäni ehkä keskivertoa näyttävämpi ja kauniskasvoinen... Mulle on oikeasti aika sama, minkä näköinen oon vauvana ollut, eikä se ulkonäkö ole todella tärkeintä nykyäänkään, mutta pointtini vaan on, että niistä rumista ankanpojistakin kasvaa joskus isoja ja ehkäpä jopa kaunottaria. :)

Mutta mitä sillä on väliä - kohteliasta on joka tapauksessa äidille kehua, kuinka ihana vauva on, oli itse oikeasti mitä mieltä hyvänsä. Ja kun vauva varttuu isommaksi, niin niitä kehun aiheita löytää helposti muualta, jos ulkonäön kehuminen tuntuu itsestä valehtelulta.