yksinhuoltaja & miehenkaipuu
olen kovin skeptinen uuseperhekuvioiden suhteen..mistä ihmeestä yh voi löytää kunnon miehen itselleen? ja millä ajalla..en ymmärrä kuinka joku mies voisi olla samantien valmis miettimään isyyttä kun seurustelisi yh-äidin kansssa..niin, ta no, rakkaushan saa ihmeitäkin aikaan!
Kommentit (33)
itse odotin yksin, ja olen ollut yksin lapsen kanssa koko ajan hänen syntymänsä jälkeenkin. toisaalta en kaipaa miestä tähän passattavaksi, mutta rehellisesti sanoen seksi tekisi joskus hyvää. olisi joku jota silloin tällöin vain panna.
en ymmärrä kuinka joku mies voisi olla samantien valmis miettimään isyyttä kun seurustelisi yh-äidin kansssa.
joskus iltaisin ois niin kiva käpertyä jonkun kainaloon, mutta no menen yksin peiton alle eipä tässä muuta voi
Oishan noita ukkomiehiä tulossa joukoin lämmitettäväksi, mutta enhän minä ala kenenkään ehdoilla hyppimään ja sotkeen muiden elämää.
Mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa
toki varmasti mahd. kivan miehen kohdalle sattuessa hyvä edetä rauhassa & nauttia ihan seurustelusta aluksi, mutta itse kyllä toivoisin jossain vaiheessa jakavani arjenkin miehen & lapseni kanssa. ja vielä vaikeampi sitä aikaa on olisi löytää loputtomasti kodin ulkopuolella tapailuun.. kyllä yksinäisyyteenkin jossain määrin tottuu, tai oppii elämään, mutta itse en halua näin loppuelämääni viettää! ja surullista, moni puolituttu ukkomies on tosiaan osoittanut myötätuntoa kuinka rankkaa tämä voi yksin ollakaan..auttaisiko varatun miehn syli, no ei! miksi ihmeessä yh:n ajatellaan olevan niiiin puutteessa, että häneltä varmimmin saa..olen yllättynyt siitäkin, miten vaikeaa tämä yh-elo todellisuudessa on jos/kun ei ole laajaa tukiverkkoa, silti kiitollisuus lapsesta on suuri. elämä on paradoksaalista..
eikä edes huvittanut uusi suhde, sitten kun aika oli kypsä ja itsekin vähän vastaanottavampi niin käveli se elämäni mies vastaan. Ei kannata stressata ja tyytyä huonoon.
yhdessä, maata sohvalla ja jutella, eikä aina vaan deittailla. Ja mulla on sellanen tilanne että mies asuu lähellä, nähdään usein mutta ei yövytä samassa asunnossa kun lapset kotona. Ja ihan pikusen rasittaa odottaa niitä joka toisia viikonloppuja jolloin lapset ei ole kotona. Tai sitten tulee valvottua ihan liian myöhään kun ei malta päästää toista kotiin.
Minä löysin viime kesänä suomi24:ltä aivan ihanan ja kiltin miehen ;) Toki tapailin muitakin miehiä, ennenkuin tärppäsi ja löytyi se oikea. Olin siis ennen tätä miestä 6 vuotta yksinhuoltajana, mutta nyt asutaan yhdessä ja elämä hymyilee ;)
Pari kuukautta tapailtiin, ennenkuin esittelin hänet pojalle ja pikkuhiljaa edettiin tuon lapsukaisen suhteen muutenkin.
Älä siis luovuta vielä, vaan etsi itsellesi se mies ;)
Vierailija kirjoitti:
itse odotin yksin, ja olen ollut yksin lapsen kanssa koko ajan hänen syntymänsä jälkeenkin. toisaalta en kaipaa miestä tähän passattavaksi, mutta rehellisesti sanoen seksi tekisi joskus hyvää. olisi joku jota silloin tällöin vain panna.
Ihanan rehellisesti kirjoitettu. Valitettavasti vasta nyt luin kirjoituksesi, mutta olen vilpittömästi halukas ystävyyteesi. / vili
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata kun asian kanssa on ns. sinut itsensä kanssa.
T. neljä vuotta ilman kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
No eiku oon semmonen elävä kuollut. Pönttö.
Ei minusta yh:n lapsen isää tulisi vaikka alkaisinkin parisuhteeseen yh:n kanssa. Sillä lapsella on jo oma isänsä, eikä minun asiani ole häntä syrjäyttää.
Vierailija kirjoitti:
itse odotin yksin, ja olen ollut yksin lapsen kanssa koko ajan hänen syntymänsä jälkeenkin. toisaalta en kaipaa miestä tähän passattavaksi, mutta rehellisesti sanoen seksi tekisi joskus hyvää. olisi joku jota silloin tällöin vain panna.
Kerro tarkemmin, olis kiva vaihtaa kaksistaan mielipiteitä. Olen aikuinen mies ja kiinnostuin kirjoituksestasi.
050-
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
Hyvä kysymys,
siihen jatkokysymys: oletteko yksinhuoltaja äidit niin kiukustuneita kaikkiin miehiin ettette halua heitä edes lähellenne?
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta yh:n lapsen isää tulisi vaikka alkaisinkin parisuhteeseen yh:n kanssa. Sillä lapsella on jo oma isänsä, eikä minun asiani ole häntä syrjäyttää.
Ei, mutta lompakko tulisit olemaan kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata kun asian kanssa on ns. sinut itsensä kanssa.
T. neljä vuotta ilman kosketusta.
Oletko tyytyväinen olotilaan?
Etkö kaipaa edes silloin tällöin sitä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltaja äidit oletteko ja elättekö koko ajan ilman miehen kosketusta?
Onko se edes mahdollista?
Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata kun asian kanssa on ns. sinut itsensä kanssa.
T. neljä vuotta ilman kosketusta.
Oletko tyytyväinen olotilaan?
Etkö kaipaa edes silloin tällöin sitä jotain?
En ole tyytyväinen, mutta en luota enään miehen kosketukseen.
Minulla on kohta 7 vuotta erosta. Ehkä nyt voisi olla uuden rakkauden aika, kun lapsetkin ovat kasvaneet ja ero käsitelty. Mutta en halua asua yhdessä, ainakin pari-kolme vuotta pitää ihmiseen tutustua, sitten voisin harkita.
Ihmiset ovat erilaisia, hidas tahti sopii minulle. Toisaalta ex-mieheni lähti toisen naisen mukaan ja siitä toipuminen vie aikaa. Lisäksi nuorin lapsi oli vasta 1-vuotias. Jos on monta vuotta jo harkinnut eroa ja lapset ovat isoja, tilanne on täysin eri.
Oletko ajatellut aluksi miehen hyödyntämistä niin että otat aluksi pelkän rakastajan itsellesi?
Sillähän sen rakkauden saa latistettua alta aikayksikön! Paljon fiksumpaa minusta on nauttia siitä rakkaudesta, seurustelusta ja yhdessäolosta ja asua silti erillään, omissa kodeissaan, jolloinka lapsetkin saavat asua ihan rauhassa omassa kodissaan, ilman että kukaan " vieras" tunkeutuisi heidän reviirilleen. Lyönpä vetoa, että näissä suhteissa onni kukoistaa huomattavasti kauemmin kuin niissä jossa uusi rakas muuttaa saman katon alle...