Ahdistaa tämä ikuinen rahan puute, en jaksa enää! Muita??
Olen ollut vuosikausia kotona hoitamassa lapsia (kolme kappaletta on tullut saatua) ja nyt kun vihdoin töihinpaluu alkaa häämöttää niin
menee ihan tasan hermo tähän ikuiseen sentinvenytykseen!
En jaksaisi enää yhtään miettiä joka ikistä ostosta olipa se itselle tai lapsille. Tähän asti on pitänyt miettiä budjettia tarkoin että mitä voi ostaa ja mitä ei ja tarjouksia metsästää. Nyt en millään enää jaksaisi. :(
Tekisi mieli mennä kauppoihin ja ostaa ihan mitä mieli tekee, kaikkia ihania kevätjuttuja lapsille ja jotain itsellekin! Ihan miettimättä mitä se maksaa.
Olenkin vetänyt tilini tehokkaasti nollille joulukuusta alkaen joka kuukausi niin, että viimeinen viikko on mennyt suunnilleen tili nollilla. Onneksi mies ostaa ruuat niin ei tarvi sitä miettiä. Mutta tähän mennessä mulla on aina jäänyt hoitovapaarahasta joka kuukausi yli vähän rahaa (mikä on tosiaan tarpeen, kun pitää lainaakin lyhentää), mutta nyt menee ihan nollille jo viikkoa ennen kuin tulee lisää rahaa.
Onko kohtalotovereita?? Jonkun ostosmanian kourissa tässä olen ja itsehillintä on vaikeaa. Haaveilen vaan ensi syksystä, kun mulla on enemmän rahaa käytössä eikä tarvi joka ikistä asiaa miettiä niin tarkkaan että ostanko vai enkö. Vielä pitäisi jaksaa tämä kevät ja kesä hillitä itseään, mutta EI YHTÄÄN HUVITA!!! :(
Kommentit (37)
Meillä taas on ollut vielä ihan hyvin rahaa, mutta se on sitten taas aiheuttanut sitä, että olenkin ostanut nyt ennakkoon kaikkea pojille ja niin, että pitäisi riittää tän vuoden loppuun asti. Meillä kun tilanne on se, että minä palaan pienempipalkkaiseen työhöni ja parempipalkkainen mies jää sitten loppuvuodeksi kotiin. Nyt pitää muistaa, että enää ensi kuu tulee rahaa ja sit on vedettäväkin shoppailut seis! Kaikki tarpeellinen toki saadaan senkin jälkeen ostettua, mutta olen hamstrannut nyt jo takit, housut ja haalarit pojile ettei niitä kalliita ostoksia olisi syksyllä. Välillä on ollut olo kuin Veikko Huovisen kirjan Hamsterit Hamsterilla ja Rurikilla.
Mutta jotenkin sitä osaa ajatella, että tämä on vain nyt lyhytaikaista ja loppujen lopuksi aika moni elelee tosi tiukilla pitkätkin pötköt ja kituuttaa vuodesta toiseen, jopa vuosikymmenestä toiseen. Olen nähnyt miten suht lähipiirissäkin olevat ihmiset maksavat viime laman aikana ostamiensa asuntojen lainoja edelleen vaikkeivat ole enää varmaan viiteentoista vuoteen niitä omistaneetkaan. Heillä ei edes ihmisikä riitä niiden lainojen maksuun, mitä on ulosotossa. Siinä mielessä joku ensi syksy tai muutama vuosikin on aika pientä.
Töissä käynti kolmen lapsen kanssa on aikamoista rumbaa, nyt kotona et tiedä siitä kiireestä ja aikataulupaineesta toivottavasti mitään.
Kohta tulee kevät ja aurinko paistaa ja on ihanaa käydä ulkona lasten kanssa. Eikä aikaakaan, kun on kesäkuu ja pääsette rannalle piknikille ja pulikoimaan ja mitä vaatteita siellä tarvitaan? Ei mitään. Lapset juoksee jossain vanhassa t-paidassa yhtälailla. Itselles ostat muutaman t-paidan ja mekon. Suosittelen visiittia Onlyssa, niiden EVE-merkki on aivan huippulaatuinen ja hinta on 10¿-15¿ t-paidoissa. Sain tämän vinkin isosysteriltäni, joka tietää kaiken muodista ja ostaa vain hyvää - ja hän oli taas kerran oikeessa.
Ajattele, kun kesän olet ollut kotona, niin hyvässä rusketuksessa ja virkeällä mielellä saat sitten aloittaa syksyllä työt ja sittenhän se palkkakin alkaa tulla ja syksyllä niitä vaatteitakin oikeasti tarvitsee. Sitten ostelet, mitä tarvitsette ja saat ehkä säästöönkin silti jotain. Kesä nyt menee millä vaan.
Aurinkoista kesää Sulle! Tsemppiä!
t.Finette
tosin tilanne on se, että minulla on tulona vain lapsilisät (olen opiskelija, joka ei ole saanut opintotukea puoleen vuoteen eikä oikeutettu muihin tukiin) eli mies maksaa ruuat, lainat, asumisen ja lasten päiväkodin (reilut 400e) keskivertopalkallaan ja minä yritän saada tuon lapsilisän riittämään lasten harrastuksiin ja vaatteisiin. Tällä hetkellä tuntuu, että meillä juhlittaisiin, jos minulla olisi edes joku kodinhoitotuki lisätuloina :)
Niin, jos jotakuta kiinnostaa miten minä nuo hurjat tuloni käytän: lasten soittotunteihin menee 60% " tuloistani" , 30% menee vaatteisiin ja 10% muihin lasten harrastuksiin. Itselleni en ole ostanut vuoteen mitään :) Sisävaatteita ostan aika paljon kirppareilta (ehdottomasti oltava halpoja ja hyvälaatuisia & -kuntoisia) ja H&M:n -50% laputettuja vaatteita, mutta ulkovaatteet pyrin aina ostamaan uutena tarjouksista (ja harmittaa hirveästi kun missasin tuon ticketin outletmyynnin :(, mutta eiköhän jostain jotain tarjouksesta löydy :))
Eli aika tiukille vetää, mutta oikeasti tämä on aika opettavaista & antoisaa elämää, kun tajuaa, että ei se elämisen onni siitä kuluttamisesta löydy.
Itse olen ollut myös vuosia kotona ja penninvenytys on ollut arkea. Toisaalta sitten kun rahantulo hyytyi hoitotukeen, oli myös helpottavaa, koska aika piti oikeasti laittaa myös muuhun, kuin vaatekauppoihin. Ja ilmaista iloa löytyy aika paljon, kun vain tutkii kotikaupungin kulttuuri-kirjasto jne. tarjontaa. Vaatteita en nykyäänkään osta koskaan täydellä hinnalla, jos ei ole pakottavan akuutti hätätilanne. Ostelen vain -50% tuotteita, suosin outletteja, alennusmyyntejä, huutonettiä jne. Kaiken ylimääräisen olen myös dilkannut eteenpäin, mitä lapsilta jää käyttämättä ja pieneksi.
Kyllä sitä vain jotenkin pärjää. Itse tehty ruoka on edullista, mielikuvitus on vain vähän jumissa toisinaan, mutta googlettamalla olen löytänyt lisää reseptejä jne.
Itse koen kotona vietetyn ajan niin arvokkaaksi, että venytän penniä mieluusti loppuun asti. Omat harrastukset ovat lenkkeily suoraan kotiovelta: ei maksa mitään ja aina on tie auki juoksulle, kun vain mahdollisuus siihen liikenee.
Monista asioista on myös pitänyt luopua, mutta paljon on tullut tilallekin. Ja oikeasti päällimäisenä tunne, että onneksi saan kuluttaa lähinnä vain ruokakaupassa.
Pitkää pinnaa ja kevään iloa!
Alkuunsa oli nimittäin paljon " patoutuneita ostospaineita" , esimerkiksi omaan vaatekaappiin (3,5 v kotona) piti hankkia monenmoista töihin sopivaa housua, takkia, kenkää, paitaa.
Lisäksi lasten hoitomaksut, bensat... lainanlyhennystä nostettiin ja muitakin menoja jaettiin tasaisemmin, ja hups vain - tilistähän meni karsea määrä heti paikalla! Piti lyhentää kertynyttä visavelkaa, stokkan tiliä...
Siinä meni muutama kuukausi että sain talouden tasapainoon. Ja ostospaineet purettua... ja nythän uusia patoutuu koko ajan, toki kohteet muuttuvat!
Suomenmaassa hengissä selviäsi. Selviääpä hyvinkin ja tekemistä ja menemistä ja iloitsemista löytyy halvoista ja ilmaisistakin asioista/tapahtumista/tavaroista. Minusta tärkein pointti, varsinkin pitkällä aikavälillä, onkin se, että ei ole mahdollisuutta oikeasti valita itse. Se alkaa ahdistaa. Kyllä tosi vapauttavalta tuntuu, että voi mennä hankkimaan lapsille vermeet milloin ja mistä huvittaa. Itse en osta esim. lasten ulkovaatteita täydellä hinnalla, koska minusta hinnoittelu on riistotasolla useimmissa tuotteissa. Vaikka olisinkin töissä ja taloustilanne eri. Mutta jos elämäntilanne on se, että ainoa vaihtoehto on kieli vyön alla metsästää tarjouksia, jotta talous säilyy tasapainossa, siitä on ilo ja riemu kaukana välillä.
Olen työssäni kohdannut ihmisiä, jotka vuodesta toiseen kituuttavat käsittämättömän pienillä rahoilla sairauksien velkojen yms takia. Se on uskomattoman kovaa ja kunnioitan kovasti heitä, jotka siitä huolimatta jaksavat pitää elämäniloa yllä.
Mukavaa kevään odotusta niin isommilla kuin pienemmilläkin rahoilla eläville!
Minulla ainakin usein tulee ihan oikeasti stressi täällä surffaillessa kun lapsella pitää muka olla sitä ja tätä. Itsekin syyllistyn ostelemaan ihan liikaa vaikka rahaa ei aina olekaan ylimääräistä ja tämä palsta ihan varmasti edesauttaa sitä.
en silloinkaan, kun oltiin molemmat töissä ja lapsia oli vasta yksi.
Mutta ei aina tarvii ostaa kallista. Itse mietin ainakin etukäteen, mitä ihan OIKEASTI tarvitaan ja teen sitten hankinnat. Esim. tänä keväänä olisi ollut rahaa ostaa nuoremmallekin vedenpitävä välikausipuku, mutta meidän tarpeisiin oli perusvk-puku sopivampi ja monikäyttöisempi. Ja halvempi, mikä ei nyt ollut ostokriteeri. Kulutustottumuksia voi miettiä sitenkin, että onko kaapissa vaatteita joita ei käytetä usein. Jos on, on se ollut tarpeeton ostos, eikä samaa virhettä tarvi toistaa...
Kyllä rahaa saa kulumaan ihan tolkuttomasti, jos haluaa. Ylärajaa ei ole. Voihan shoppailu tietysti olla nautinto ihan sellaisenaankin, mutta tuskin joka viikko tai edes kuukausi.
Tällä palstalla surffaillessa saa tosiaan käsityksen, että kaikilla muilla on mahdollisuus mennä hankkimaan lapsille (tai itselle) vermeet milloin ja mistä huvittaa ja millä hinnalla tahansa. Ja toki Suomessa on entistä enemmän rikkaita, varakkaita ja todella hyvätuloisia joilla on mahdollisuus ostella ns. merkkivaatteita ja lukuisia ulkovaatekertoja lapsilleen. Tilastojen valossa kuitenkin suurin osa suomalaisista on keskituloisia (keskituloisilla on Suomessa huono ostovoima), pienituloisia tai köyhiä.
Tilastojen perusteella meidän perheemme on ansiotuloiltaan yli keskituloinen, mutta todellakaan en voi jatkuvasti mennä hankkimaan lapsille vermeitä milloin ja mistä huvittaa varsinkaan kun en halua luottokorteilla ostaa. Elämämme ei ole sentinvenytystä, mutta kulutusvalintoja on tehtävä jatkuvasti ja oltava suunnitelmallinen jos haluaa että talous pysyy tasapainossa ja jotain jää sukanvarteenkin. En tunne ketään keskituloista tai hieman yli keskituloista, joka voisi hankkia kaiken mitä haluaa vaan valintoja on tehtävä jokaisen ja välillä on taloudellisesti tiukkaa vaikka bruttotulot ihan hyvät olisivatkin
Harvalla on varaa ostella ihan huoletta kaikkea mitäkin. Usein kun tulot nousee, niin ne menotkin nousee. Vaatimustasokin voi nousta ja taas ollaan siinä tilanteessa, ettei voidakkaan ostella ihan huolettomasti... Tämä palsta antaa kuitenkin todella vääristyneen kuvan lapsiperheiden kuluttamisesta ja hankinnoista. Minä suosittelen myös välttelemään tätä palstaa ja katsomaan ympärille esim. leikkipuistossa, päiväkodissa, talojen pihoissa, kaupungilla... todellisuus vääristyy tätä palstaa lukiessa!
vaan että tällä hetkellä tuntuu, että kaupoissa olis niin ihania juttuja, jotka haluaisin, ihan riippumatta siitä, miten muilla tai muiden lapsilla on asiat.
Olen ollut nyt kotona yhteenmenoon 5 vuotta ja sitä ennen olin vajaan vuoden töissä 3 päivää viikossa ja sitä ennen esikoiseni äitiyslomalla. Olen siis ollut " oikeasti" töissä kokopäiväisesti viimeksi vuonna 2000! En edes muista kunnolla millaista on, kun on enemmän rahaa. Mutta oli se ihanaa, kun ei tarvinnut joka ostoksesta ottaa stressiä.
Finette: olen nauttinut lasten kanssa kotona olemisesta JA kaikenlaisista maksuttomista tai edullisista asioista, mutta alan tosiaan olla NIIN kyllästynyt siihenkin. Kirjaston suurkuluttajia ollaan ja sitä voin pääkaupunkiseutulaisille ilolla mainostaa: lasten aineiston varaus on maksutonta ja sieltä löytyy kaikenmaailman DVD-leffoja ja tietokonepelejä , joita saa maksutta varata ja lainata. Ja aikuistenkin leffoista pitää maksaa vain 50 senttiä varausmaksua ja saa pitää viikon lainassa. Tosi paljon edullisempaa kuin videovuokraamot. Myös uusia cd-levyjä tulee kuunneltua kirjastosta (viimeksi Jenni Vartiainen), kun maksaa sen 50 senttiä varaus ja saa pitää pari viikkoa lainassa.
Mutta nyt vaan alkaa pinna mennä tähän hommaan! Olen viisi vuotta tehnyt itse ruokaa kaksi kertaa päivässä (tai runsaammin kerralla, että voi vain lämmittää ruokaa, mutta kuitenkin), käymme kaikenmaailman kerhoissa ja asukaspuistoissa, jne. Onhan se ihanaa, mutta vitsi tämä rahanpuute alkaa rasittaa.
PoPissa olisi ihania paitoja pojalle, mutta ei mulla ole varaa maksaa 20 euroa trikoopaidasta, vaikka se olisi kuinka ihana. Enkä kyllä tekisikään sitä jatkuvasti, meillä on ollut paljon vaatteita HM:stä ja muista vastaavista kaupoista, ja olen niihin ollut tosi tyytyväinen, mutta olisi ihanaa, jos kerrankin voisin mennä PoPiin ja ostaa muovipussillisen ihania, kauniita, värikkäitä vaatteita sieltä normaalihintaan!
En piittää Ticketeistä, en Reimateceistä, en merkkivaatteista, mutta olisi kivaa kun voisi kerrankin ostaa uudesta valikoimasta ne omasta mielestä kaikkein kauneimmat vaatteet lapsilleen ja voisi olla miettimättä yhtään, että onko varaa vai ei.
*huokaus*
Nää on näitä kotiäidin huonoja päiviä. Tosin mulla on niitä nykyään enemmän kuin hyviä.
....ensi syksynä voin sitten kaivata näitäkin aikoja, kun olen töissä! ;)
Asumme pääkaupunkiseudulla ja lapseni ovat päiväkodissa hyvätuloisten/varakkaiden asuinalueella. Tämän palstan perusteella oletin, että ko. päiväkodissa on tietysti kaikilla Ticketin haalarit ja sisävaatteet merkkivaatteita. Silmät meinasivat tippua päästä kun näin millaisissa vermeissä lapset päiväkodissa ovat: kurahaalarit kaikilla ja alla joku Lassien haalari tai Reiman Casual yms. Sisävaatteet halpismerkkejä pääosin eikä tosiaankaan sävy sävyyn. Aika harva hyvätuloinenkaan siis panostaa lastensa vaatetukseen rahaa ja aikaa.
PoPin vaatetta mulle myytäväksi, niin otan ilolla vastaan! Poika käyttää nyt kokoa 98cm ja tytöt 116cm ja 128cm eli niissä koissa tai isompia vaatteita. Eiköhän mulle kelpaa (taas vaihteeksi) vanhatkin mallistot, kuten aina. joo.
Siis jollain kirppishinnalla olisin valmis niitä ostamaan.....
liinilii@yahoo.com
Pikkuisen vähän ohi aiheen, mutta mä muistan, kun POPin vaatteet vielä alitti mun kipurajan, mut nyt mennään jo niissä harvoissa ja valituissakin meillä tosi tarkkaan harkiten. Eli POPin hinnat on nousset hurjasti. Muistan kun ostin Tukholmasta pojalle POPin vaatteita (silloin kun ei ollut vielä Suomessa), niin windstopperfleece oli noin 400 kruunua, nyt samainen on 445 kruunua.
Samoin puoli vuotta sitten ostin pienemmälle POPin haalarin ja se oli 75 ja nyt oli jo 85. Samoin kyllä mulla hymy hyyty kun näin, että POPin mustat ulkohousut oli 65 euroa - sillä rahalla ostin sitten jo kahdet Reiman Casualit ja vielä jäi rahaa useampaan maksalaatikkoon. Ok, ei ehkä sama laatu, mut voipahan sitten sentään joskus housut pestäkin, kun ei ole vain yksiä.
Onko muut huomanneet saman? Eipä ainakaan mun palkka nouse tuommoista vauhtia netto (10-12 prosenttia ja vielä jopa puolessa vuodessa). Ja kun sama hinnannousu on nyt tässä vuodenvaihteessa näkynyt ruuissakin (esim. maito ja appelsiinituoremehu), niin en ihmettele, että monissa useampilapsisissa perheissä on yllättävän tiukkaa.
Olen huomannut ja ihmetellyt sitä samaa kun melba. Itse olen töissä ja vaikka palkka ei ole pieni eikä suuren suurikaan niin monesti kävelen nykyään siitä kaupasta ulos tyhjin käsin kun niillä hinnoilla ei o kerta kaikkiaan ole varaa ostella mitään. Katselin tuossa syksyllä pojalle ihan tavallisia farkkuja ja hinta.... 35 ¿.... Ihan oikeesti menasin istahtaa pyllylleni. Vastaavanlaiset farkut sain Stockalta (Exit) hintaan 15¿. Niiden hinnat ovat nousseet siitä kun ne rantautui Suomeen..... Myös niiden tyyli on niin muuttunut ettei ole meikäläisen makuun ollenkaan. Siitäkin syystä en ole aikoihin käynyt siellä vaikka työpaikan lähellä onkin.
LiiniLii:
PoPin vaatetta mulle myytäväksi, niin otan ilolla vastaan! Poika käyttää nyt kokoa 98cm ja tytöt 116cm ja 128cm eli niissä koissa tai isompia vaatteita. Eiköhän mulle kelpaa (taas vaihteeksi) vanhatkin mallistot, kuten aina. joo.Siis jollain kirppishinnalla olisin valmis niitä ostamaan.....
Kävin lauantaina Citymarketin kalatiskillä ja ostin epähuomiossa viljeltyä lohta. Sain hirveän allergiakohtauksen, koska olen allerginen kirjolohelle (en norjalaiselle merilohelle) ja aloimme mieheni kanssa kaivella roskiksesta papereita ja kuittia. Siinä luki kasvatettu lohi, 16.90¿/kg! Pöyristettyvä hinta moisesta schaissesta, ush. Olin niin vihainen. =)
Usein myös näkee aloituksia, joissa vinkataan " siellä ja siellä" olevan jotain erittäin halvallla, ja muutaman tunnin päästä joku kirjoittaa ettei siellä enää ollutkaan mitään.Kauppiaat varmaan ihmettelee, kun kauppaansa ryntää yht´äkkiä lauma mammoja ja ostaa liikkeen tyhjäksi aletavaroista ;)
Olen miettinyt, että tarvitseeko ihmiset niitä ostamiaan juttuja todella. Vai iskeekö ostosmania ja hamstrausvimma, kun kerran " halvalla saa" . Usein vaan nämä halvat ostokset ovat niitä kalleimpia - turhia ja määrältään liioteltuja.
Sitten laadusta:) Sanontahan kuuluu, että köyhän ei pidä ostaa halpaa. Usein ostetaan useita vaatekappaleita halvalla ja myöhemmin huomaa, että samalla hinnalla olisi saanut yhden kestävän ja laadukkaan (niiden usean huonolaatuisen tilalle).En toki tarkoita, että vain kallis olisi laadukasta, mutta nopeasti sen oppii ettei 1 euron tuote kestä samaa kuin kympin (esim. vaikka sukkikset).
Itsessäni huomaan jo saaneen vallan aivan toisenlaisen reaktion. Tykkään kyllä pukea lapseni kauniisti, sävy sävyyn ja tilanteeseen sopivasti, ja käytän lastenvaatteiisiin varmastikin keskivertoäitiä enemmän sekä aikaa että rahaa, mutta tällä palstalla käydessä tulee silti aina sellainen " omantunnon puhdistusfiilis" , kun huomaan että itseasiassa omat kulutustottumukseni ovat hyvin maltilliset moniin palstalaisiin verrattuna, ja oikein nautin kun huomaan mistä kaikista hullutuksista pystyn erittäin helposti kieltäytymään, vaikka niistä kuulenkin.
En siis ole heti suosittelemassa palstan lukemisen jättämistä, täältä saa myös paljon hyviä vinkkejä, mutta kannattaa muistaa että kaikkiin hullutuksiin ei ole tarpeen lähteä mukaan :) , ei vaikka olisi kuinka paljon rahaa.
Olen samoin ollut pitkään kotona, mies " tavistöissä" ainakin palkan suhteen, joten penniä on venytetty. Valinta ei kaduta yhtään, mutta sen verran raadollinen on ainakin minun ihmisluonteeni, että shoppailu on kivaa. Pyrin tyydyttämään shoppailutarvettani kirppareilla, se on parempi kuin ei mitään! Onneksi olen aina tykännyt kirppareista muutenkin. Mutta tunnistan ajatuksesi siitä, että sitten kun syksyllä olen töissä niin...Kesä tosin tullaan menemään sen verran vähillä rahoilla, että on paras kököttää se kesämökillä!