Auttakaa... Miten käännän mieheni pään? :)
Mä olen ihan hullaantunut vauvoihin ja haluisin oman sellaisen. Tänään tuli vuosi, että olemme mieheni kanssa ollut naimisissa. Pian ½ vuotta, että sain mieheni Suomeen Kosovosta. Haluisin kovin lasta mieheni kanssa, mutta hän ei halua vielä sanoi, mutta kyllä hän lapsen haluaisi. Hän sanoi mulle myös että pitäisi olla ekaksi töitä ja rahaa tarpeeksi ettei lapsellemme tulisi köyhä elämä. Ymmärrän hyvin, että hän pelkää sitä, kun Kosovossa on köyhää elämää ollut ja hänkin on sellaista kokenut, mut eihän tääl Suomes voisi missään tapauksessa tapahtua niin, että tulisi köyhä elämä jollei tosi pahasti mokaisi. Mitä teen, haluisin puhua hänet ympäri aloittaa lapsen teko hommat, mut hän ei suostu. Pitäiskö mun vaan odottaa, että suostuu siihen vai puhua ympäri? :D Kertokaa, onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette päätynyt ratkaisuun ja mitä olette tehneet? :)
Kommentit (22)
Tässä osoitteeni zemrushe@suomi24.fi tämä siis ei ole mun mese vaan tonne voit kirjoittaa sun mesen ja siten sit lisään sinut okej. :)
Suomi-Kosovo:
Me puhumme miehen kanssa pääasiassa englantia, seurassa kuitenkin suomea (miehen suomenkielentaito on sujuvaa, mutta meillä on vain jäänyt englanti " päälle" parisuhteen kielenä). Tytölle minä puhun suomea, mies suomea & albaniaa sekaisin (Tiedän! Huono juttu!). Tyttö vastaa suomeksi, albanian taito on ymmärryksen tasolla... Käyttää itse vain yksittäisiä sanoja ja lyhyitä, yksinkertaisia lauseita. Kielitaito on kuitenkin viime aikoina selvästi parantunut, kun on koulussa aloittanut albaniantunnit.
Ei ole. Albania-Kreikka-Italia-akselilla ovat kaikki. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet, joten eivät ole koskaan tavanneet minua tai tytärtämme. Itse en ole käynyt Albaniassa, olemme käyneet aina Kreikassa kun olemme matkustaneet sukulaisia tapaamaan. Miehen sisarusten kanssa meillä on hyvät välit, joskin aika etäiseltä minusta tuntuu kanssakäyminen. Kielimuuri on välissä (ymmärrän kieltä kyllä, mutta en oikein osaa keskustella) ja näemme niin harvoin. Ihania ihmisiä ovat kuitenkin ja kaikesta näkee, että olemme heille tärkeitä.
Juu on minulla messenger, mutta etunimi-sukunimi-muotoa... En mielelläni sitä tänne laittaisi. Olisiko sinulla antaa nettikelpoista osoitetta?