Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienistä ikäeroista, niiden tuomista hankaluuksista..
24.11.2008 |
Ei kai nämä mitään suuria ongelmia ole, mutta kuitenkin. Lapsemme ovat 3v8kk, 2v6kk ja 1v8kk. Olemme opettaneet että lelut ovat yhteisiä. Miten sitten antaa esikoiselle joku isomman pojan lelu, jolla kuopus ei vielä saa tai osaa leikkiä. Pitääkö esim. lelu jonka ikäsuositus on 3v, antaa leikkeihin vasta kun pieninkin on sen kolme? Esikoinen olisi siis jo 5v.
Miten kehua tasapuolisesti? Tuntuu pöhköltä kehua vanhinta kakkaamisesta, kun se on itsestäänselvyys. Jos taas ei kehu, pelottaa että hän tuntee jäävänsä vähemmälle huomiolle. Keskimmäisellä ei vielä potta-asiat ole täysin hallussa, joten häntä on kehuttava kovasti onnistumisesta.
Joka päivä tulee monia hankalia/kiusallisia tilanteita. Miten toimitte vastaavissa tai joissain muissa asioissa?
Kommentit (19)
Ei he kolmosia ole. Kehut vanhinta niistä asioista joista hän ansaitsee kehuja, keskimmäisistä taas niistä joista hän ansaitsee jne. lelut sen mukaan mitä jokainen tarvitsee eihän nyt melkein neljä vuotiaan tarvitse leikkiä vauvaleluilla ainoastaan sen vuoksi että yksivuotias sisarus ei muilla osaa leikkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään kehu ainoastaan itse suoritusta, vaanesim. näin:
- olipa hyvä että kävit kakalla ennen ulos lähtemistä
- kylläpä on ihana kun sinä olet jo niin iso, että äidin ei tarvi sinulle vaippoja vaihtaa tms.
Kyllä se "iso" nauttii myös kehuista.
Lelut ikäryhmän mukaan. Meillä on kaikki lelut yhteisiä, siis ne joilla kaikki voi leikkiä, mutta kyllä isommalla on jo pikku legoja yms. joihin pienemmillä ei ole mitään asiaa koskea. Iso tietää sen ja pitää ne erillään. Kaikki ymmärtävät, että osa on yhteisiä ja sit on näitä "isojen" leluja.
En mitenkään pysty pitämään meidän 6vuotiaan leluja ihan erillään. 2v pääsee tämän tästä penkomaan isomman veljen kaappeja ja leluhyllyjä.
Ei kyllä laita enää suuhun mitään, sen on sentään jo oppinut.
Mutta tarkka saa olla meidän kävelemään opettelevan pian taaperon kanssa, se laittaa suuhun, joten tässä kohtaa on aika haaste pitää lelut erillään isompien jutuista.
Maalaisjärkeä käyttämällä muuten pääsee aika pitkälle kasvatusasioissakin, suosittelen kokeilemaan! ;)
Maalaisjärkeä käyttämällä muuten pääsee aika pitkälle kasvatusasioissakin, suosittelen kokeilemaan! ;)
Melkein 4 v on aivan eri planeetalta kuin vajaa 2v. Et tietenkään voi kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla vaan heidän ikätasonsa ja luonteensa tulee ottaa huomioon. Et millään voi vaatia kaikilta lapsilta samanlaista käytöstä ja taitoja, joten ei myöskään ole järkeä kehua lasta täysin "turhasta" jutusta esim. juuri esikoista kakkaamisesta vain kehumisen vuoksi, jotta kaikille tulisi annettua nyt varmasti kehuja tasapuolisesti. Tokihan sitä voi joskus kehaista, että kylläpä sitä hienosti hoidat nämä vessajutut, mutta tietenkin vessajuttuja opetteleva tarvitsee kehuja ja kannustusta taidon kehittämiseksi aivan eri tavalla. Parhaimmillaan kehuminen nostaa lapsen itsetuntoa ja saa hänet yrittämään enemmän ja siirtymään taitotasolta toiselle. Huonoimmillaan kehuminen on pelkkää sanahelinää, jossa ei ole sydän mukana ja kyllä lapsikin sen huomaa. Ethän sinä ihastele esikoisen kävelyäkään onnesta soikeana niin kuin pienen taaperon ensiaskeleita.
Tasapuolisuus ei minusta myöskään ole sitä, että jokainen saa aina samalla kerralla esim. vaatteita tai tavaroita vaan, että jokainen saa tarpeensa mukaan. Joskus on esikoisen vuoro saada uusi talvipuku, joskus keskimmäisen vuoro saada kengät ja kuopuksen vuoro saada pyöräilykypärä silloin kun hän sitä tarvitsee. Emme me ainakaan osta kolmea pyöräkypärää siksi, että yksi lapsista sellaisen tarvitsee emmekä myöskään osta mitään korvaavaa tavaraa muille jos yksi saa jotain tarvitsemaansa, vaan selitämme lapsille, että nyt oli x:n vuoro saada, sinä saat sitten kun sinä tarvitset uuden....
Mitä noihin leluihin tulee niin niiden kanssa voi käyttää omaa järkeilyä. Monet yli 3 v lelut ovat täysin sopivia vähän pienemmillekin, mutta jos eivät ole niin sitten isompien voi antaa leikkiä jossain pienimmän ulottumattomissa ja keksiä jotain muuta pienimmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset leikkivät yhdessä, tosin valvotusti vielä kun ovat niin pieniä. Omia leluja lainataan sisaruksille ja kenenkään kädestä ei saa ottaa lelua. Pieniä osia sisältäviä lelujakin joukossa on mutta koska lapsia valvotaan ei niistä ole ongelmaa tullut. Toki pienimmälle vaaralliset lelut on otettu pois saatavilta ja ne otetaan esille vain leikkitilannetta varten. Näin pienillä ikäeroilla lapset ovat ainakin meillä hyviä leikkitovereita myös keskenään, vaikka pienin vielä leikkiikin rinnalla eikä yhdessä vanhempien kanssa. Kyllä minä ainakin olen mielestäni pystynyt antamaan myös yksilöllistä huomiota kaikille lapsille ikäkauden mukaisesti.
No niin todellakin olet!!
itseasiassa niin tyhmä että en keksi mikä viestissäni voisi olla provoa. No, eipä sillä niin väliä! Suuret kiitokset teille kaikille, hyviä vinkkejä annoitte. Ja kyllä nuo lapset ihan omia on kaikki. Kuopuskin syntyi vain pari päivää ennen laskettua aikaa, eli se 10 kk ikäero ei selity millään ennenaikaisuudella. Kiitos! :) ap
Vertaistukea hieman kehiin, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä omat rakkaimmat aarteet. Sellaiset yhteiset pienemmät k3v lelut tms. säilytetään meillä yläilmoissa, ja on annettu leikkeihin vain kun on tilaisuus. Ja siivottu leikin jälkeen.
Yksi vinkki on: Jokaisella on OMA leikki, jota muut ei saa häiritä. Ja yksi leikki kerrallaan, vaikka sit lelut jäisivätkin siihen melko levälleen.
Kun leikki päättyy, toinen lapsi saa jatkaa. Ja se lelu mikä on kädessä sitä ei saa ottaa. Muut lelut on vapaasti otettavissa (paitsi jos ne on sitä leikkiä jota ei pysty tekee ilman..).
Jokaista lasta kohtelet yksilönä. Jätät ne kakkakehumiset pikkuhiljaa, ja siirryt kehumaan jostain muusta. Kato vaikka jostain oppaista mitä 3,5 v ja 4v pitäisi osata tai oppia. Näin itse olen tehnyt aina kun tuntuu että syyllistyy pitämään isompaa pienempänä mitä onkaan,
tai jotenkin "kaksosina" näitä omia lapsiani pienellä ikäerolla.
ei tarkoita sitä, että kaikki saavat tasamäärän kaikkea (huomiota, tavaraa, aikaa, kehuja jne.), vaan jokainen saa sitä tarpeen mukaan. Tämä on haastavaa, koska silloin vanhempien täytyy koko ajan skannata tilannetta, mitä kukin lapsi tarvitsee ja missä järjestyksessä. Mieti lasten iän lisäksi lasten luonteita: rohmuaako joku helposti tilaa muilta, jääkö joku kilttinä sivuun.
Puhukaa lapsille sisaruudesta, viha-rakkaus -suhteesta, kateudesta ja mustasukkaisuudesta, siitä, että vanhemmilla ei ole kuin kaksi kättä, kaksi jalkaa ja yksi pää, sisaruuden iloista: kotona löytyvästä leikkiseurasta, elämänmittaisen ihmissuhteen arvosta jne - tämä kaikki kuuluu tavalliseen ja normaaliin perhe-elämään.
Viettäkää aikaa myös yhden lapsen kanssa kerrallaan, jotta jokainen saa kokemuksia äidin tai isän jakamattomasta huomiosta. Huolehtikaa myös omista voimavaroistanne; teidän pitää tässä vaiheessa revetä moneen ja riittämättömyyden tunne saattaa vaivata.
Onnea kolmesta lapsesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaista lasta kehutaan samoista asioista, ja yhtä aikaa. Vaan niin, että jokaista lasta kehutaan YHTÄ PALJON, kutakin siitä asiasta mistä on kehumista. Kyllähän lapsikin sen tajuaa jos kehutaan aiheetta, ja näin koko kehumiselta menee pohja.
Meillä myös kaikki lelut on periaatteessa yhteisiä, mutta poikkeus on nämä isojen lelut jotka ovat pienille vaarallisia tai jotka pienet rikkoisivat. Kaikki ymmärtävät tämän, ei ole lapsille ongelma.
lapsille. Lelut yhteisiä, kehut yhteisiä. Varmaan ihana lapsuus ja hyvät muistot jää. Mut tottahan se on, että ei yksi nainen repeä kolmelle pienelle äidiksi, puutetta on, joko yhdellä, kahdella tai kaikilla vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsille. Lelut yhteisiä, kehut yhteisiä. Varmaan ihana lapsuus ja hyvät muistot jää. Mut tottahan se on, että ei yksi nainen repeä kolmelle pienelle äidiksi, puutetta on, joko yhdellä, kahdella tai kaikilla vuorotellen.
Meillä mentiin aika pitkälle niin, että kaikki lelut olivat sellaisia ettei tarvinnut nuorimmaltakaan varjella esim. duploilla ovat mielellään rakennelleet vielä 10-vuotiaatkin, kun niitä on todella paljon ja löytyy niin nukkekotia kuin eläintarhaakin, junaradat jne.
Vasta koululaiset ovat alkaneet hinkua jotain sellaista mitä toisillakin luokkatovereilla on ollut , joten siinä vaiheessa on sitten tulleet nämä Bioniclet, Little PetShopit jne. jotka on pidetty visusti omassa tallessaan, etteivät ole joutuneet vuoden vanhan suuhun. Koululaisilla on ollut jo omat huoneetkin, joten sikäli sitten helpompi huolehtia, ettei pienin koske heidän tavaroihinsa.
Meillä siis lapsia ollut 7 ja ikäerot 1-3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS ei enää laita niitä suuhun.
Ei kannata kotiin hommata ehkä hirveästi "markettikrääsää" josta koko ajan irtoilee pieniä osia. Monet lelut, kuten Duplot, Brio-puujuna jne., jotka periaatteessa alk. 3 v., käy jo pienemmillekin.
Sellaisia leluja, josisa selkeästi pieniä osia, ottaisin yleisesti käyttöön vasta kun kukaan ei laita leluja koko ajan suuhun.
Meidän 2,5 v. on jo pitkään leikkinyt myös joillain 3+ leluilla, joskus toisinaan myös pikku-Legoilla ja myös peleillä/pelinappuloilla. Mutta hän ei laita niitä suuhun.
Kehumisesta saitkin jo hyviä ajatuksia. Tee niin kuin sinusta luontevalta tuntuu.
Nuorimpien lasten ikäero on vain 10 kk. Kysynpä vain miten teitte sen, vai onko toinen adoptoitu?
Omilla lapsilla on 14 kk ikäeroa, kuukautisia oli tullu muutaman kuukauden tätä raskautumista ennen.
Neuvolassa olen todistanut miten eräs äiti sai positiivisen tuloksen raskaudesta -ikäeroa tuli lapsille 10 kk.
Toi ei tartte muuta kun kroppa irrottaa synnytyksen jälkeen uuden munasolun. Joillain näin käy. :D
Mutta mitä tulee kehumiseen niin en tiedä miten paljon te muut kehutte lapsianne: varmaan jatkuvalla syötöllä jos koette että lapsia ei voi kehua enää riittävästi!?!?
Itsellä on kolmas lapsi tulossa ja aivan varmasti ehdin häntäkin kehumaan
-kuten noita kahta aikasempaakin. Ihanaa vaan kun pääsee lisäämään kehujen määrää.
Meillä on lelut yleensäottaen semmosia että niistä ei juurikaan paloja irtoa. Legot taitaa olla hankalimpia mutta niitä ei anneta leikkiin vauvan aikana keskenään. Isommat voi mennä leikkiin omaan huoneeseen siksi aikaa tai minä valvon vieressä mitä pieni tekee.
Vaikka jossain lelussa lukee +3 niin onko se lelu sitten pakko saada?
Joskus voi vanhemmat antaa aikaa leikkiin, eikä ostaa lapselle leikkiä.
Jokanen tietty taplaa tyylillään: Meillä lelut on yhteisiä (pennut alle 5- vuotiaita) ja ihan hyvin on vielä pärjätty näin. Joskus ne omat lelut tulee, mutta sen päivän sitten huomaa kun niistä leluista huolehditaan sen arvoisestikin.
Meillä kun koirakin osallistuu leikkiin joskus ja pistää tuhoten jos jotain saa hampaisiinsa. Elämä on!
itseasiassa niin tyhmä että en keksi mikä viestissäni voisi olla provoa. No, eipä sillä niin väliä! Suuret kiitokset teille kaikille, hyviä vinkkejä annoitte. Ja kyllä nuo lapset ihan omia on kaikki. Kuopuskin syntyi vain pari päivää ennen laskettua aikaa, eli se 10 kk ikäero ei selity millään ennenaikaisuudella. Kiitos! :) ap
itseasiassa niin tyhmä että en keksi mikä viestissäni voisi olla provoa. No, eipä sillä niin väliä! Suuret kiitokset teille kaikille, hyviä vinkkejä annoitte. Ja kyllä nuo lapset ihan omia on kaikki. Kuopuskin syntyi vain pari päivää ennen laskettua aikaa, eli se 10 kk ikäero ei selity millään ennenaikaisuudella. Kiitos! :) ap
Alue: Aihe vapaa
Ei lähes 4-vuotiasta tarvitse kakasta kehua. Ikäsuositus 3v on järjen kanssa mietittävä. Jos osat on mikroskooppisen pieniä niin niitä ei tietenkään anneta leikkeihin mutta aika moni 3+ tuote sopii alle 3v leikkeihin.