Mulla on elämänhallinta hukassa.
Mulla ei ole ammattia eikä työtä (koulutus on), mun avioliitto on tosi huonossa jamassa, mulla on monta lasta. Elämä ei ole hallinnassa, en voi lähteä tästä lapsilauman kanssa minnekään, en pysty elättämään meitä.
Kommentit (14)
Sossu elättää ja töitäkin löytyy, kun ei ole turhan kranttu.
Kyllä sinä lasten kanssa selviät, vaikka ukkosi pellolle heivaisitkin.
Koeta päivittää sitä. Tai sitten ota mitä työtä vaan vastaan.
Älä ajattele liian isoa kakkua, se vaan ahdistaa. Pilko asiat niin pieniin tekoihin että on helppo hallita. Ja kun tekee yhden pienen teon ja toisen ja kolmannen niin jo onkin valmista.
Ei pidä ajatella/stressata asioita joille ei voi mitään juuri sillä sekunnilla. Se rentouttaa ihmeesti.
luulen että en tee oikein lapsia kohtaan jos raahaan heidät tästä talostamme johonkin kerrostaloluukkuun, revin heidät juuriltaan, jää (tärkeät) kaverit ja tuttu koulu, kaikki menisi päälaelleen lasten elämässä.
Ja ala hakemaan töitä/kouluttautumaan ja lähde vasta sitten, kun olet jotain töitä saanut. Jos vielä siltä tuntuu.
Pelkään että uupuisin täysin. Opiskelemaan en nyt pysty koska opiskelupaikat on liian kaukana, ja pienten lasten äitiys asettaa omat rajoituksensa. ap
että olen köyhästä perheestä lähtöisin. Eli ei köyhyyskään ole kaiken pahan alku ja juuri.
Haittaako jos äidillä ei kauheasti ole aikaa ja voimia lapsilleen pakollisten töiden takia? ap
Ette hankkisi enempää lapsia. Mieti asioita äläkä tee hätiköityjä päätöksiä. Mitä mieltä miehesi on elämästänne?
Ei se edes usko että mikään on oikeasti vialla, varmaan uskoisi vasta sitten kun häipyisin. Mitä en kaiketi voi tehdä jos lapsiani ajattelen. ap
ja ole sinnikäs jos sitä et heti saa, sano että tarvitset. Siellä voitte miettiä yhdessä keinoja elämän hallinnan palauttamiseksi. Sitä varten ne sossut on!!
T. yksi sellainen
Eli älä yritä korjata kaikkia asioita kerrallaan. Aseta itsellesi päämäärä korjata yksi asia kerralla. Kun se on kunnossa, ala korjaamaan seuraavaa.
Nyt näyttää siltä että suhde miehen kanssa ei ole ihan ensimäinen työmaa tässä, jos ei ole väkivaltainen, juoppo tms., niin koita sietää vielä häntä.
Aloita vaikka tästä koulutus-työpaikka asiasta. Sillä siinä mieskin voisi olla avuksi sen verran että voisi vahtia lapsia (vai vahtiikohan hän lapsia??) ja sinä ehtisit käydä jotain iltakoulua tms.
Ja ihan ekaks tietenkin kunnon ehkäisy (varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä eivät ole sellaisia) päälle, että niitä lapsia ei tähän tilanteeseen tulisi lisää.
Kun yksi asia on kunnossa, sinulla koulutus ajan tasalla ja ehkä työpaikkakin, niin voisit alkaa miettiä suhdetta mieheen. Haluatko jatkaa vai onko edelleen niin toivotonta.
Tsemppiä!! Kyllä se tästä vielä jos otat itsesi niskasta kiini vaan.
Me asutaan kerrostaloneliössä ja mä opiskelen yliopistossa. Lapset 6kk, 1.5 v ja 3 v. Mies myös opiskelija ja tällä hetkellä asuu opintojen takia ulkomailla eli pyöritän arkea yksin.
Ollaan täysin persaukisia, mutta onnellisia. Lapset ovat terveitä, hyvin hoidettuja ja tyytyväisiä. Kyllä Suomessa pärjää, jos ei liikoja vaadi. Pystyy pienten lasten kanssa opiskelemaankin, jos vain haluaa.
Olen hyvin toimeentulevasta kodista enkä todellakaan ole aina ollut tällaisessa tilanteessa, mutta kaikkeen tottuu. Parempi olla vähissä varoissa ja onnellinen, kuin jahkailla lopun ikäänsä!
Turha enää valittaa. Ilman koulutusta ei pärjää työelämässä. Koeta nyt jotain keksiä, vaikka oppisopimuskoulutus.