Nukkujat kukkujat - MITEN saada 4v ja 3v nukahtamaan rauhallisesti???

lasten valveillaoloaikana. Sokeri pois ruokavaliosta. Riittävästi ulkoilua päivällä. Selkeät rutiinit iltoihin (ja muutenkin). Tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa valoja himmeämmäksi koko asunnossa, hiljaisella rauhallista musiikkia esim. klassista tai lasten unilauluja soimaan. Tuulettakaa lastenhuone ennen nukkumaanmenoa viileäksi. Iltasatu ja hyvänyön suukot.

esim. Kun on viisi tarraa taulussa (yhtä monta kuin sormia kädessä) menette yhdessä retkelle lähipuistoon eväiden kanssa, tai uimaan tai ....

Vierailija:

Kolme iltaa jaksoi kerätä tarroja, sen jälkeen riehumisen ihanuus voitti kesyt tarrat.

ap

Anteeksi nyt tämä vastauksen sävy, mutta luitko viestini? Iltarutiinit ON, ne ovat aina samat: palat, pesut, pisut ja sadut, ja sitten valot himmeälle ja " nyt nukutaan, hyvää yötä, kauniita unia ja nuku hyvin, minä rakastan sinua" . Aina kun riehunta alkaa, ilmoitamme että nyt nukutaan, nyt on yö tms. (jopa ennen kuin revimme esikoisen irti verhoista tai estämme kuopusta lyömästä siskoaan jostain sieppaamallaan sählymailalla).



Onneksi en ole yh, olisin jo hullujenhuoneella.



ap



ps. mies tuli juuri kertomaan, että esikoinenkin nukahti vihdoin. Tyttö siis heräsi tänä aamuna puoli kahdeksalta ja huomenna pitäisi herätä ennen seitsemää...

Kun saatte kummallekin lapselle uudeksi rutiiniksi rauhoittumisen heti sadun jälkeen ja paikallaan olon, sitten voitte varmaan yhdistää lapset samaan huoneeseen ja viettää omaa iltaelämää. Tai sitten olette kummatkin vanhemmat nukuttamassa eli ohjaamassa soveliaaseen toimintaan lapsia samassa huoneessa. Jos nyt teillä on tuollainen härdelli, niin se vaatii uhrauksia. Tuskin saavutatte mitään ratkaisua helpolla ja vaivattomasti ongelmaan. Ei se tarkoita, että käytäntöä tulee jatkaa murrosikään -välttämättä.



Lukisin vain yhden sadun. Jos jo sadun valinnasta ja kuuntelusta tulee tuollainen kaaos, niin kannattaisi yksinkertaistaa. Voisit itse valita sadun, joka ilta ei ehkä tule kummankin mielisatua mutta entä sitten.

Myös hieronta on tutkitusti hyvä menetelmä rauhoittaa ylivilkkautta, sillä se saa oksitosiinihormonierityksen käyntiin joka osaltaan rauhoittaa lasta ja auttaa unen tuloa.



Jos lapsilla on jokin neurologinen erityisyys mielipiteeni ja " neuvoni" ovat varmaan huonoja ja epäsopivia.

ap

Lasten tulisi rauhoittua nukkumaan mennessä, tuollainen riehuminen ei edesauta nukahtamista.



Huone kannattaa viilentää ennen nukkumaan menoa, sitten kun valot on sammutettu lapsen kanssa ei kannata kommunikoida enää.



-11

Minä olen huomannut vähän lapsen kanssa, että valojen himmentäminen just ennen nukkumaanmenoa ei auta. Niitä pitää himmennellä koko asunnosta jo aiemmin ja hiljentää ympäristöä kaikilta virikkeiltä. Tv:sta et sanonut mitään, onko teillä tv:ta ja onko se paljon päällä lasten valveillaoloaikana/ennen nukkumaanmenoa?

- Telkku pois lasten valveillaoloaikana.

Se on pois yleensä, lapset saavat katsoa n. 45 minuuttia jotain rauhallista lastenohjelmaa (Titinalle, Teletapit, Pingu...) viikonloppuisin päivällä. Jos sen poistaa, tulee kyllä kapina, mutta tulkoon - kokeilemme siis. Ainakin siinä on hyvä keppi-porkkana: jos ei nukahtaminen ala sujua, ette voi katsoa telkkaakaan...



-Sokeri pois ruokavaliosta.

Check. Aika vähän ovat saaneetkin, karkkipäivästäkin luovuttiin ylenmääräisen riehumisen takia. Mutta joo, laitetaan tarkempaan pannaan koko myrkky. (Itse en syö edes perunoita :)



- Riittävästi ulkoilua päivällä.

Check. Tässä on ehkä suurin puute juuri nyt, säiden takia. Ja siksi, että se pukeminen on niin tolkuttoman vaikea ja hermostuttava prosessi...



- Tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa valoja himmeämmäksi koko asunnossa, hiljaisella rauhallista musiikkia esim. klassista tai lasten unilauluja soimaan.

Hmm, voisi kokeilla, tosin musiikki tuppaa joko aktivoimaan tai tulee ignoroiduksi. Epäilen kyllä, että jos valoja laittaa pienemmälle, niin lapset ovat heti niitä lisäämässä ja pian meillä tapellaan valokatkaisijoiden käyttöoikeudesta :/



- Tuulettakaa lastenhuone ennen nukkumaanmenoa viileäksi.

Check, tätä kokeillaan. (Minä sitten otan vaan villavaatteet päälle sinne nukutusta varten :)



KIITOS! :)



ap

usko vaan kyllä palkinto motivoi ja välillä voi tulla myös niitä ei tarra öitä. Pitää olla vaan sitkeä ja muistutella asiasta tyyliin vielä kaksi tarraa niin sitten päästään uimaan.



Opitun kuvion muuttaminen ei ole helppoa mutta mahdollista.

että olette yrittäneet liikaa. Olette jo yrittäneet kaikkea ja jopa kaikkia neuvoja joita täältä olette saaneet. Oletteko yrittäneet tarpeeksi pitkään aina yhdellä tyylillä vai vaihdatteko " strategiaa" aina muutaman epäonnistumisen jälkeen? Kuulostaa siltä, että olette isekkin vilkkaita ja lyhytjännitteisiä ihmisiä. Anteeksi vaan ei ole tarkoitus loukata. Jospa tyttönne ovat samanlaisia. Lapset eri huoneisiin olisi minunkin neuvo ja ne omat iltamenot vähäksi aikaa pois. Esikoinen voisi ainakin jo opetella nukahtamaan itsekseen. Sitten kun hän sen hallitsee niin sitten voisivat vanhemmat taas alkaa harrastamaan.

Minä ulkoilen lasten kanssa säällä kuin säällä. No ihan vaakasuorassa sateessa ja tuulessa emme ulkoile. Mutta otapa käyttöön ulkoilu niin uskon, että alkaa uni maittamaan. jos ovat päiväkodissa niin nukkuvatko siellä ja ulkoilevatko?

Olet aivan oikeassa: kyllä tässä nyt on otettava lusikka kauniiseen käteen. Tulee vain sellainen olo, että jos nyt annamme periksi ja menemme sinne nukutushärdelliin molemmat, niin mitä ne seuraavaksi vaativat, naapuriako nukuttamaan vai mitä... :( :( Esikoinen ei ole siis ikinä rauhoittunut nukahtamaan (tai ehkä puolen tusinaa kertaa elämässään), nukahtaa vain pakon edessä.



Sadun valinta on ongelma, sillä jos aikuinen valitsee, niin kumpikaan ei kuuntele (se on kokeiltu). Jos lukee kaksi, niin kumpikin lapsi istuu edes *hetken* paikallaan ja keskittyy. Lisäksi 3v ei oikein vielä jaksa kuunnella kirjaa ilman kuvien näkemistä, itse asiassa mieluiten valitsee katselukirjoja. Olisiko kehitysideoita tähän?



Hieronta on myös hieman problemaattinen, sillä kumpikaan ei oikein malta rentoutua ja anna sen tapahtua; periaatteessa kyllä saavat minihieronnan joka ilta, koska rasvaamme pikku atoopikkomme, mutta tosiaan esikoinen on jäykkä kuin koivunoksa ja vääntelehtii kuin tuulessa, ja kuopus taas hihittää kuin mielipuoli tai valittaa, että kosketus sattuu.



Molemmilla tytöillä on kyllä omat (varmaan neurologisetkin) haasteensa. :(



ap

22, niin me on niille yritetty tolkuttaa, mutta ei ne usko! :D



24, olet ehkä oikeassa. Tai siis olet minun osaltani oikeassa, että olen itsekin sellainen tempoilija. Jos taktiikka ei tunnu kolmen-viiden illan jälkeen toimivan vaan tilanne vain pahenee (kuten juuri tapahtui " nukutan vain niitä, jotka haluavat nukkua" -taktiikan kohdalla) niin hylkään sen toimimattomana.



Perheessämme viimeksi tapahtunut muutos on se, että minä luovuin ainakin vuoden ajaksi rakkaasta mutta aikaavievästä harrastuksestani nimenomaan voidakseni viettää iltoja perheen kanssa ja ollakseni läsnä tuossa nukutushärdellissä. Voi olla, että tästä johtuva tietynasteinen elämänmuutosvitutus, anteeksi -masennus, tuntuu lapsissakin :(



Nyt alkaa kyllä itkettää, anteeksi vain. On niin kätevää syyttää lapsia (kun ne ovat niin itsepäisiä/vilkkaita/haastavia/pieniä/mitäikinä) ja yrittää jos vaikka mitä kikka kolmosta, kun silloin ei tarvitse katsoa peiliin ja todeta itseään temperamentiltaan epäkelvoksi äidiksi :´(



ap

No, meilläkään ei kyllä osaa. SIksi otinkin yhteyttä neuvolapsykologiin, joka on erikoistunut uniongelmiin ja kuuluu HUS:N uniogelmatyöryhmään.



PErheklubin keskutelufoorumilla on oma palsta erityislasten vanhemmille ja siellä on useinkin ollut vinkkejä näihin nukahtamisongelmiin. Melatoniini (yömaidossa esim, saa tavallisista ruokakaupoista ainakin Helsingissä) esim. on ollut monilla toimiva.

Vaikka lapsillanne ei olisikaan neurologista erityisyyttä, tuolta palstalta saatuja vinkkejä voi varmasti soveltaa " taviksiinkin" .



Jaksamista sinulle! Onko teillä muuten ollut tuollaista jo ennen tuota v-itutustasi? Meillä äidin vastaava mielentila ainakin heijastuu selvimmin lapseen nukahtamishaluttomuutena ja hillittömänä iltashowna.

Kirjoituksistasi päätellen olet nopea, fiksu ja helposti kyllästyvä ihminen, mutta et missään nimessä epäkelpo. Sinulla taitaa olla kaksi vilkasta ja fiksua tyttöä ;) ja kehenköhän he ovat tulleet. en keksi parempaa neuvoa, mutta tyttöjen täytyisi varmaan jollain konstilla purettua heidän ehtymättömältäkin tuntuva energia johonkin toimintaan. Sellaiseen mikä heitä oikeasti kiinnostaa ja missä he saavat käyttää päätään. Voimia! T:24

heti kun äiti hiemankin hermostuu, niin lapsi (erit. esikoinen) hermostuu myös, äiti hermostuu enemmän ja sit mennään. Mies on hieman tasaisempi, mutta kun hermostuu niin hermostuu sitten kerralla enemmän. (Voi luojan kiitos että on kuitenkin ns. kunnon mies; jos tässä olisi vielä joku untuvikkoaivoinen kiukuttelija rinnallakulkijana(kin) niin apua...) Eli tarvitaan vain yksi pieni töyssy niin meillä alkaa homma mennä alamäkeen... Kiitos nettivinkeistä, täytyykin heti googlata.



29, kiitos sanoistasi! Niiden ansiosta keksin myös itse jotain: itse kun olen yökukkuja niin haluaisin lapsilleni parempaa (helpompia aamuja nimenomaan), ja siksi stressaan tästä niin hirveästi!!!!



ap

Etenkin esikoinen temppuili mahdottomasti nukkumaan mennessä monta vuotta. Lopulta ainoa tepsivä keino oli siirtää pikkuveli (molemmat siis poikia) nukkumaan toiseen huoneeseen heti kun epätoivottava käytös alkoi illalla. Nuorempi pojista kävi yleensä mielellään nukkumaan vanhempien sänkyyn ja hänet saattoi kantaa hetken päästä omaan sänkyynsä nukkumaan. Jos esikoinen jatkoi vielä showta, ovi suljettiin joksikin minuutiksi ja sanottiin että se aukeaa heti kun huoneessa on rauhallista. Kovin montaa hetkeä ei oven takana yleensä tarvinnut viettää, toistoja tosin piti tehdä muutamia. Tärkeää tietenkin on johdonmukaisuus, vakuuttavuus ja matelijan rauhallisuus. Jälkimmäinen ei tosin ole väsyneenä helpoin laji. Voi vaikka kuvitella olevansa töissä pöpilässä ja potilaat on taas tänään tosi huonona...



Haimme ja saimme apua neuvolapsykologilta, jonka neuvot myös auttoivat. Tuntui helpottavalta kun ei tarvinnut olla ongelman kanssa kaksin. Nämä ihmiset jotka antavat tavanomaisia neuvoja nukahtamisongelmiin täällä eivät oikeasti tiedä mistä on kysymys. Voimia teille, olen varma että saatte ongelman ajan mittaan ratkaistua.



Melkein kymmenen vuoden ja kolmen lapsen vanhemmuuskokemuksella voi sanoa, että nukahtamistaistelu on ollut raskaimpia aikoja meidä perheessä. Se on lapsien tehokkain keino estää vanhempien keskinäistä ajanviettoa ja siihen saattaa liittyä myös mustasukkaisuutta yms.

Meillä yksi JOSKUS toimiva keino on pistää esikoinen " jäähylle" olohuoneeseen, että edes kuopus saa unta. Ongelma tässä on, että esikoinen oppii tästä vain sen, että jos temppuilee, niin pääsee katselemaan lastenhuonetta mielenkiintoisempia maisemia... ainakaan häröilyn määrään ja esiintymistaajuuteen se ei ole vaikuttanut, rauhoittaa vain sen yhden huoneen siksi illaksi.



Meillä on vähän ongelmia tuon neuvolantädin kanssa, kun se on sellainen märkä vessapaperi jonka kommentti kaikkeen on linjaa " lapsilla nyt on kaikenlaista välillä... ei se varmaan vakavaa ole... lapset nyt on erilaisia..." Eli jos menen kertomaan tästä iltarumbasta niin tuskin saan ainakaan sympatiaa osakseni :/



ap

Koska ainakin meillä esikoinen kuitenkin pyöritti koko sirkusta. Keskimmäinen on taipuisampi ja kävi mielellään rauhassa nukkumaan muuallekin. Siirtäminen ei ollut rangaistus eikä palkinto vaan perusteltiin sillä että nuoremman on pakko päästä ajoissa nukkumaan. Esikoinen ei olisi halunnut käydä yksin nukkumaan, siksi tehosi. Oven sulkemisen teho taas yleensä ottaen perustui siihen ettei halunnut olla yksin pimeässä edes pientä aikaa. Kuten sanoin, toistoja toki tarvittiin ja tärkeintä on pysyä rauhallisena ja jämäkkänä vaikka tulisi mikä. En toki väitä että se mikä meillä toimi toimisi välttämättä suoraan teillä. Meillä tilanne alkoi helpottaa kun esikoinen oli viisivuotias (pikkuveli on 2v nuorempi). Vaikeita jaksoja on kyllä tullut myöhemminkin aika ajoin ja niihin on tepsineet samat lääkkeet ja kun ikää tulee lisää niin myös klassinen kiristys ja etujen evääminen tepsii toisinaan.

että yksi viitekehys jota voisi kokeilla (ja meilläkin osittain sovellettiin) on Ben Furmanin muksuoppi (löytyy googlettamalla). Määritelmän mukaan



Muksuoppi on ratkaisukeskeinen menetelmä, joka auttaa lapsia selviämään ongelmista taitoja oppimalla.



Yritetään siis löytää ratkaisuja ongelmaan olemalla lasten kanssa samlla puolella ja välttää vastakkainasettelua. Meillä ainakin auttoi siihen että lakattiin hokemasta " miksi sä et koskaan voi käydä kauniisti nukkumaan" ja pyrittiin enemmän suuntaan " tämä on tosi vaikea juttu mutta sä kyllä opit sen kun olet oppinut kaiken muunkin"