Nukkujat kukkujat - MITEN saada 4v ja 3v nukahtamaan rauhallisesti???

Vierailija:

Ei ne jaksa montaa iltaa siellä riehua kun ette anna periksi. Meillä meni n. viikko siihen että oppivat menemään käskystä sänkyihinsä ja nukahtamaan kahdestaan siellä. Ennen nukutettiin meidän sänkyyn.

Se on kiva, että teidän lapset uskoo.

ap

noilla tarroilla. Sanoin, että saa lelukaupasta mitä ikinä haluaa, kun tarralappu on täysi. Ei kertaakaan tempunnut ekan tarran jälkeen. Kehuin aamulla ja muistuttelin ja tein mielikuvamatkaa lelukauppaan.



Sain tämän vinkin ystävältäni, joka on erityisopettaja.



Lapset tosin nukkuvat eri huoneissa.

Meillä yksi lapsi ja samanlaista. Syytän itseäni välillä siitä, että olimme vauva-aikana rentoja vnahempia ja matkustelimme, kyläilimme ja nautimme elämästä vauvan kanssa. Ehkä se alkuelämän rytmittömyys kostautuu nyt, kun lapsi on leikki-ikäinen eikä menisi millään nukkumaan. Ei ole mikään vitsi, että menen itse usein aikaisemmin nukkumaan kun meidän 3-vuotias.

Ja jos lapsi ei vaikka syö voi sanoa että syöt sitten seuraavalla aterialla. Mutta kun ei voi sanoa, että nukut sitten huomenna. Menee liian helposti valtataisteluksi, jolla ei ole loppua...

Kyllä meilläkin huudettiin n. 3 tuntia illasta kun sinne komennettiin mutta välilä kävin siellä sanomassa että nyt rauhoitutaan (vaikkeivat rauhoittuneetkaan) ihan vaan siitä syystä että tiesivät silti äidin olevan paikalla vaikkei siellä samassa huoneessa olekkaan.



Ehkäpä voisit miettiä mikseivät lapsesi tottele? Ei meidänkään aina tottele eikä kerrasta juuri koskaan mutta pitää asiaa vaan toistaa niiiiin kauan että menee kaaliin. Epäilisin että vika kuitenkin useimmiten lasten tottelemattomuudessa on vanhemmissa eikä lapsissa. Itsekin olen valmis sen myöntämään että ennen en ole ollut kovin johdonmukainen kielloissani tyyliin: Älä ota.... Älä ota... Älä ota... No ei sitten mitään, suljin asian mielestä ja annoin ottaa vaan.

EI televisiota tai muuta möykkää, niin nukkumaanmeno helpottuu huomattavasti.

Meillä on vain yksi lapsi, mutta välillä meno yltyy aivan järjettömäksi siitä huolimatta, että

- aikuinen määrää, vanhemmilla samat johdonmukaiset käyttäytymismalit

- iltarutiinit ovat aina samat

- tv:tä ei saa katsoa iltamyöhään

- sokeria ei juurikaan ole ruokavaliossa jne. jne. jne.



Valitettavasti en osaa antaa mitään superhyviä konsteja, paljon hyviä neuvoja saitkin jo! Mitäs jos antaisit lapsen itse valita tarrapalkinnon? Hän saattaisi motivoitua siitä - tai sitten voisi ottaa pinnasänygn pelotteeksi, ts. se, joka ei osaa nukahtaa, joutuu pinnasänkyyn?!



Toivotan teille vanhemmille pitkää pinnaa ja unihetkiin suurta suunnan muutosta!

Juttelimme asiasta miehen kanssa ja kerroin täällä saamiamme vinkkejä. Päätimme seuraavaa:

- sokerin määrää rajoitetaan vielä entisestään, kuten myös valkoisen vehnän, tärkkelyksen jne. (tosin päiväkotielämä tekee tämän vähän hankalaksi...)

- ulkoilun määrää lisätään vaikka hampaat irvessä (nytkin ovat kauheassa tuulessa ja kylmässä ulkona leikkimässä)

- televisiota eivät lapset katso enää LAINKAAN

- jos menee ihan hulinaksi ja/tai nukuttaja alkaa huutaa, menee toinen avuksi

- kokeilemme tätä järjestelyä kauemmin kuin viikon ennen kuin luovutamme, mieluiten 3-4 viikkoa

- jos edellämainitut keinot eivät tepsi, laitetaan lasten sängyt taas kerrossänkymalliin niin etteivät näe toisiaan (meno oli hieman rauhallisempaa kun tämä oli käytäntö, tosin muitakin juttuja on muuttunut tässä välillä)



Kiitos kommenteista kaikille ja tsemppiä samaa h-ttiä eläville!



ap

Tuli selväksi, että tyttöjenne mielestä riehuminen voitti tarrat ja edelleen palkinnon jne. MUTTA mieti silti vielä, voisiko palkintona olla jotain tytöille hurrrrjan mieluista, jota he motivoituisivat tavoitelemaan. Jotain sellaista, jonka voittaisi riehumisen? suurin haave? Vaikka palkinto olis hieman kalliimpikin, ehkä se olisi hintansa väärti?



Miten teillä muut asiat sujuvat lasten kanssa? Onko päiväkodista tullut mitään palautetta? Erityislapsen äitinä vaan mietin, että olisko tytöillä tosiaan jotain laajempia ongelmia...

Tosiaan esikoisesta olen ajatellutkin puhua neuvolassa, josko pääsisi tutkimuksiin - ei niistä haittaakaan liene - mutta tyttö on tosiaan vasta nelivuotias, ja rauhoittunut ja " normalisoitunut" valtavasti sitten kolmannen ikävuoden. Silti on totta, että hänellä on tiettyjä erityisjuttuja, joihin en nyt halua kauhean syvällisesti puuttua täällä :) Kuopus taas on sen verran pieni, että joku vilkkaus-sanan sisältävä diagnoosi olisi ihan arvailua eikä pätisi puolta vuotta pidempään.



Esikoinen on passiivis-aggressiivinen jääräpää ja joskus yllättää, mutta silti veikkaan, mikä olisi reaktio tähän suurimman haaveen roikottamiseen porkkanana: hän joko alkaisi inhota ko. asiaa (koska se muistuttaisi siitä ikävästä, opittavasta asiasta), tai tuhoaisi koko tarrataulusysteemin joko suoraan tai käytöksellään mitätöimällä (koska se muistuttaisi häntä siitä, ettei hän saa vieläkään eikä ehdoitta sitä ihanaa asiaa). Eli se nyt ei vaan toimi. Toimiva keino olisi antaa joka ikisestä hyvin menneestä illasta konkreettinen palkinto, mutta nekin kärsisivät nopeasti devalvaation...



Päiväkodissa tyttöä pidettiin kilttinä, ujona, rauhallisena, reippaana ja hurmaavana, vaikkakin välillä outoja käytöskohtauksia saavana, kunnes valistin LTO:ta niistä erityisistä haasteista (katsoin, että tyttö ja koko ryhmäkin hyötyisivät, jos tyttömme saisi ihan muutamassa asiassa erityistä tukea). LTO onneksi kuunteli, ja nyt viesti on realistisempi; yhä kylläkin sellainen " voi kun se X on niin ihana" -tyyppinen :)



Tänä iltana me aloitimme sitten Pro Nukutus -liikkeen. Ulkoilua harrastettiin pk mukaanlukien 4-5 tuntia; illalla tyttöjen ollessa suihkussa himmensimme valot ja laitoimme rauhallista klassista musaa soimaan; siivosimme lelut ja muut roinat piiloon innostamasta; keskityimme pysymään rauhallisina (minä tällä kertaa paremmalla menestyksellä kuin mies) ja huomioimaan tytöt hellästi ja iloisesti. Iltapalaa ei syöty, koska ruoka oli varsin myöhään, mutta maitomukilliset annoimme. Nyt mies nukuttaa lapsia tuolla, mutta koska pihahdustakaan ei ole kuulunut tuntiin, veikkaan että ovat kaikki nukahtaneet :)



Ehkä tämä vielä tästä :)



ap

Jopa niin viileän, että peiton alta ei kauheasti tee mieli nousta? Itse olen huomannut, että silloin nukuttaakin paljon syvemmin! (Tosin meillä ollaan siperiassa, meillä on makkarissa välillä kymmentä astetta, mutta kaikilla onkin sitten untuvapeitot ja villasukat...)

Kummallekkin annettiin kirjoja, lehtiä ym. joita sai selata omaan tahtiin ja aikaa lukemiselle 20min, jonka jälkeen lehdet otetiin pois ja valot himmennettiin.

mies kömpi huoneesta pois yhdeksän maissa vieläkin puoliunessa :D Oli tosi rauhallinen nukutus. Ilmeisesti musiikki, valaistus, lelujen raivaus ja tehostettu huomio toimivat. Jes!



51, heillä on kerrossängyt, sellaiset Unipuut jotka on nyt laitettu kahdeksi erilliseksi. Tämä siksi, että esikoinen sanoi (ja uskon häntä), että hän haluaa nähdä pikkusiskon yöllä ja ylettyä halimaan jos alkaa pelottaa. Siis esikoista itseään, kuopus on lunkimpi tyyppi :)



ap, joka pääsee jo nyt nukkumaan!

Vai pitääkö meidän luopua kaikista omista menoistamme kunnes lapset menevät kouluun (tai tulevat murrosikään...)? Eiiii... :( Oikeasti, jos heidät laitettaisiin nukahtamaan eri huoneisiin, niin tarvittaisiin kaksi vanhempaa nukuttamaan, koska esikoinen ei sietäisi sitä että kuopuksen kanssa ollaan mutta hänen ei. Ja jos kummankaan kanssa ei olisi, niin joutuisi tekemään TUPLASTI sitä esikoisen sata kertaa illassa karkuun -rumbaa. (Jep, sitä se oli - kirjaimellisesti, me laskimmekin niitä kertoja - pahimmillaan.)



ap

Onko siis ehdotuksia?



ap

Meillä 3v. pojan iltahulinaan on auttanut ne.

Heti ei hommaa tajunnut, mutta nyt on " jo" viisi iltaa mennyt hyvin.

Siis kun alkaa reippaasti nukkumaan, niin saa aamulla tarran. Tietystä määrästä niitä saa sitten jotain kivaa, tai vaikka yhdessä tehdään jotain kivaa.

Kolme iltaa jaksoi kerätä tarroja, sen jälkeen riehumisen ihanuus voitti kesyt tarrat.



ap

no kuopus nukahtaa JOSKUS, jos on ollut tosi tylsä päivä. Esikoinenkin saattaa nukahtaa autoon. MUTTA jos nukkuvat päikkärit, niin se siirtää illan nukahtamista ainakin tunnilla, parilla myöhemmäksi, mikä taas kostautuu seuraavana aamuna. Lisäksi molemmat heräävät harvinaisilta päikkäriunilta tosi pahantuulisina.



ap

Meillä kolme lasta (nyt 7, 5 ja 2) ja olen aina nukuttanut lapset yksin joka toinen viikko, kun mieheni on iltavuorossa. Iltarutiinit kuntoon, lapsille selväksi että nyt nukutaan.

Jos siellä olisi vinkkejä sinullekin. Olisin ehdottanut myös tuota " lapset eri huoneisiin" , mutta jos olet sitä mieltä, että ei onnistu, niin olet varmaan oikeassa.



t. sen toisen ketjun ap