8v lapsella on kaks kaveria, toinen 11-vuotias jolla mielestäni törkeitä juttuja.
Toinen kaveri pystyy leikkimään ainoastaan joka toinen viikko ja joka toinen vko lapsi haluaisi olla tuon 11v:n kanssa joka kiroilee paljon, lataa kännyynsä musaa jossa ei siistiä kieltä, puhuu nokkavasti, huijaakin.
Mitä ihmettä teen - kahlitsenko tuon omani pöydänjalkaan jottei ole yhteydessä tuohon isompaan poikaan.
Suht. tiukat rajat meillä yleensä mutta nyt olen hukassa tämän tilanteen kanssa.
Kommentit (6)
pystyt vähän kontrolloimaan, mitä tekevät/puhuvat...
Voitte näin ilmaista, että teille voi tulla, jos osaa käyttäytyä. Ja tietenkin oman poikanne menemiset saatte toki päättää te aikuiset. Jos ette saa häntä 8v iässä pidettyä kurissa, niin miten kuvittelette sen tekevänne 14v iässä. Siis ryhdikäs ote asiaan! Aina aluksi kannattaa olla tiukkana, on helpompi löysätä otettaan kuin alkaa kiristämään otettaan!
Mutta lähinnä se että onko parempi oman lapsen olla ilman kaveria vai päästää tuon toisen kanssa esim. ulos tai heille.
Tosin ette voi lasta tynnyrissä kasvattaa. Jos pelkäätte kiroilun vaikuttavan lapsenne negatiivisesti, niin yrittäkää kasvattaa hänet olemaan kiinnostumatta siitä. Esim. kerrotte reilusti, mitä kiroilu teidän mielestänne on (Jumalan pilkkaa!) ja sanotte, että "Vain "aivokääpiöt" käyttää sellaisia sanoja, ethän itse ole sellainen?". Vaikutteita kuitenkin tulee kaikkialta kiroilun yms. suhteen. Ennemmin kuin täystyrmäys asialle on parempi, jos opetatte lastanne hallitsemaan nämä pahan "hyökkäykset" asiallisesti ja siten, ettei itse sorru niihin. Sillä niitä vaikutteita tunkee joka paikasta vähemmän pahoja ja enemmän pahoja. Opettakaa lastanne käyttämään omaa järkevää ratkaisukykyään, miten näihin suhtautuu.
meillä samanlainen ongelma 8v pojan kanssa. Lähellä asuvat kaverit pari-kolme vuotta vanhempia. paljon sellasia asioita tullut pojalle jo vastaan mitä 8v ei tarvitsisi tietää. Yhden pojista(10v) kotona olivat käyneet porno sivuilla. Vihjasin pojan äidille asiasta.(äidin mukaan oli ollut ennenkin-isoveljet 18-22v) Nyt äiti ei enää päästä poikaa meille tai meidän poikaa heille. En mitenkään syyllistänyt tai muuta. Kerroin vai omani jääneen kiinni.
Kavereita täytyy olla. Kiva olisi jos olisivat pyöräilymatkan päässä(alle 5km)
pojastani kyllä huomaa, että sopimattomia asioita tullut vastaan, mutta aina en voi suojella. Koulukyydit ovat kaikista pahimpia.
11-vuotias alkaa olemaan murkku ja käytös on sen mukaista. 8-vuotias taas on vasta lapsi. Ehkäpä olisi aika etsiä lapsellesi uusia kavereita..?