Miksi lasten pitää nykyisin olla niin kilttejä?

Minulla on myös 3,5v poika (ja 5,5v tyttö) ja kyllä he saavat pitää ääntä, juosta, riehuakin - mutta silloin kun se sopii tilanteeseen.

Ei tietenkään kaupassa/kylässä/bussissa/kotonakaan ylenmäärin, vaan leikkipaikalla tms.

Kiltti siinä mielessä, että ei lyö tms. muita lapsia, mutta leikit on usein aika vauhdikkaita ja kovaäänisiä. Puistossa jossa me käydään, ei ole ikinä muita poikia. Ainoastaan hiljaisia tyttöjä jotka tekevät rauhallisesti hiekkakakkuja ja joita ei ikinä tarvitse kieltää mistään. Mä taas huutaa kailotan jatkuvasti pojalle, joka kiipeille milloin missäkin puussa tai ui käsipohjaa ojassa... Tekisi mieli lopettaa koko puistossa käyminen, oon niin katkera siitä että mulla ei ole rauhallista lasta jolle voi puhua kuiskaamalla ;-)

olla kilttejä vaan hyvin kasvatettua ja kilttiä lasta pidetään automaattisesti jotenkin nysvänä.

Ennen vanhaan lasten oli oltava hiljaa ja toteltava aikuisia. Vastaansanominen ei tullut lapsille kuuloonkaan.



Nykyajan lapset kiroilevat ja huutavat niin omille lapsille kuin hoitajille ja opettajillekin. Ja kilttejä ja hiljaisia lapsia pidetään jotenkin outoina ja ressukoina.

Siis piti sanomani, että nykyajan lapset huutavat ja kiroilevat niin omille vanhemilleen kuin hoitajille ja opettajillekin.

Pitäisi näköjään vähän lukea mitä kirjoittaa :-)

Vierailija:

Ennen vanhaan lasten oli oltava hiljaa ja toteltava aikuisia. Vastaansanominen ei tullut lapsille kuuloonkaan.

Nykyajan lapset kiroilevat ja huutavat niin omille lapsille kuin hoitajille ja opettajillekin. Ja kilttejä ja hiljaisia lapsia pidetään jotenkin outoina ja ressukoina.

t. päiväkodintäti

lapsilta on aina ennen vaadittu paljon hillitympää käytöstä. Poikkeuksena ehkä 1970-luku, jolloin vapaa kasvatus oli vähän aikaa muodissa.

Odotan, että lapset ovat hyvin kasvatettuja joilla on tilannetajua

Minusta on tärkeää että lapseni oppivat, että eri ympäristöissä ja tilanteissa käyttäydytään eri tavalla. Kyllä 3-vuotias on tarpeeksi iso ymmärtämään tällaista.

t. 2

Minusta todella monet perheet antavat jälkikasvunsa tehdä ihan mitä vaan eivätkä opeta edes perus käytössääntöjä. Ja syyksi väitetään sitä, että NicoPetteri nyt vaan on niin vilkas. Hah hah¿ huonosti kasvatettu se vaan on.



Kyllä meidän lapsille on ihan pienestä pitäen opetettu kauniit käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen.

Vierailija:

olla kilttejä vaan hyvin kasvatettua ja kilttiä lasta pidetään automaattisesti jotenkin nysvänä.

Samaa mieltä. Mutta ehkäpä kaikista hiljaisten ja erityisten vilkkaiden lasten vanhemmsita tuntuu siltä, että lasten ei odoteta poikkevan normista.

Siis ryhmän koko 10 ja 3 metodia kasvattaa/opettaa lapsia.



Ryhmä 1: lapsilla ei ollut mitään rajoja ryhmässä, he saivat olla miten halusivat ja tehdä mitä haluaa. (kaikilla käytettävissä sama materiaali lelut ja askartelu välineet jne...)



Ryhmä 2: lapsille anettiin rajat ja säännöt jotka olivat joustavat ja yksillölliset. Heitä ojattiin ja opastettiin tarvittaessa.



Ryhmä 3: Lapsille asetettiin ankarat säännöt ja niissä oli pysyttävä. Ohjaaja oli auktoritteetti joka määräsi hiljaisuutta. Jos lapsi halusi jotain oli hänen nostettava käsi pystyyn.



Tulos oli selvä.



Ryhmä1: " Syttyi sota" täydellinen kaaos. Lapset olivat itkuisia ja levottomia.



Ryhmä2: Lapset olivat tasapainoisia pystyivät keskittymään leikkiin ja ottamaan toiset huomioon.



Ryhmä 3: Lapset olivat apaattisia. He eivät kyenneet toimimaan ilman käskyä.



Jokaisessa tyhmässä oli kaksi hoitajaa.

olin muutamia vuosia sitten kylässä, missä äiti tuskaili " kuinka noi lapset nyt noin riehuu" ja minä kattelin hämmentyneenä, kun mun mielestä ko. lapset eivät riehuneet eivätkä erikoisesti venkuilleetkaan. no, olen vilkkaan ja tempperamenttisen tytön kummi ja noiden lasten touhu näytti minusta iisiltä; kummityttöni käyttäytyi rauhallisesti ollessaan noin

nykyään lapsilta ei juurikaan odoteta minkään maailman käytöstapoja. Joka paikassa pitäisi antaa riehua, huutaa ja kiljua ja rikkoa paikkoja. Omani olen kasvattanut niin, että juosta, kiipeillä, riehua, huutaa ja kiljua saavat vain ja ainoastaan luvallisissa paikoissa, joissa ei ole haittaa muille eikä lapsille itselleen (esim. puistossa). Sisällä leikitään rauhallisemmin. Hyvin ovat säännöt omaksuneet eivätkä vaikuta lannistetuilta :) Ovat tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä.

Vierailija:

olla kilttejä vaan hyvin kasvatettua ja kilttiä lasta pidetään automaattisesti jotenkin nysvänä.

Kysymys kun ei alunperin ollut huonosta kasvatuksesta, vaan vilkkaudesta. Hiljaisen lapsen äidin on varmasti kiva ajatella kasvattaneensa lapsensä hyvin, mutta todellisuudessa kasvatuksella ei lapsen temperamenttiin voi vaikuttaa.

Jos kolmevuotias haluaa juosta ja huutaa, se on ihan normaalia kilttiä käytöstä, joka pitää hyväksyä tilanteessa johon se sopii, ja niitä tilanteita lapselle pitäisi järjestää.

Jos lasta moititaan siitä, että lapsi on vilkas, se on aika julmaa henkistä väkivaltaa ja persoonan tukahduttamista. Eri juttu on puuttua heti, kun tehdään jotain väärin, ja tämä koskee myös niitä rauhallisia lapsia, jotka saattavat olla melko ilkeitäkin kun äidin silmä ja korva välttää.

Vierailija - 22.02. 13:01 vastaa tähän viestiin (16/17)

Minun mielestäni

nykyään lapsilta ei juurikaan odoteta minkään maailman käytöstapoja. Joka paikassa pitäisi antaa riehua, huutaa ja kiljua ja rikkoa paikkoja. Omani olen kasvattanut niin, että juosta, kiipeillä, riehua, huutaa ja kiljua saavat vain ja ainoastaan luvallisissa paikoissa, joissa ei ole haittaa muille eikä lapsille itselleen (esim. puistossa). Sisällä leikitään rauhallisemmin. Hyvin ovat säännöt omaksuneet eivätkä vaikuta lannistetuilta :) Ovat tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä.

musta voisit pudottaa tuon sanan " nykyisin" pois. Kuka jaksaa kuunnella kiljuvia, karjuvia, tömisteleviä lapsia samalla, kun aikuiset yrittävät puhua jotain? En minä ainakaan, eikä tarvitse. Ulkoleikit on sitten asia erikseen.

Tätä juuri olen itsekin miettinyt, että missä menee kasvatuksen ja temperamentin raja. Meidän vilkkaalla lapsella on rajat ja paikat jossa hän saa riehua, esim. kaupassa, kirjastossa, kylässä yms. riehuminen kielletään. Mutta ei vilkkaalta lapselta minusta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin rauhalliselta ikäiseltään. Ovathan aikuisetkin toiset puheliaampia kuin toiset, rauhattomampia jne. ja silti erilaiset käytökset hyväksytään. Minusta lapsien kohdalla tuijotetaan liikaa siihen keskiarvotapaukseen ja erilaisuutta ei hyväksytä. Vilkas lapsi saa puistossa heti adhd-diagnoosin tai on huonon kasvatuksen tulos ja rauhallinen lapsi puolestaan ei ole saanut riittävästi rohkaisua.



Toisaalta vilkkaammat lapset harvemmit kitisevät, kiukkuavat ja itkevät turhasta, kuten monet rauhallisemmat tapaukset.

Siksi kasvatus on tärkeää.

Olimme tässä jokin aika sitten lomalla ja tapasimme erään perheen aamiaispöydässä useamman kerran. Ko perheen lapset ottivat joka aamu lautaselleen ison kasan kinkkua, pureskelivat ja imivät sitä suussaan jonkin aikaa ja sylkäsivät kasan sitten lattialle. Ja vanhemmat eivät korveensa lotkauttaneet. Eivät millään lailla toruneet poikia tällaisesta käytöksestä.



Ko äiti sitten eräässä toisessa tilanteessa jutteli minulle miten rauhallisia ja kauniisti käyttäytyviä meidän lapset on. Teki mieli vähän kommentoida ja kertoa, että meidän lapsille onkin opetettu käytöstapoja, mutta pidin mölyt mahassani. Sotahan sitä olisi noussut.

Meillä todella temperamenttinen lapsi, jolle on opetettu käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen. Vaikka hyvin temperamenttinen onkin, osaa käyttäytyä, eikä kukaan ikipäivänä uskoisi kuinka temperamenttinen hän on jos hän ei osaisi käyttäytyä.



t. 4