Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En osaa mitään ja minusta ei ole mihinkään (ov)
22.02.2008 |
Onko muilla kokemusta vastaavasta ja miten olette siitä selvinneet? Eli nykyisin minusta tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että en osaa mitään ja minusta ei ole mihinkään. En esim. uskalla hakea uutta työpaikkaa, koska ajattelen että en kuitenkaan pärjää siinä ja eihän minua sinne kumminkaan valita. Todellisuudessa minulla on hyvä koulutus jne. Syytä tähän todennäköisesti on se, että koko lapsuuden ja nuoruuden ajan minua verrattiin muihin ja aina vanhempien mielestä joku muu oli minua parempi. En muista yhtään kertaa lapsuudesta ja nuoruudesta, että minun olisi sanottu olevan hyvä jossain. Lisäksi olin monta vuotta koulukiusattu.
Kommentit (17)
aloista sovi minulle kun en kuitenkaan opi. Lapsena ja parisuhteissa lyöty niin maahan että siitä nouseminen edes jollekin " paremmalle" tasolle on vienyt vuosia.
Haluaisin vaan jäädä kotiin lapsen kanssa :( Siis no oikeesti en,mut se olis turvallisinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala päivittäin tsemppaamaan itseäsi. Sano joka aamu peilikuvallesi että olet hyvä tyyppi ja pystyt juuri siihen mihin haluat.
Minulla sikäli hieman eri asenne. Tiedän olevani tyhmä, en osaa mitään (korkeakoulutus löytyy..) ja jatkuva epäonnistumisen pelko takaraivossa. (pelko että taas kaikki nauraa, puhuvat selän takana että v*u mikä idiootti ym)
Mutta haen silti töitä, annan itsestäni todella edustavan ja tehokkaan vaikutelman ja vetäydyn taas kotiini poraamaan kuinka en osaa mitään. Vaikka saisin kehuja, sivuutan ne jollain tekosyyllä; " joo joo yritä siinä nyt piristää.."
Töissä ylisuoritan etten vaan mokaisi, valvon miettien turhia asioita ja stressaan. Toisille esitän rentoa.
En oikein osaa antaa sinulle mitään neuvoa, koska olen itsekin neuvoton tämän typerän ongelmani kanssa.
Minulla on maisterin paperit, mutta en uskalla lähteä työelämään. Muutamaa paikkaa olen hakenut mutta en ole saanut, o varmaan hakemuksetki olleet niin huonoja..
Oikeasti en myöskään usko pärjääväni työelämässä. Jännitän kohtuuttomasti uusia tilanteita ja itsetunto nollilla.
Olen lasten kanssa kotona vaikka kohta kaikki jo koululaisia.
Harmittaa että meni kuusi vuotta yliopistossa " hukkaan" jos ikinä en saa koulutusta vastaavaa työtä. Enkä saakaan koska eiole työkokemusta.
Kaduttaa etten heti peruskoulun jälkeen lukenut vaikka lähihoitajaksi, olisi heti päässyt työelämään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Oletko väsynyt? Onko sairauksia?
Mulla nimittäin oli paha ja pitkään kestänyt anemia ja oikein tunsin miten tyhmä olen.
En jaksanut mitään. Ja vaikka raudalla pahin väsymys jo saatiin pois, jatkui pitkään tuo tyhmyyden ja osaamattomuuden tunne. Kai oli sitten niin huono yleiskunto tai jotain.Työkaverini haki uutta työtä ja hänet valittiin siihen, silloin muistan ajateleeni, että minä en koskaan kykenisi opettelemaan uutta työtä. Tuntui että en meinaa kyetä oman nykyisen työnikään vaatimuksia täyttämään.
Onneksi se meni ohi ja nyt n. vuosi tuon jäleen olen taas oma itseni, eli elämäniloinen ja motivoitunut työssäni ja oppimiskykyinen.Eli voisiko sinulla olla jotain elimillistä syytä tuntemuksiisi?
Ei ole sairauksia. Ei edes mt-ongelmia. Toiset meistä on vaan tällaisia luusereita työelämässä ja se muiden on vaan nieltävä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pärjäsin kiitettävästi koulussa ja jatko-opinnoissa. Sosiaalinen puoli jäi aina heikoksi ja on sitä tänäkin päivänä, vaikka nautin ihmisten seurasta.
Minä teen työtä, johon olen ylikoulutettu. Minulla ei ole rahkeita kammeta ylöspäin. Tyydyn vähempään kuin mitä voin saada :( Masentavaa, mutta totta. En uskoisi suoriutuvani tämän päivän yhteiskunnan työelämän vaatimuksista. Pitää olla sosiaalinen, joustava, tiimityöskentelijä ja vaikka mitä!
Unohdit dynamovalon. Sekin pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sikäli hieman eri asenne. Tiedän olevani tyhmä, en osaa mitään (korkeakoulutus löytyy..) ja jatkuva epäonnistumisen pelko takaraivossa. (pelko että taas kaikki nauraa, puhuvat selän takana että v*u mikä idiootti ym)
Mutta haen silti töitä, annan itsestäni todella edustavan ja tehokkaan vaikutelman ja vetäydyn taas kotiini poraamaan kuinka en osaa mitään. Vaikka saisin kehuja, sivuutan ne jollain tekosyyllä; " joo joo yritä siinä nyt piristää.."
Töissä ylisuoritan etten vaan mokaisi, valvon miettien turhia asioita ja stressaan. Toisille esitän rentoa.
En oikein osaa antaa sinulle mitään neuvoa, koska olen itsekin neuvoton tämän typerän ongelmani kanssa.
On siinäkin elämä. Helpompaa on luovuttaa. Antaa olla. Silloin yleensä alkaa mennäkin paremmin. Saattaa saadakin kivan työn, jos sellaisia nyt edes on olemassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Itse elän ilman toimeentuloa, puolison elatuksessa.. Voimat ja taidot eivät riitä asioiden hoitamiseen, ja puolisoni intressi taitaa olla se että minulla ei ole mitään.. Hän jättää minut painimaan yksin vaikeiden asioiden kanssa. Välillä tuntuu että hän ei välitä.. Tarvitsisin niin paljon tukea ja apuja, koska olen tyhmä ja osaamaton. Yritin yhtä ja toista.. Kaikesta jäi vain paha mieli kun en osaa täyttää vaatimuksia. Olen aina pettymys, vaikka kuinka parhaani yritän. Minuakaan ei lapsuudessani juuri palkittu, ei edes neuvottu, sain aina kuulla miten tyhmä ja osaamaton olen ja opin kävelemään kuin munankuorilla. Nyt olen liian voimaton parantamaan itseäni ja olen toivonut jo kauan kuolemaani. Mutta mikään mitä hartaimmin toivon, ei koskaan toteudu. Yhteiskunta on tehoton auttamaan. Kumpa suuri ihme kerran kohtaisi minuakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse elän ilman toimeentuloa, puolison elatuksessa.. Voimat ja taidot eivät riitä asioiden hoitamiseen, ja puolisoni intressi taitaa olla se että minulla ei ole mitään.. Hän jättää minut painimaan yksin vaikeiden asioiden kanssa. Välillä tuntuu että hän ei välitä.. Tarvitsisin niin paljon tukea ja apuja, koska olen tyhmä ja osaamaton. Yritin yhtä ja toista.. Kaikesta jäi vain paha mieli kun en osaa täyttää vaatimuksia. Olen aina pettymys, vaikka kuinka parhaani yritän. Minuakaan ei lapsuudessani juuri palkittu, ei edes neuvottu, sain aina kuulla miten tyhmä ja osaamaton olen ja opin kävelemään kuin munankuorilla. Nyt olen liian voimaton parantamaan itseäni ja olen toivonut jo kauan kuolemaani. Mutta mikään mitä hartaimmin toivon, ei koskaan toteudu. Yhteiskunta on tehoton auttamaan. Kumpa suuri ihme kerran kohtaisi minuakin...
Sama täällä. Itse joudun asumaan vielä vanhemmillani, joilta ei ole koskaan herunut yhtään myötätuntoa tai neuvoja. Sen sijaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa on pidetty paljon kehittävämpänä koulutustapana. Unelmani on murskattu ja vakuutettu ettei minusta ikinä tule mitään. Minua on aina vertailtu veljiini paljon. He ovat kuulemma paljon parempia ihmisinä. Tästä on jäänyt parantumattomat arvet.
En jaksaisi enää elää.
Laittakaa itsellenne tosi pieniä tavoitteita joka päivälle, ja kun saavutatte ne, kehukaa itseänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse elän ilman toimeentuloa, puolison elatuksessa.. Voimat ja taidot eivät riitä asioiden hoitamiseen, ja puolisoni intressi taitaa olla se että minulla ei ole mitään.. Hän jättää minut painimaan yksin vaikeiden asioiden kanssa. Välillä tuntuu että hän ei välitä.. Tarvitsisin niin paljon tukea ja apuja, koska olen tyhmä ja osaamaton. Yritin yhtä ja toista.. Kaikesta jäi vain paha mieli kun en osaa täyttää vaatimuksia. Olen aina pettymys, vaikka kuinka parhaani yritän. Minuakaan ei lapsuudessani juuri palkittu, ei edes neuvottu, sain aina kuulla miten tyhmä ja osaamaton olen ja opin kävelemään kuin munankuorilla. Nyt olen liian voimaton parantamaan itseäni ja olen toivonut jo kauan kuolemaani. Mutta mikään mitä hartaimmin toivon, ei koskaan toteudu. Yhteiskunta on tehoton auttamaan. Kumpa suuri ihme kerran kohtaisi minuakin...
Sama täällä. Itse joudun asumaan vielä vanhemmillani, joilta ei ole koskaan herunut yhtään myötätuntoa tai neuvoja. Sen sijaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa on pidetty paljon kehittävämpänä koulutustapana. Unelmani on murskattu ja vakuutettu ettei minusta ikinä tule mitään. Minua on aina vertailtu veljiini paljon. He ovat kuulemma paljon parempia ihmisinä. Tästä on jäänyt parantumattomat arvet.
En jaksaisi enää elää.
Miksi joudut asumaan vanhemmillasi? Etkö voisi hankkia oman pienen asunnon ja siihe Kelan tuet? Tulisi ottaa etäisyyttä niihin, jotka kohtelevat huonosti.
Rakas, Ap. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet omana itsenäsi.❤️ Tuollaiset vertailut jne. täytyy vain käydä läpi ja sitten mennä elämässä eteen päin. Kukaan ei osaa kaikkea ja jokaiselle tulee virheitä. Uuteen työpaikkaan mentäessä voi mennä hyvinkin kaksi viikkoa ennen kuin osaa asiat ja muistaa talon tavat jne.
Hyvän työpaikan tunnistaa siitä, että pomo on armollinen,tasapuolinen, kärsivällinen ja kiva kaikille työntekijöille. Työpaikalla on hyvä yhteishenki ja silloin töihin on mukava mennä ja siellä on hyvä olla. 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiton vanha aloitus, mutta sopii minuun paremmin kuin ikinä.
Just katselin avoimia duunipaikkoja. Mihinkään niistä en joko ole sovelias, tai en halua niitä hommia edes tehdä.
Ja nykyinen duunipaikka kyllästyttää jo enemmän kuin pahasti. Periaatteessa kaikki on ok, mutta silti fituttaa koko ajan.
Näin tympääntyneelle ei ole helppoa töitä löytää.
Alue: Aihe vapaa
Pärjäsin kiitettävästi koulussa ja jatko-opinnoissa. Sosiaalinen puoli jäi aina heikoksi ja on sitä tänäkin päivänä, vaikka nautin ihmisten seurasta.
Minä teen työtä, johon olen ylikoulutettu. Minulla ei ole rahkeita kammeta ylöspäin. Tyydyn vähempään kuin mitä voin saada :( Masentavaa, mutta totta. En uskoisi suoriutuvani tämän päivän yhteiskunnan työelämän vaatimuksista. Pitää olla sosiaalinen, joustava, tiimityöskentelijä ja vaikka mitä!