o=o=o VIIKONLOPUN HELMINAUHA o=o=o

Eiliset:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12500240&p=1&tmo…



Esittelyt ja syntyneet:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12426210&p=2&tmo…

Täysikuu oli huolissaan eilen illalla yksin pinoon jäämisestä...kyllä musta kuule tuntuu, että NK viihtyy niin sitkeästi yksiössään, että ei pelkoakaan vielä lähdöstä. Eilisen päivän saldolla, kahdella kipeällä supistuksella ei vielä synnytetä. Edes saunassa käynnin jälkeen ei tullut mitään synnytykseen viittaavaa, ei sitten niin mitään....Meistä taitaa tulla kohta maaliskuisia!



Yö meni taas kohtuu hyvin muutamalla vessareissulla. Jotenkin unimaailma alkaa vaan ahdistaa. Nään jatkuvasti unia, joissa multa otetaan jotain tärkeää pois; milloin mä en löydä Nallekarkkia mistään ja milloin mies ei unessa välitä musta tippaakaan. Viime yönä seikkailin Tallinnan laivalla ja tiesin, että mieheni on siellä, mutta joka kerran kun näin sen, se ei halunnut puhua mulle, koska meillä oli meneillään " harkinta-aika" . Mä veikkaan, et noi unet liittyy ensinnäkin Nallekarkin menettämisen pelkoon, joka ei ole vieläkään hellittänyt ja toisaalta siihen, että viime aikoina miehen kanssa hellimiset on jääneet tosi vähiin. Hyvä, jos muistetaan pussata ohimennen kerran päivässä.



Viikonlopuksi ei lue mitään kalenterissa. Illalla olis kuorotreenit, mutta tuskin uskallan enää yksikseni lähteä ajelemaan 30 km matkaa yhteen suuntaan, varsinkin, kun autokin on vielä niin uusi mulle. Ilmakaan ei oikein näytä helmikuiselta; tuulee, sataa ja myrskyää kuin syksyisin yleensä. Missä on Pekka Poudan povaama auringonpaiste??? Varsinainen hiihtoloma helsinkiläislapsilla.



Nenä meni viime yönä tukkoon ja kurkku tuntui herätessä vähän karhealta. Taidankin keittää itselleni kupposen teetä tässä kun odottelen, että mieskin heräisi. Se on taas menossa konttorille tänään töihin. Mä jään ihan yssikseni kuuntelemaan tuulen ulvontaa ja peltikaton paukkunaa...



Supistusrikasta viikonloppua!



Nonna ja Nallekarkki rv 40+2

Viime yö meni muutamalla supparilla , muuten ei mitään merkkkejä synnytykseen liittyen. En enää jaksa niitä odotellakkaan... Tosiaan aika sateinen ilma täällä Uudellamaalla, ei tullut ulkoilupäivää. Esikoinen vaan hyppii seinille joten pitää jotain muuta aktiviteettia kehitellä, mennään vaikka kiertämään kirpputoreja.



Ihmettelen ettei kukaan ole kysellyt multa niitä joko joko kysymyksiä. Toisaalta la on vasta ensi viikolla, ehkä sitten ruvetaan kyselemään.



Ostin taas eilen lankoja mutta vauvannuttuja on jo niin monta että pitänee kehitellä jotain muuta. Löytyis joku kiva ohje vaikka netistä. Nonna oisko sulla vinkkiä antaa kun taidat itsekin neuloa?



Moni taitaa olla parasta aikaa laitoksella. Kohta saadaan taas vauvauutisia. Koitetaan me kärvistelijät jaksaa niitä odotellessa!

Vähän on kyllä alakuloset fiilikset, varmaan väsymyksestäkin johtuen. Esikoinen tuli poikkeuksellisesti aamuyöllä meidän sänkyyn pyörimään, enkä sitten oikein enää nukkunut, vaikka olisi ollut tärkeää saada kunnon unet. Aamu meni miehelle kiukutteluksi (eikä mieskään ollut parhaalla mahdollisella tuulella) ja lopulta miehen ja tyttären lähtökin oli sellainen hässäkkä, etten ehtinyt edes kunnolla sanoa tytölle hei hei. Siitä jäi erityisen paha mieli, kun en yhtään tiedä, koska seuraavan kerran nähdään. Ja varmaan vauvakin on sitten jo maailmassa ja kaikki on muuttunut...



Olisin halunnut rauhallisen aamun vielä viimeisen kerran yhdessä tällä kokoonpanolla, mutta kaikkea muutahan tuosta tuli. Talomme sadevesijärjestelmäkin rupesi tulvimaan ja seesteiseksi tarkoitettu aamiaishetki meni sen asian järjestelyyn. Nyt on jotenkin uupunut ja itkuinen olo vaan.:( Äitini tuossa laittoi juuri tekstarin, että nyt pitäisi sitten yrittää keskittyä vain omaan itseen, vauvaan ja synnytykseen. Mutta tuntuu, että juuri niihin en pysty yhtään keskittymään. Aikalailla " soitellen sotaan" olen lähdössä tänään. On jotenkin täysin valmistautumaton olo, kun on tässä esikoiset ja talot ja ties mitä huolehdittavana. Kyllä oli " hieman" erilaiset fiilikset, kun esikoista lähdettiin sairaalasta hakemaan. Näistä hetkistä on juhlavuus kaukana...



Varmaan senkin takia tuntuu niin kummalta lähteä mahdolliseen käynnistykseen, kun ei tosiaan ole mitään merkkejä siitä, että kroppa olisi valmis synnyttämään. Tuntuu jotenkin ihan väärältä ja väkivaltaiselta lähteä pakottamaan tuota vauvaa ulos, kun se ei omin avuin varmastikaan olisi vielä tulossa. Ristiriitainen olo siis kaiken kaikkiaan.



Pahoittelen valitusvirttä. Yritän tässä nyt vähän rauhoittua, kokoilla itseäni ja hetkisen vielä huilailla. Aika Taysiin on siis klo 12.15. Saa nähdä, mitä siellä sitten päättävät.



Mukavaa päivää kaikille ja tsemppiä synnyttäjille!



Lumileopardi ja beibi rv 41+6

Cry-baby kyseli neulosvinkkejä; tosi mukavia ohjeita, kaikkea mahdollista löytyy esim. googlella kun kirjoittaa hakusanoiksi " neulo vauvalle" .



Itse olen tehnyt villanutun, mekon (tytölle, jos ei itselle tule tyttöä, niin sitten ehkä kaveripiiriin jossain vaiheessa saa antaa sen), pipon, tumput ja tossut. Ihanan " auton" mallin löysin myös, sitä mietin aloittaa tulevalle kummipojalle ristiäisissä annettavaksi. Täytyy katsoa, jos vaikka tänään aloittaisin. Siihen ohjeen löysin anopin jäämistöistä vanhasta 90-luvun käsityölehdestä.



Lumi_Leopardille tsemppiä käynnistykseen. Nyt vaan kupillinen jotain hyvää eteen (juotavaa tai syötävää) ja vaikka vartiksi jalat lepoasentoon. Mantrana voi vaikka hokea, että " tää on mun ja masuvauvan viimeinen yhteinen rentoutushetki ennen syntymää" . Ihanaa ajatella, että teidänkin perheessä on pian toinen lapsi!



Nonna, joka puhui juuri maratonpuhelun kaverin kanssa kasvatusasioista... ja se NK rv 40+2

Ensiksi on heitettävä tsempit teille vielä mahakkaille! Odottavan aika on tosiaan pitkä, kun vauva päättää mennä vielä yliaikaiseksi. Itselläni ei nyt kovin pitkään mennyt, mutta silti syntyi vasta 40+5. Juuri parhaan ystäväni kanssa juttelin puhelimessa, kun hän kotona yrittää keräillä supistuksia. LA oli hänellä tiistaina ja minä jo elättelin toiveita, että oltais oltu Taysissa samaan aikaan, mutta ei sitten onnistunutkaan. Mutta ihanahan se on sairaalaan palailla tyyliin ensi viikolla katsomaan uutta tulokasta ja fiilistelemään vielä omiakin tuntemuksia.



Mutta otsikkoon eli mieheni tituleeraa nyt itseään " heimopäälliköksi" , kun saatiin tämä kolmas lapsi maailmaan. Eli meillä tuhisee tuolla eteisessä kopassa neljän vuorokauden ikäinen poikavauva. Syntymäaika oli maanantai 18.2. klo 01:59 ja strategiset mitat kaikesta ennakkohälystä huolimatta yllättävän pienet: 52 cm ja 4170g. On syntymäpituudeltaan koko meidän perheen lyhin ;-).



Mutta pikainen [b]synnytyskertomus[/b], että ehdin vielä hiukan siivoilla ennenkuin neuvolantäti pyyhältää tekemään pikaisen kotikäynnin.



Mulla oli tosiaan silloin viime viikon keskiviikkona se äitipolikäynti koon takia ja sen jälkeen oli päivittäin kipeitäkin supistuksia. Niitä tuli tosin vähän ja olivat täysin epäsäännöllisiä. Viikonloppuna jo menetin toivoani, että ei tämä synny kyllä millään, kunnes yhtäkkiä sunnuntai-iltana saunan jälkeen puoli yhdeltätoista tuli minuutin pituinen napakka ja melko kivulias supistus. Tiesin heti, että nyt se on menoa ja soitin vanhempani lasten hoitoon.



Supistukset jatkuivat 10-15 minuutin välein ja tunnin päästä ensimmäisestä oltiin jo sairaalassa. Tiedän, että monen mielestä liian aikaisin, mutta ajateltiin pelata varman päälle, kun taipumusta on melko nopeisiin synnytyksiin. Mieheni vielä autossa täsmensi, että on kyllä hyvä olla ajoissa, niin ehdit saamaan kerrankin kunnon puudutteet. Pääsin vastaanotolla käyrälle, joka piirsi yli puolen tunnin aikana vain kaksi supistusta, mutta ne olivatkin sitten kunnollisia. Kätilö katsasti kohdunsuun tilanteen ja totesi kanavan hävinneen ja kohdunsuun olevan 3,5 senttiä auki eli synnytys oli käynnissä. Tämän jälkeen sain peräruiskeen ja kun pääsin sen jälkeen vessaan, kipeitä supistuksia rupesi tulemaan 2-3 minuutin välein. Oli aivan samanlainen fiilis kuin kakkosesta, jonka synnytys käynnistettiin: supistusten välissä ei pystynyt pahemmin keräämään voimia. Lisäksi supistukset tuntuivat enemmän selässä kuin koskaan aikaisemmin. Lähdettiin suoraan saliin ja siellä sain heti tipan käteeni, kun pyysin spinaalipuudutusta. Odottelimme lääkäriä, joka ei sitten koskaan ehtinyt siihen lyhyeen väliin, kun mun kohdunsuu oli 7-9 senttiä auki. Paikat aukesivat tuosta seitsemästä sentistä tyyliin vartissa kymmeneen senttiin ja sitten jo ponnistettiin. Poika oli maailmassa kahdella ponnistuksella (kätilö kellotti 13 sekuntia ;-). Pisteitä sai 8/9 eli muutama tipahti sinisestä väristä. Sydämensykettä seurattiin ulkoisesti ja kalvotkin poksahtivat rikki vasta, kun rupesin ponnistamaan. Ei tullut siis anturin pistoksia vauvan päähänkään ;-). Kokonaiskestoksi siis laskettiin vähän vajaa 3,5 tuntia eli ei syöksysynnytys, mutta aika nopea silti.



Tottakai kipu taas yllätti, mutta fiilis oli silti erinomainen tästä " luomusynnytyksestä" . Aiemmin olen ehtinyt saamaan hiukan kohdunkaulan puudutetta, mutta nyt siis mentiin pelkällä ilokaasulla. Oikeastaan olin ihan tyytyväinenkin, kun sain vaan keskittyä itse asiaan. Tosin narkoosiin vaivuin kyllä muutamia kertoja ilokaasusta, mikä tuntuu aina yhtä erikoiselta. Itse asiassa huvittavinta oli, että kakkosen syntymän hoiti sama kätilö ja tuli vahva deja vu -fiilis, kun heidän repliikkinsä olivat täysin samat, kun puhuivat mun tilasta juuri ennenkuin " tipahdin" ;-).



Tällaista siis tänne. Kaikki näyttää olevan hyvin ja pienestä keltaisuusepäilystäkin selvittiin säikähdyksellä eli ei onneksi jouduttu jäämään sairaalaan viikonlopun yli. Nyt sitten opetellaan vauva-arkea koko perhe. Mies on tänään vielä töissä, mutta jää sitten ensi viikoksi isyyslomalle. Tosi kivaa olla rauhassa perheen kesken.



t. Jogu ja Ville-poika (4 vrk)

Kuulostaa ihanan alkukantaiselta tuo miehesi heimopäälikkyys :)



Päivitin nyt aikani kuluksi esittelylistaan syntyneet. Toivottavasti en unohtanut ketään. Luuk@n pojasta en löytänyt pituustietoja...

Aika moni helmikuisista on kuitenkin vielä kateissa... sivuja kun selailin viime viikonloppuun asti takaperin huomasin, että moni suppareita " valitellut" on ilmeisesti lähtenyt nyyttiään noutamaan.





Voi kun sais jo oman nimensä listaan.



Nonna (taas)

Oi että, nyt teilläkin on jo sitten oma helmi kotona! *tahtoo myös* :)



Tää on niin turhauttavaa..Eilen oli koko päivän niitä epäsäännöllisiä suppareita sen lääkäri reissun jälkeen ja yöllä ne sitten muuttui säännöllisemmiksi ja kipeiksi. Tuntui selänpuolella todella kipeästi muutaman tunnin ajan alle 10 min välillä..parhaimmissa tapauksissa väli oli vain 3 min ja oli jo hiukkasen uskoa että josko nyt...Mutta EI!! ne sitten loppuivat..ja hyvä sinänsä niin, koska olimme jo miehen kanssa aika väsyneitä kun tuli valvottua ja odotettua..



Pikkuisen paino on alkanut nyt huolestuttamaan, vaikkei lääkäri siitä mitään huolen aihetta sanonut..Itse ajattelen nyt, että toivottavasti pienellä on kaikki hyvin syntymän jälkeen eikä kokonsa takia tule mitään ongelmia, painoarvio kun oli sen 2700g..



Noh, täytyy vain uskoa että kaikki menee hyvin tai hulluksihan tässä viime metreillä muuten tulee!!



Hauskaa päivää odottajat (ja tietenkin kaikille käärönsä kanssa jo kotona oleville )



Suvi ja papu 39+5

" Avaat silmäsi ensi kertaa -äiti tässä. Katselen sinua, syliini painan. Teen tutuksi omaa vauvaa. Tätä hetkeä olen odottanut. Omaa paikkaa sinulle valmistellut meidän perheeseen. Juuri tuollaisena täytät unelmamme jokaisen."



Perheeseemme syntyi 21.2. klo 02.06 tyttövauva! Painoa 3660g ja pituutta 51cm.





Pikaisesti synnytyskertomus. Pikainen oli kyllä synnytyskin. Taisin jo kertoa että kävimme Jorvissa ke näytillä. Sieltä tultiin kotiin ja mä olin päättänyt, että olen sit ihan viime tippaan asti kotona. Illalla supisteli kipeästi mutta klo 22.45 alkoivat tulemaan n.3-4min välein säännöllisesti. Lopulta sattui jo NIIN hirveästi, että klo 23.40 soitin sairaalaan ja sanoivat että voin tulla Hyvinkäälle.



klo 00.10 kirjauduttiin sairaalaan. Tuskat oli jo hirveät. Olin 5cm auki enkä voinut enää istua, maata enkä seisoa, piti vain kävellä, se oli ainoa mitä pystyin jotenkuten tekemään ja sitäkin vaivoin. Käyrälläkin olin kävellen edestakas piuhoissa monitorin edessä. Anestesialääkäri oli kiinni joten jouduin odottaa miltei tunnin!



Klo 1.08 sain spinaalin

klo 1.20 kalvot puhkaistiin

klo 1.45 kohdunsuu 10cm auki

klo 1.55 ponnistusvaihe alkoi

klo 2.06 vauva syntyi

klo 2.15 istukka syntyi



Synnytyksen kokonaiskesto istukan syntymään oli 3h30min. Ihana kokemus oli taas, vaikkakin tosi kipeä spinaaliin asti. Lisäksi ponnistaminen oli hankalaa koska en tuntenut supistuksia enkä tuntenut koko alapäätä enkä vauvaa, joten vaikea oli paikallistaa mitä ponnistaa. Lisäksi vauva tuli poikittain niin, että kasvot eivät olleet ylöspäin vaan sivulle. Siitä tuli pieni repeämä, ja kaksi tikkiä tuli.







Vauva on hyvin rauhallinen kuten siskonsakin näin pienenä. En ole kuullut itkevän kuin sen muutaman minuutin silloin kun syntyi. Vauvan sokereita seurattiin, siksi ei päästy eilen kotiin, mutta tänään aamusta heti saimme luvan kotiutua. Vauva nukkuu koko ajan, mitä teki myös meidän edelliset vauvat. Kellastumista täytyy seurata.





Kaikki siis ihanasti! Odottelen että vauva vähän virkistyisi ja jaksaisi vähän pitää silmiäkin auki. Ja tietysti että maito nousisi niin ei tartteis lisämaitoa antaa.







Mikaela ja tyttö 1½ vrk.

Kuulostipa ihanalta!



Ja tuo runokin on tosi kaunis.



Nopeasti pääsitte kotiutumaan. Toivottavasti arki lähtee nyt sujumaan mallikkaasti.



Vauvapuolella " nähdään"



Nonna ja Nallekarkki rv 40+2

Ihana lukea että Helmiä syntyy kuin sieniä sateella ;) Antaa vähän toivoa siitä, että jospa se nyytti kohta meillekin jo tulisi :D



Suvi ja papu (kohta varmaan yksin kirjoittelen täällä)

Onpa ihanaa että noin hyvin ja nopeasti meni synnytykset. Kiva että pääsit Mikaela Hyvinkäälle ettei tarvinnut Jorviin enää mennä. Itse täällä vielä jännitän ja toivon että Hyvinkäällä olis tilaa sitten kun lähtö tulee.



Paistoin aikani kuluksi pullaa ja käytiin sitten pojan kanssa leikkipuistossa kun aurinko hiukan pilkisteli. Sitten alkoikin taas satamaan joten tultiin kotiin ja nyt taas arska paistelee. Jokohan se kevät kohta alkaa kun lämmintäkin oli jo +5.



Kiitos Nonna neulosvinkeistä, pitää etsiä jotain ohjetta. Olis vaan kiva tietää tuleeko tyttö vai poika niin vois neuloa selkeesti vaaleenpunaista/sinistä vaatetta. Nyt pitää tehdä vain unisex-malleja.



Miehellä alkaa tänään loma ja se piristää mieltä. On sitten pitämässä seuraa ja hoitamassa poikaa niin ei ihan pää leviä näin loppumetreillä. Yksin kun en enää uskaltaudu kovinkaan kauaksi.



Aurinkoista loppupäivää!



cry-baby 39+2

Minulla onkin yksi kaveri on tällä hetkellä synnytyssalissa.. Tässä odottelen tietoa, että milloinkas se syntyy. No, jospa sitä kohta itsekin..

Ei kyllä siis mitään tuntemuksia ole. Joo, ja esikoinenkin sairastui eilen illalla. Kuumetta siis nostaa kokoajan ja tyttö on kyllä melkoisen kipeän oloinen. Saas nähdä tarttuuko tuohon pienempään neitiinkin. Sanoinkin jo äidilleni, että eihän tässä edes jouda itse mihinkään sairaalaan tällä hetkellä. Tällä hetkellä melkoinen myllerrys käykin mahassa mutta onneksi kun kerkesin jo vähän huolestua kun liikkeitä on tuntunut niin vähän.



Ai niin, ja piti jo aikaisemmin käydä kirjoittaa Lumileopardille tsempit käynnistykseen mutta en sitten aikasemmin kerennyt. No, nyt taitaa vähän myöhässä tulla kyllä..



Jahas, mutta nyt pitää lähteä yhden kakkavaippa vaihtamaan joten iloista viikonloppua kaikille helmille!!



Vimpula ja pikkuinen 40+3

Pikaisesti tulin kertomaan että meille syntyi pullea poika 19.2, rv 40+3 klo 8.29.



Komeat mitat 52 cm ja 3900g, pipo 36cm.



Onnittelut kaikille tällä välin vauvansa saaneille



Tänään kotiduttiin joten myöhemmin sitten lisää=)



p02p06 ja vauveli 3vrk

Yliaikakontrollissa käyty ja huomisaamuna aletaan käynnistellä. Illaksi ja yöksi tulin vielä kotiin. Kontrollissa kaikki vauvalla ok, mutta kokoarvio oli hurjat 4400 g. Lääkäri tuumasi, että mahtuu kyllä tulemaan - ja jos ei mahdu, niin ei sitten muuta kuin sektioon. Tuosta jäi " hieman" epämukava olo kyllä, mutta yritän psyykata itseäni ajattelemalla, että usein nuo kokoarviot heittää jonkin verran, eikä kyseessä ole kuitenkaan ensimmäinen lapsi. Jännittää silti melkoisesti. Toivotaan, että käynnistely sujuisi suhteellisen sukkelasti, mutta synnytys ei kuitenkaan olisi liian raju. Tai parasta tietysti olisi, jos kävisi kuten esikoisen kanssa ja synnytys siis käynnistyisi itsestään jo ensi yönä. Nyt on pakko ruveta kasailemaan ajatuksia huomista varten, että pääsisin eroon tästä paniikkimielialasta. Tai en nyt paniikissa ole, mutta kyllä tuo suuri kokoarvio vaan hirvittää. Onneksi miehen vanhemmat saapuivat tänään, joten esikoisen hoitoa ei enää tarvitse murehtia. Toivotaan, että ensi yönä saan nukuttua.



Jogulle ja Mikaelalle lämpöiset onnittelut nyyteistä! Perästä tullaan!:)



Tsemppiä kaikille jäljellä oleville odottajille!



Lumileopardi ja beibi, joka saapunee viimeistään sunnuntaina

Paljon onnea siis Jogulle, Mikaelalle ja p02p06:lle ihanista vauvoista! =]



Ja Lumi-Leopardille tsemppiä huomiseen! =]



jonttu kera prinsessan 2vkoa3pvä

ja Lumi_Leopardille tsemppiä huomiseen!



On se hassua, miten toisille tulee " kauhean suuria" vauvoja ja toisille sitten niitä pienen pieniä ;)



Kuulin, että yksi tuttava oli viimeyönä päässyt jo lähtemään synnärille, toivottavasti hänellä on jo kohta puoliin oma nyytti kainalossa, kun ei ainakaan vielä ole mitään uutisia kuulunut...



Täällä jatketaan odottelua ja toivon hartaasti että nämä mahan polttelut/juilimiset tästä vain yltyisi..vielä ei ole mitään hurraamista..



Tsemppiä kaikille! :D

p02p06:lle pojasta! Nimimerkistäsi päätellen teille tuli siis kolmas poika? Hassua, miten joissain perheissä on pelkkiä poikia ja joissain pelkkiä tyttöjä. Meilläkin nyt siis kolme prinsessaa :)

Mikaela77:

p02p06:lle pojasta! Nimimerkistäsi päätellen teille tuli siis kolmas poika? Hassua, miten joissain perheissä on pelkkiä poikia ja joissain pelkkiä tyttöjä. Meilläkin nyt siis kolme prinsessaa :)

Meillähän on esikoinen poika ja loput viisi tyttöjä. Poika sai alkunsa inseminaatiolla. Ollaankin miehen kanssa sanottu, että jos ei olis tuota inssiä tehty, niin me ei varmaan olis poikaa saatu ollenkaan ;-).

Meillä on mennyt vauvan kanssa vaihtelevasti. Toissapäivä meni masukipujen kanssa. Yön nukkui tosi hyvin. Eilinen oli taas oikein loistopäivä, neiti vaan nukkui ja välillä heräsi syömään. Samoin yö meni edellisten öiden tapaan tosi hyvin. Tänään on sit taas pitänyt itkeä masua :-(. Toivon kuitenkin, että yö menis taas hyvin. Tämä neiti muistuttaa meidän vanhinta tyttöä, joka myös on vesimies. Päivät itki masukipuja, mutta yöllä niistä ei ollut tietoakaan. No, jospa tää tästä kuitenkin tasaantuis. Kaiken lisäksi itellä ollut vihlova ohimosärky eilisestä lähtien eikä lähde edes kahdella Panadolilla.

Tsemppiä kaikille edelleen nyyttiään odotteleville! Ja Lumi_Leopardille erityistsempit huomiseen käynnistykseen! Ison kokoarvion olitkin kyllä saanut. Meidän iso neiti (4590 g) syntyi 5 minuutin ponnistuksella (no olis kyllä syntynyt nopeamminkin, mutta piti välissä imeä vihreä lapsivesi pois ;-), joten toivottavasti teilläkin syntyy ihan yhtä sutjakkaasti.

neronja & neiti 6 vrk (en oo osannut siirtyä vauvapuolelle, käyn vaan tsekkailemassa teidän jäljellä olevien kuulumisia)

19.02 klo 8.46

painoa pikku rinsessallamme oli 3180 ja pituutta 49cm

pään ymp. 46.5cm



meillä ennestään pojat -04 ja -06, kyllä oli ihanaa saada pikkuinen tyttö... :)

eilen kotiuduttiin.



synnytys käynnistettiin maanantaina 09.00 ja suunnilleen vuorokauden kuluttua tyttömme syntyi... synnytys kesti 7h. supistuksista alettiin laskea ja siitä puolen tunnin päästä meni vedet... supistukset alkoivat 02.00 ja sain puudutuksen 06.30 kun olin jo niin kipeä... samalla laitettiin oksitosiini tippa ja sain nukuttua jonkin aikaa... vauvalla alkoi supistusten aikana sydän äänet laskea ja lääkäri kutsuttiin paikalle, kello oli 08.30, olin 6cm auki ja suunnittelivat kai sektiota, sydänäänten vuoksi, mutta siitä 10min olin 10cm auki ja 6min niin tyttö oli syntynyt, eli kaikki meni kummiskin hyvin... sain ponnistus vaiheessa jonkun kouristuskohtauksen (joku hyperventilaatiokohtaus) se ei ollut kivaa mutta meni ohi kun tyttö syntyi... kaiken kaikkiaan hyvät muistot jäi synnytyksestä ja yleensäkin käynnistyksestä, jota etukäteen niin jännitin. mielestäni kaikista kolmesta synnytyksestä se kaikkein helpoin... vaikka vauvalla ei lopussa kaikki ollutkaan hyvin, eteni niin nopeasti, ettei mitään hätää ollut...

rv minulla oli 38+3



someone ja tyttö3vrk