Lue keskustelun säännöt.
Käyttäytyykö muiden lapset tällä tavoin kyläillessä?
21.02.2008 |
Meidän lapset on aivan kauheita kylässä, ei enää tee mieli lähteä mihinkään niiden kanssa! Tekevät kaiken mitä ei saa, kiljuvat, huutavat, koskevat esineisiin joihin EI saa koskea. Ja heitä KOMENNETAAN. Mutta mikään uhkaus tai kiristys ei auta, ei hyvällä eikä pahalla. Olen jopa muutaman kerran vienyt toisen lapsista autoon rauhoittumaan, ei mitään tehoa.
Siis onko muilla näin?
Kommentit (36)
Rasittavaa! Toivon, että aika auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kommentoi mieluummin asioihin joista tiedät jotain.
Hmmm...
Älä edes asennoidu siten, että saat itse olla rauhassa, vaan kulje koko ajan perässä. Siten tavallaan opetat niitä tapoja lapsillesi. Tylsää, mutta taitaa olla tarpeellista.
Kotona hän on rauhallinenkin ja jaksaa keskittyä asioihin. Päiväkodissakin on välillä ihan ok ja välillä menee pitkin seiniä.
Ollaan myös kyläilty, eli ei ole tottumattomuutta. Jatkuvasti ei ravata muilla, eli ei ole kyse siitä liikaa viemisestäkään. Kaverin kanssa juteltiin että koska meidän poika on tosi sosiaalinen ja kaipaa muita ympärilleen, hän jotenkin " sekoaa onnesta" saadessaan riehua ikäistensä kanssa. Ei hän pahaa tee, hänellä vain menee pirun lujaa.
Meillä on rajat ja on rakkautta, syliä ja turvaa. Mummotkin ovat (ensin esitelmöityään pitkään kuinka lapsi vain tarvitsee kuria..) neuvottomia. Pojallamme on kyläillessä tuhatkertainen määrä virtaa.
ovat kiltisti sellisissa paikoissa missä on muita lapsia ja sellaisissa paikoissa missä saavat myös aikuisilta huomiota ja on tekemistä.
Kyläpaikat missä ei saa koskea mihinkään ja joissa oletetaan, että pienet lapset jaksaa olla sohvalla paikallaan monta tuntia, vierailut menee just tuohon juoksemiseen. Niihin paikkoihin yritän aina varata mukaan lapsille jotain tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidänkään kahdella vanhimmalla mitään ns uhmaikää ole ollut, ei ikinä mitään kohtauksia missään, ei kylässä ei kaupassa eikä muuallakaan. Mutta kolmaspa oli eri maata. Neljäs taas näitä " uhmattomia" . Ja viidennesltä taas temperamenttia löytyy niin että oksat pois, uhmaikäkin sitä luokkaa.
Ikinä en ole kuvitellut edes kahden lapsen äitinä että lasteni helppous olisi omaa aikaansaannostani.
" kyllä-minä-tiedän-miten-lapsia-kasvatetaan"
AAAaarrggh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ikinä en ole kuvitellut edes kahden lapsen äitinä että lasteni helppous olisi omaa aikaansaannostani.
Mutta tuun syömään sanani, jos neljännelle ilmenee uhma (sellaisena kuin minä sen käsitän).
Eli et kai ole sortunut siihen hyvin yleiseen ja inhimilliseen äitien virheeseen, että jankutat kieltoja, mutta et FYYSISESTI ESTÄ tarpeeksi?
Eli kielto max kahdesti ja sitten jo lapsi syliin ja sivuun leikeistä. Tarvittaessa lähdette kotiin ja panet lapsen omaan huoneeseen hetkeksi miettimään tekojaan. Jos vain kieltelet ponnettomasti ja juokset lapsen perässä, se käy lapsen mielestä jännästä hippaleikistä...
Voimia joka tapauksessa. Lapset OVAT erilaisia, mitä kaikki ns. helppotemperamenttisten lasten äidit eivät ymmärrä, vaan luulevat, että kyse on vain heidän ylivertaisista kasvattajankyvyistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiiristä on kokemusta siitäkin. Oli aivan hirveä ADHD (kuten täällä jo diagnoitais) mutta kas kummaa kun onkin nykyään niin kiltti lapsi, kun ikävien sattumien summana vaihtui huoltaja.
olen siis laittanut lapsen jäähyllekin kylässä ollessa mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Pois lähteminen tuntuu jotenkin hassulta jos ajettu esim. 40km kyläpaikkaan. Jos vain toinen lapsista on mukana, on meno rauhallisempaa, he jotenkin villitsevät toisensa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvittele että lapsen perusrauhallisuus ja tottelevaisuus olisi omaa aikaansaannostani kun se perustemperamentti näkyy ihan vauvasta saakka.
Mutta silti kannatan lämpimästi sitä, että estät lapsia. Ja heti alussa, koska muuten ehtivät kehittää kunnon Villin Lännen Vipellyksen.
Erota tarvittaessa lapset toisistaan. Tai sitten - vaikka kuinka harmittaisi - lähdette kotiin.
Kyllä tuo helpottaa iän myötä, jos olet jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni pvarmaan pari vuotta ettei kyläilyistä oikeasti ollut mitään iloa kun piti koko ajan keskittyä pitämään hulivilipoika aisoissa.
No, nyt on mallikkaasti käyttäytyvä eskarilainen.
Kyläily oli aivan kamalaa.
Sit kun sain iisin lapsen, ei noita ongelmia ole.
Luonne-eroja luonne-eroja...
En mielestäni ole kireä, ehkä tekstini antoi sellaisen vaikutelman. Juttelen kyllä lapsille nätisti ja rauhallisesti ja yritän selittää miksi jotain ei saa tehdä. Esim. viime kerralla nuorempi heitti tv kaukosäätimen täysillä lattiaan, sääteli radiota yms. Juoksivat pitkin taloa, kiipeilivät sohvilla niin että isompi loukkasi päänsä. Ja todellakin vaikka miten kauniisti asian selittäisin, ei sillä ole mitään tehoa. Ja jos huudan, uhkailen tms ei sekään auta.
ap