Tekisitkö abortin, jos seuloissa selviäisi, että vauvalla on down?
Kommentit (39)
mitenkään suunnattomalla innolla en aborttia tekisi. Se olisi äärettömän syvä suru.
mutta jos kolmas tulisi varmaan tekisin -varsinkin kun esikoinen on 5-vuotiaana diagnoosin saanut erityislapsi ja olen päässyt näkemään minkälaista taistelua erityislapsen kanssa elo on - vaikkei olekaan ihan niin vaikea kuin down - MUTTA en kyllä tiedä tosi tilanteessa mitä pystyisin tekemään- tosi vaikea päätös
Vierailija:
En ole Jumala enkä suostu päättämään toisen ihmisen elämästä. Vaikken kovin uskonnollinen olekaan.
" lopettaa" piikillä jos sattuisi vaikka auto- onnettomuus ja vammautuisitte?
Sitä ennen ottakaa elimeni hyötykäyttöön. Mutta minusta abortti ja olemassaolevan ihmisen lopettaminen eivät ole sama asia. Tosin en usko partaveikkoonkaan pilven päällä.
Mutta eihän sitä tiedä mitä tekisi jos oikeasti olisi tuossa tilanteessa.
Eläähän se sikiö siellä kohdussa. Abortissa hänet tapetaan.
En kuitenkaan ole muiden ratkaisuista mitään mieltä kun ei kuulu minulle. Itse en tekisi koska en voisi sitä tehdä. Tunnen muutamia downeja ja senkään perusteella en missään nimessä tekisi. Toki lapsella voisi olla esim sydänvika tms, mutta en siltikään teksi. Minusta jokaisella on oikeus elää ja jos tulen raskaaksi on vastuu tästä elämästä minulla.
Koska ajattelisin, että tämä lapsi on tarkoitettu meille, tuli mikä tuli. Enkä kuitenkaan voisi 100-prosenttisesti luottaa mihinkään punktioihin.
jos olis esikoinen, niin sit en ehkä
terve vauva syntyi- en kestä edes ajatusta että olisin saattanut hänet menettää punktion keskenmenoriskin vuoksi. (Turvotusta oli yli raja-arvon).
Ja toivon, että tieten tahtoen vammasen lapsen tehneet allekirjoittaisivat paperin, missä sitoutuvat maksamaan lapsensa sairaala- ja hoitokulut (sis. asumisen laitoksissa ja laitosmaisissa hoitokodeissa).
jolla on jokin elimellinen vika? Maksaa tosi paljon yhteiskunnalle ne korjausleikkaukset ja kuntoutukset.
Jos haluaa lapsia on otettava vastaan se lapsi joka annetaan.
Vierailija:
Jos haluaa lapsia on otettava vastaan se lapsi joka annetaan.
Jos kerran vapaaehtoisesti hankkiutuu raskaaksi, niin onhan se ihan selvää että se lapsi otetaan vastaan. Ei eläviä ihmisiä heitetä roskiin.
Alkio ennen kiinnitymistään. Ihminen sikiö on tietenkin. Ei se ihmisyys yhtäkkiä syntymähetkellä tule.
Jos päätyisin aborttiin, en varmaankaan pystyisi elämään päätöksen kanssa. Mutta jos päättäisin pitää lapsen, pystyisinkö antamaan hänelle sen arvoista elämää jonka hän ansaitsee? Ja olisiko sitten reilua " lahjoittaa" lapselle elämä laitoksessa/pistää adoptioon siksi ettei äidillä ole voimavaroja?
Tosin olen nyt raskaana. Ultrat olen käynyt, en sen kummempaa " seulaa" . Kaikki on ihan ok ollut ultrissa, laskettu aika on parin viikon sisällä, ja jos nyt paljastuisi että lapsella on hyvistä kuvista riippumatta jonkinlainen sairaus/kehityshäiriö, en häntä antaisi pois. Se on varma. Järkytys olisi suuri, ja olisin varmasti ihan hukassa, mutta parhaani tekisin.