Siis ei voi olla TOTTA

Tosiaan 11 vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä ja nyt yht' äkkiä ... pam.. minä olen raskaana.



En meinannut sitä edes oikein uskoa todeksi, vaikka ns selittämätön tapaus ollaan aina tuon lapsettomuuden suhteen oltukin.

Mies tuntui aidosti ilahtuvan.



Kyllähän minäkin tavallaan kolmannen lapsen olen aina toivonut. Siitä on nyt n 1,5 vuotta kun menetin odottamani vauvan raskausviikolla 12. Ja siihen lopetettiin hoidot, kun ensin ei meinannut kolmatta tulla millään edes hoidoilla ja kun lopulta onnistuin raskaaksi tulemaan niin tulikin keskenmeno.



Mutta ajankohta on nyt vaan niin väärä. Tuntuu, että suurin osa meidän ongelmista johtuu juuri siitä, että arki on niin kiireistä ja yhteistä aikaa niin vähän. Jos tähän yhtälöön nyt lisätään vauva, niin ei se ainakaan tilannetta helpota.



Eli siis toisaalta olen aivan uskomattoman onnellinen: tämä on jotain jota en enää todellakaan uskonut mahdolliseksi, mutta toisaalta olen aivan kauhuissani.



ap

Olen vilpittömästi onnellinen puolestanne!

Etkö käsitä, että sitä minä juuri pelkään, että vauva ei pelasta rempallaan olevaa parisuhdetta. Senhän takia minä niin KAUHUISSANI olenkin, että pelkään vauvan vain pahentavan tilannetta. Kun ongelmat johtuvat kiireestä ja yhteisen ajan vähyydestä, niin kyllä siinä vähän tyhmä pitää olla jos kuvittelee vauvan automaattisesti tilanteen korjaavan.



Mutta vauvasta alan kuitenkin ihan oikeasti olemaan ONNELLINEN. Tämä on lahja, jollaista en uskaltanut enää toivoakaan.

Olisi ihana saada tähän joidenkin muidenkin kommentteja kuin tuon idiootti Borgån.



Kertokaa omia kokemuksia perheneuvolasta. En usko että saisin miestäni lähtemään, mutta voisihan sitä yrittää.



Mitä muita keinoja saada suhde kuntoon seuraavan n 9 kuukauden aikana?

että haluttaisiin molemmat saada tää suhde uudestaan toimimaan vaikka tällä hetkellä tuntuukin vähän läheisyys ja joskus rakkauskin olevan kortilla.



Luovuttaa ei olla kumpikaan haluttu muutenkaan ja nyt saatiin tietysti taas yksi uusi motivaation lähde sihen, että tämä suhde pitäisi saada kuntoon.

Muutama pitkä viikonloppu loma kaksin ilman lapsia ja säännöllisesti ulos syömään yhdessä vaikka joka toinen viikko. Harrastus? Ja paaaljon seksiä niin eiköhän suhde parane

tämä olikin siis merkki siitä, ettei vielä pidä heittää hanskoja tiskiin, uusi aika tulee vielä!?

Uskon lujasti, että kaikella on tarkoituksensa, vaikkemme sitä aina siinä hetkessä näekään.



Onnea teille!

En olisi kovin luottavainen sen jatkumisen suhteen jos on 1v lapsettomuutta takana ja keskenmeno.

ev

ei voi olla kokonaan rempallaan jos seksiäkin on. En minä ainakaan voi harrastaa seksiä jos en yhtään luota mieheen tai pidä hänestä.

enemmänkin hautaantuneena arjen alle.



Palasin töihin vajaa vuosi sitten ja tuntuu, että elämään mahtuu pelkästään työtä ja lapsia. Ei jää aikaa olla mies ja vaimo ja siksi läheisyys ja hellyys vähän kadoksissa.



Rakastan miestäni varmasti vieläkin, välillä vaan tuntuu ettei meillä ole enää mitään muuta yhteistä kuin lapset.



ap

Toivottavasti miehesi näkee rakkauden karun ulkokuoresi alla.

-B72

ap:

Olisi ihana saada tähän joidenkin muidenkin kommentteja kuin tuon idiootti Borgån.

Mitä mies sanoo?

Vierailija:

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?

Tunnin kuluttua tulee kotiin. Silloin on kerrottava.

Vieraita miehiä kuvioon ei ole kuulunut eikä tule kuulumaankaan.



ap

tehdä....??