Meillä on toimiva 50/50 yhteishuoltajuus.

Onko nämä tuomitsijat juuri niitä ihmisiä jotka elävät parisuhteessa mutta hoitavat kumminkin lapset ja mahd. myös kodin yksin? Ja mies juoksee harrastuksissa ja tekee pitkää päivää? Tietenkään jos näin on niin lapsien olisi outoa olla isänsä luona viikkokin kun ei isää ole aikaisemminkaan paljoa kotona näkynyt.



Onhan päiväkodissakin olevilla lapsilla tavallaan kaksi " kotia" ja se koti vaihtuu päivittäin vielä. Hoidossa ollaan yleensä 6-10h ja kotona sitten illat ja vk-loput. Joten mitä pahaa siinä järjestelyssä on että lapsi on joka toinen viikko isällään ja toinen viikko äitillään.

eivät osaa tehdä kompromisseja edes lastensa parhaaksi.

Koti on koti. Lapset puhuvat kodista kyllä. On äitin koti ja isän koti, molemmissa on hyvä ja turvallinen olla. Molempiin paikkoihin on kiva mennä ja kiva on lähteäkin sinne toiseen kotiin. Asumme lähekkäin joten lapsilla on ystävät samat molemmissa paikoissa. ap

Lapsia on tässä kuunneltu. Isä ollut lapsille alusta asti ihan yhtä tärkeä kun minäkin. Olisiko ollut oikein erottaa isä lapsistaan? Minusta se olisi tehnyt enemmän tuhoa kun tämä.



Minä näen onnelliset, iloiset, eloisat ja tasapainoiset lapset. Osaan työnikin vuoksi kyllä lukea lasten käytöstä ja näkisin kyllä jos he voisivat pahoin.



Olen kyllä nähnyt eroperheitä joilla tämä ei ole toiminut. Syynä ollut se ettei lapset ole sopeutuneet yleensä sinne isän kotiin ja arki ollut liian erillainen näissä kodeissa. Lapset joutuneet joka viikko sopeutumaan uudenlaiseen arkeen.



Meillä arki pysyy samana kummassakin kodissa. ap

Kyllä he puhuvat omasta kodista ja sillon kun ovat minulla se tarkoittaa minun kotia ja kun taas isällään niin se koti on siellä. Kumminkin jos joutuvat joskus kertomaan kumman luona ovat seuraavan viikon niin pakkohan heidän on mainita ovatko he äidin kotona vai isän kotona. ap

asuisikin eri osoitteessa. Ja vaikka itse kuinka toimisi alalla, niin olet liian lähellä tilannetta, et voi olla objektiivinen!!! Ois kannattanu miettiä eroa uudestaan...

Minä en epäile hetkeäkään, etteikö tuollainen järjestely toimisi! Jos homma hoidetaan hyvin, lasten perusturvallisuus pysyy eheänä ja heidän hyvinvointinsa todella otetaan huomioon.



Ongelmat johtuu tasan vanhempien itsensä sopeutumattomuudesta tilanteeseen. Lapset tarvitsee rajat, selkeät säännöt, rakkautta, tietyn " rytmin" , ollakseen onnellisia, eikä mitään yhtä ja samaa osoitetta. Ap sanoikin, että nämä heillä kunnossa.



Jos vanhemmat on katkeria, riitelee, on epävarmoja, surkeita ja hakee itseään, niin ei lapsetkaan pysty rauhoittumaan, vaikka olisivatkin vain toisella vanhemmalla lähes koko ajan.



Ihmisillä on niin kumma elämänkatsomus. Asioita katsotaan väärästä vinkkelistä, kuten nyt siitä, ettei lapsi muka tiedä, mikä on koti jos niitä on kaksi. Miksei tiedä? Lapsi on tosi älykäs otus, tottakai hän tietää, mikä tai mitkä hänen kotinsa ovat, kun ne on pysyviä ja aikuissuhteet turvallisia!

Kuinkas kauan tuo on teillä " toiminut" ? Ei yli 4,5 vuotta ainakaan.

Ihan kuules normaali suomalainen pari. Eroja tapahtuu, se voi tapahtua sinullekkin. Mieti sinä sitten lastesi parasta. Sydäntä, lapsia ja asiantuntijoita on kuunneltu tässä ratkaisussa. Lapsille näin paras. ap

asutteko samalla koulualueella?



minkäikäiset on lapset?

Ja älä välitä näistä paheksuvista kommenteista! Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

Niin meillä tosiaan on kaksi turvallista kotia, kaksi turvallista ja tuttua vanhempaa ja tutut isovanhemmat ja kummit tässä. Lasten elämä ei ole muuttunut eron jälkeen mitenkään muuten kun niin että heillä on nyt kaksi kotia.



Arki on aivan samanlaista molemmissa kodeissa. No myönnän että ex-mieheni ei ihan joka päivä laita lapsille kahta lämmintä ateriaa vaan toinen ateria voi olla esim. pinaattilettuja, mutta muuten arki on samanlaista kun ennenkin. Ulkoillaan, syödään, leikitään, nukutaan. Rutiinit pysyy ja näin lapsetkin tietää mitkä on säännöt ja miten eletään. ap

ja isä antaa pinaattilettuja välillä ruuaksi.

kiva kuulla, että sujuu. Meillä vielä niin pienet lapset (2 ja 3), että ovat äidillään suurimman osan ajasta ja joka toinen vkonloppu to-ma mulla. Ehkä myöhemmin mennään tohon samaan. Liian moni perhe kadottaa lapsensa riidellessä, se että sujuu, on jo mahtavaa.

Kaksi vanhimpaa ( 8vja 5v) ovat myös joka maanantai ja tiistai isällään. Nuorimmainen 9kk on isällään myös näinä iltoina,mutta tulee yöksi kotiin. Meillä tämä toimii loistavasti, tai ainakin nyt tämän 9kk mitä olemme erossa olleet.

Tosin nuorempi lapsista oli eron sattuessa niin pieni, että on ollut luonnollisista syistä johtuen enemmän minulla, äidillään. Isompi aika lailla fifty-fifty. Ei meillä olisi tullut kuuloonkaan, että lapselta olisi riistetty arki toisen vanhempansa kanssa (= joka toinen viikonloppu tms mallit, sitähän ne käytännössä tarkoittaa), kun molemmat olleet aktiivisesti läsnä siinä eroa ennen. Ja minkäkölainen pari eroaa kun lapset näin pieniä, ja miksi erotaan - no kas siinäpä ikuisuuskysymys. Meillä ratkaisu oli 100 % miehen, minulla ei ollut mitään valinnan vaihtoehtoa muuta kuin hyväksyä tilanne ja lähteä etsimään toimivaa arkea uusin eväin.



Tällä palstalla ajatustapa on tässä(kin) asiassa järkyttävän mustavalkoinen ja patavanhoillinen. Puhutaan siitä, että annetaanko lasta ollenkaan isälle, jne. Itsestäänselvyytenä se, että lapsi kuuluu äidille ja isi saa joskus tavata armosta. Ei voi muuta kuin pyöritellä silmiään näille täällä.