Tässä yksi syy, minkä takia sikiöseulonnat voisi lopettaa

Diagnostisten tutkimusten menetelmät sisältävät keskenmenon riskin. Lapsivesinäytteen ottoon sisältyy 0,5-1% ja istukkanäytteen ottoon 1-2% keskenmenoriski. Harvinaisempi sikiön verinäytteen ottaminen aiheuttaa keskenmenon noin 1% ja sikiötähystys jopa 5-10%:ssa raskauksia

muuta kaikkia niitä kuitenkin syntyy säännöllisin väliajoin.

Siis totta on että verikoe yhdistettynä np-ultraan löytää down-sikiöt tehokkaammin ja tarkkuudessa päästään siihen että n. 80-90% niistä " jää kiinni" . Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että läheskään kaikki seulassa kiinni jääneet olisivat downeja, vaan terveitä sikiöitä joutuu virheellisesti jatkotutkimuksiin ihan niinkuin tähänkin asti (mutta toki suhteessa vähemmän). Punktioita tehdään ihan niinkuin ennenkin, jotta tulos varmistuu.

äitiä pakoteta niihin (ja aborttiin)

Mitä jumalia te oikein kuvittelette olevanne?



Jos vielä joskus tulen raskaaksi, niin mihinkään veriseulontoihin en mene. En mennyt viimeksikään. Inhottaa nuo sikiöseulonnat, jotka on suunnattu down-lapsia varten Suomi on aivan ainoa laatua tässä rodunjalostuksessaan.

Vierailija:

Mitä jumalia te oikein kuvittelette olevanne?

Jos vielä joskus tulen raskaaksi, niin mihinkään veriseulontoihin en mene. En mennyt viimeksikään. Inhottaa nuo sikiöseulonnat, jotka on suunnattu down-lapsia varten Suomi on aivan ainoa laatua tässä rodunjalostuksessaan.

Onhan se totta että se on lähes 100% tarkka siinä mielessä että tuon verran down-tapauksista löytyy. Mutta ei se tarkoita sitä että lähes 100% riskitapauksista olisi downeja. Tuo uusi seulontahan ei ole mikään maata mullistava, jo nyt se on käytössä monin paikoin Suomessa ja itse olen teettänyt sen yksityisellä jo aiemmin. Siis hiukan parannusta entiseen mutta ei se mitään ihmeitä tee. 31

uudella seulalla päästään lähes 100% tarkkuuteen.

koska jokainen päättää itse meneekö ko seulaan.

Ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästä ja kuolemasta. Ei sinulla, ei perheelläsi, eikä millään lääkäreillä.

Aivan sairasta.

lasta kohtaan.

Vierailija:

Ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästä ja kuolemasta. Ei sinulla, ei perheelläsi, eikä millään lääkäreillä.

Jos sellainen perheeseen tulee, voidaan seuraavassa raskaudessa etsiä juuri tuota tiettyä. Mutta edelleenkin ne monet muut mahdollisuudet jäävät näkymättä. Ironista siinä mielessä, että lievintä mahdollista kromosomimuutosta etsitään ja pelätään hysteerisesti.

verikoe? Uutisissahan oli ettei sitä tehtäisi vielä joka paikkakunnalla, mutta saako sen jos pyytää?

veriseerumiseula raskausviikoilla 11-13. Äidistä otettavasta verinäytteestä määritetään raskauteen liittyvien merkkiaineiden (HCG-beta, PAPP-A) pitoisuus. Tämä tulos yhdistetään tietokoneohjelmassa äidin ikään, sikiön ikään sekä niskaturvotusmittaustulokseen. Ohjelma tekee Downin oireyhtymän tilastollisen todennäköisyyden. Menetelmällä löydetään 80-90% raskauksista, joissa on tämä oireyhtymä.



Ensimmäisen raskauskolmanneksen riskipisteytyksessä niskaturvotuksen lisäksi sikiön kromosomihäiriön riskiä arvioidaan istukkahormonien ja äidin iän perusteella. Jos olet saanut vastauksen tästä tutkimuksesta, joka kertoo sikiön kromosomihäiriön suurentuneesta riskistä, sinulla on vastaavasti mahdollisuus jatkotutkimuksiin kuin pelkän niskaturvotuksen perusteella. Tässäkin tapauksessa suurin osa sikiöistä on tutkimuksen perusteella täysin normaaleita. Saatuasi tiedon joko niskaturvotuksesta tai riskitestin hälytyksestä, sinulla on mahdollisuus tulla äitiyspoliklinikalle perusteellista selvitystä ja uutta ultraäänitutkimusta varten. Jatkotutkimukset voidaan tehdä niin halutessasi samalla käynnillä. Käynti ajoitetaan tiistaihin, joka on sikiötutkimuspäivämme. Istukkanäytteen ottoon ja lapsivesipunktioon liittyy vajaan 1%:n keskenmenoriski. Itse punktioihin ei liity muuta erityistä ongelmaa ja kipu vastaa mitä tahansa neulanpistoa. Kromosomivastaus saadaan yleensä parin viikon sisällä ja saat siitä tiedon välittömästi tuloksen selvittyä. Yleensä kromosomimäärityksen jälkeen on vielä melko pian (2-4 viikkoa) kontrolliultraäänitutkimus, minkä jälkeen tapauskohtaisesti seuranta jatkuu joko äitiyspoliklinikalla tai neuvolassa.

4D-ultraan,missä näkyy kyllä, jos sikiöllä on down(mm. nenäluu puuttuu jne. ) Taitava gyne näkee 4 D ultrassa down-sikiön.

Aina tehdään varmistukseksi myös punktio, jossa taas on se keskenmenoriski.

näköisen sikiön 4D-ultrassa? Täytyy olla aika kylmäverinen.

Suomalaisessa sikiöseulakäytännössä on eettisesti kestämättömiä piirteitä. Näin väittää sosiaalietiikan tutkija Heli Pruuki.



Sikiöseulontoja tarjotaan odottaville äideille rutiininomaisesti, mutta vanhemmille ei aina selkeästi kerrota, että tutkimusten tarkoitus on etsiä vikoja sikiöstä, hän sanoo. Jos sairaus tai kehityshäiriö todetaan, useimmiten ainoa " hoitokeino" on abortti.



" Seulonnat ovat useimmille myönteinen kokemus. Mutta naiselle pitää kertoa, että ultra ei ole pelkkää iloista vilkuttelua, vaan että tutkimusten seurauksena pitää ehkä päättää raskauden keskeyttämisestä. Siihen ei ole useinkaan valmistauduttu."



Suomessa abortti on sallittu viikolle 20 asti, jos sikiössä epäillään vakavaa kehityshäiriötä. Viikolle 24 asti abortti sallitaan, jos sikiöllä on todettu vakava sairaus tai kehityshäiriö. Pruukin mielestä käytäntö on pulmallinen.



" Vakavaa sairautta ei ole määritelty missään. Viime kädessä vanhemmat päättävät, onko häiriö liian vakava. Se on rajua, sillä he kantavat päätöstään loppuelämänsä."



Samalla kun lähes 24-viikkoisia sikiöitä abortoidaan, samanikäisiä keskosia yritetään pitää hengissä, Pruuki huomauttaa.



Abortin eettisyys riippuu tilanteesta, tutkija lisää. " Myös valikoiva abortti voi olla kahdesta pahasta se pienempi paha, jos sikiössä todetaan jokin todella tuskallinen perinnöllinen sairaus. Mutta milloin sikiön ominaisuuksien perusteella tehtävä abortti muuttuu epäeettiseksi?"



Nyt seulonnoissa etsitään kiivaimmin downin syndroomaa, vaikka tiedetään, että monet down-lapset voivat elää hyvää elämää, tutkija ihmettelee. " Sanotaan, että joku ' kärsii' downin syndroomasta. Entä jos ei kärsi? Ja kärsivätkö vanhemmat? Usein he ovat yllättyneitä jaksamisestaan."



Pruukin mukaan down-epäilyn yhteydessä vanhempia tulisikin tiedottaa kunnolla myös siitä, millaista vammaisen lapsen kanssa eläminen on.



Tutkijan mielestä on kiinnostavaa, että meillä kauhistellaan vaikkapa Intian tyttölasten abortointeja ja samalla valikoidaan sikiöitä muiden ominaisuuksien perusteella.



" Meillä sanotaan, että vammaisuus on taakka. Intiassa tyttölapsi on taakka. Onko meillä oikeus sanoa, että tyttöjä ei saa abortoida? Kenellä on oikeus syntyä meidän yhteiskuntaamme?"



Pruuki ei halua arvioida yksittäisten perheiden päätöstä tehdä abortti. Lähinnä hän on kiinnostunut yhteiskunnan roolista sikiöseulonnoissa, sillä yhteiskunta määrittää käytännöillään sen, mistä nainen voi päättää.



" Yhteiskunta kustantaa tutkimukset. On merkittävä terveyspoliittinen kannanotto, että seulontoja ylipäätään tarjotaan. Ei ole kaukaa haettua, että osa vammaisista kokee sen syrjintänä."



Pruukin mielestä voi olla olemassa vaara, että sikiöseulonnoissa potilas ei olekaan äiti eikä sikiö vaan yhteiskunta, joka haluaa karsia mielestään epäkelvot ja taloudellisesti kannattamattomat yksilöt.



" Odottavalle äidille seulonnoista saattaa olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Väärästä hälytyksestä seuraava huoli voi pilata raskausajan ja vaikuttaa negatiivisesti äiti-lapsi-suhteen kehittymiseen."



Tutkija suositteleekin, että jokainen raskaana oleva ja raskautta suunnitteleva nainen miettisi ajoissa omaa kantaansa sikiöseulontoihin ja mahdolliseen valikoivaan



aborttiin.



" Kaikki eivät halua joutua päättämään abortista. Silloin seulonnoista voi kieltäytyä tai osallistua niihin valikoiden" , hän sanoo.





Heli Pruukin väitöskirja Kuka on potilas? Suomalaisen sikiöseulakäytännön sosiaalieettistä tarkastelua tarkastetaan 19.12. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

tuomitseminen Jumalalle, ja elä omaa elämääsi.