Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä avaudun nyt, jos helpottaisi.
18.02.2008 |
Mies on ollut jo kolme viikkoa ulkomaantyömatkalla. Minä reilu vuoden ikäisen lapsen ja kahden koiran kanssa kotona. Isovanhemmat ja sisarukset asuvat kaikki kaukana. Yli 250 kmn päässä meistä... Käytännössä olen koko sen ajan, kun mies on reissussa 24/7 kiinni sekä lapsessa että koirissa. Ns omasta ajasta ei ole tietoakaan... Nyt alkaa jo kuppi olemaan täysi.
Kaikki mitä teen, teen lapsen kanssa. Mihinkään asiaan ei voi kunnolla keskittyä, kun kokoajan pitää kuitenkin olla valppaana lapsen takia. Ainoastaan silloin kun lapsi nukkuu saan jotain kotihommia tehtyä. Tai sitten selailen nettiä rentoutuakseni... Asumme omakotitalossa, joka vaatii kaikennäköistä pientä hommaa sekin. Pihatyöt täytyy tehdä, huolehtia parista muusta jutusta ja putkimieskin pitäisi kutsua, koska toinen vessa on tukossa... Ja sitten on vielä nuo koirat, jotka vaativat oman huomionsa ja lenkityksensä.
No joo, ruikuttamistahan tämä on. Mutta olen niiiin kateellinen niille perheille, joiden isovanhemmat asuvat lähellä ja joissa molemmilla vanhemmilla on jotensakin säälliset työajat. Meillä miehen työkeikka saattaa pahimmillaan venyä 2-3 kuukauteen. Ja noilta pitkiltä reissuilta ei tulla edes välillä käymään kotona. No noita reissuja ei onneksi ole kuin kerran vuodessa mutta näitä parin-kolmen viikon reissuja on useammin.
Äh. Jos joku viitsii tsempata, niin kiva...Ja jos jollain on asiat vielä huonommin, niin kerrohan, sehän auttaa aina=)
Kommentit (24)
Vierailija:
Tuollaisesta reilun vuoden ikäisestä ei juuri ole seuraa, mutta pahimmassa tapauksessa sitoo koko ajan, jos on " takertuva" tai jatkuvasti vahdittava. Nyt on kaksi, 3,5 ja 1,5 ja ne jo leikkii keskenään ja itse olen oppinut olemaan kotiäiti. Ensimmäisen kanssa se muutos on niin järkyttävän suuri entiseen, jos on saanut lapset vähän vanhempana ja tottunut menemään, olemaan työelämässä jne.Älä vähättele tuntemuksiasi vaikka " muilla on paljon rankempaa" , muka. Hyväksy että lastenhoito tai oikestaan se, ettei ole ollenkaan omaa aikaa, voi olla hyvin rankkaa. Ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin ja sankarillisesti. Olet saanut paljon hyviä vinkkejä, toivottavasti saat keksittyä keinot tilanteeseesi.
Ja kiitos muillekin, että vaivauduitte pohitmaan asiaa ja tsemppaamaan! Itkukin tässä jo laantui=) Täytyy mennä pistämään perunat muusiksi, tyttö heräilee varmaan kohta päiväuniltaan. Sit syödään ja lähdetään ulkoiluttamaan noita koiria, kun ne vielä toistaiseksi tuossa ovat...
Palaan kyllä myöhemmin katsomaan, jos joku vielä jaksaa kommentoida tilannettani.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta on ollut ja silti ihan mukavaakin. Nyt ei ole tarvinnut korjata miehen perästä ja muutoinkin olen tehnyt niin kuin itse olen halunnut.
Alue: Aihe vapaa
Vierailija: