Mä avaudun nyt, jos helpottaisi.

Meillä tosin vaan 1 koira (pieni terrieri), mutta lapsia on 3 (tasan 1v ja 2x 4v)



Mies on ollut 4 vkoa Irlannissa, tulee huomenna ja on kotona 4 päivää, kunnes lähtee 5 KUUKAUDEKSI Kiinaan.

Mutta, sitten onkin 5kk ihan vaan kotona, ei siis mitään töitä missään :o)



Kyllä sen jaksaa, kun tietää että on väliaikaista.

ja silloin lähdet tekemään jotain itsellesi mieleistä. Liikuntaa, kirjastoa, ystävien tapaamista, mitä vain. Säännöllisesti, joka viikko.



Kysy tuttavien nuoria, naapuria, pistä ilmoitus johonkin, Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa lastenhoitoa useilla paikkakunnilla. Voit maksaa noin 5-6 euroa / tunti eli kuukaudessa siihen menisi noin 40-50 euroa.



Kannattaa. Saat hengähdystauon ja on mitä odottaa. Kotona pää sekoaa jos ei ole mitään virkistystä. Se on pienestä kiinni! Ja kun mies on kotona, otat itsellesi tilaa ja aikaa.



Voimia, tsemppiä!

ku viitsitte vastata. Ei jumakauta... Kiitos vastauksista!



Ja en edes uskaltaisi kuvitella, mitä tämä olisi useamman lapsen kanssa.



Pahinta tässä varmaan on se, että on ikävä miestä ja omia vanhempia ja siskon perhettä. No yritän koota itteni ja lakata ruikuttamasta, huah!

Mies yhtä paljon pois, mutta on kaksi lasta.

Ratkaisut: en tee kotitöitä kun lapset ovat hereillä, kotityöt tehdään lasten kanssa, ulos lenkille äitikin pitää päästä, kuntosalin lapsiparkki,

ja kaveriseura! Kirjat, elokuvat kun lapset nukkuvat. Ja jos väsyttää, oma nukkuminen ajaa aina kaiken ohi (jos vaan lapset nukkuvat)

ja joskus vietetään koko ilta vaan löhöten sängyssä ja lukien kirjoja ja mässytetään herkkuja kaikki...

Tai käykää yhdessä kirjastossa, lainatkaa kirjoja lapselle ja sulle lehtiä.

Pyydä ystäviä kylään tai kutsu teidät jollekin kylään.

Mies työssä toisella paikkakunnalla, meillä 2 lasta sekä iso koira ja omakotitalo.



Erona teihin muihin vaan se, että LISÄKSI käyn itse töiss, vien ja haen muksut tarhasta ja teen lisäksi kaikki kotihommat murto-osa ajassa siitä mitä teillä on siihen käytettävissä...



Olispa luksusta olla vaan kotona...

Vaikka sielläkin sinulla on lapsi ja koirat, saat aikuista seuraa ja hoitoapua. Tai pääset koirien kanssa kävelylle ilman lasta tai ekä jopa muutamaksi tunniksi kaupoille. Pieni irtiotto sinullekin arjesta...

Jos sulla on auto, otat koirat mukaan myös.

Mieheni on töissä toisessa kaupungissa (kaukana, eikä tule edes viikonlopuiksi kotiin) Olen nyt ollut kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa yksin kotona nyt jo yli kuusi viikkoa. Lisäksi lapset ovat olleet vuorotellen kuumeessa ja nyt olen minäkin. Eli ulkoilemaankaan ei ole päästy kahteen viikkoon, mikä tekee terveistä lapsista levottomampia. Lasten hoitoapua en juurikaan saa, välillä olen ottanut lastenhoitajan pariksi tunniksi, kun on pitänyt esim. käydä kaupassa ja lapsi/lapset kuumeessa ja heitä ei ole voinut ottaa mukaan.



Kotityöt minä saan tehtyä lasten pyöriessä ympärillä ja usein " auttavat" siivoamaan. Esimerkiksi jos pyyhin kaapin ovia ym. pintoja, annan nuorimmalle käteen rätin, niin hän voi pyyhkiä sillä mitä haluaa ja pysyy tyytyväisenä vieressä. Vaikeinta on lattioiden pesu, ne kun ovat märkinä niin liukkaat, että pelkään lasten liukastuvan. Sen olen ratkaissut niin, että pesen vain pienen kohdan kerrallaan ja kuivaan sen samantien. Sitten seuraava kohta ja seuraava jne.



Meillä on nuorin nyt jo 1v8kk, joten hän viihtyy hyvin kun saa touhuta mukana ja isommat voivat jo leikkiäkin keskenään lasten huoneessa. Nuorimman ollessa pienempi, minulla oli apuna hyppykeinu, kävelytuoli ja sitteri. Niissä pysyi turvallisesti ja tuon hyppykeinun ja sitterin sijoitin aina siten, että lapsi näki minut niissä ollessaan. Suihkussa käynnin ajaksi laioin hänet bumbo tuoliin (jos ei ollut nukkumassa) ja käteen jotain naposteltavaa/rapisteltavaa ja viihtyi yleensä hyvin.



Omaa aikaa saan sitten silloin, kun mies on kotona. Nyt minulle riittävät nuo illat, kun lapset ovat nukkumassa. Meillä ei päiväunia nuku kuin tuo nuorimmainen, joten minulla on ainoastaan nuo illat. Nyt sairastelun aikana tosin nekin on mennyt lapsia uudelleen nukutellessa, kun ovat heräilleet vähän väliä.

Siis oikeesti, on teillä muillakin rankkaa! Ts. rankempaa kyllä kuin mulla. Vähän ehkä helpottaa, kun tietää, että ei ole ainut, jonka mies on paljon poissa kotoa.



Ja kyllä mä laumoineni olen välillä ollutkin vanhempieni luona. Mutta heillä on vaan rivari kaksio, jossa ei kovin montaa päivää jaksa olla...



Sehän tässä loppujen lopuksi taita olla se pointti, etten oikein voi tunnustaa kenellekään, että tää on välillä rankkaa. En edes itselleni. Ja nyt kun sen tänne kirjoitin niin joku pato aukesi ja rupesin sitten täällä itkemään... no ehkä se helpottaa.



Tuota lastenhoitoapua esim. mll:sta olen harkinnut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi järjestää sitä. Ja jumpaan voisi yrittää mennä, mutta se sali, jossa on lapsiparkki, sinne pitää liityä jäseneksi. Sitä vaan aina jotenkin sinnittelee nämä viikot päivä kerrallaan.



Ja joo, tänään käytiin perhekahvilassa ja ke on muskari.

Onko sinulla auto käytössäsi? Lähde ajelemaan, lapsi takapenkille. Yhden kanssa on suht helppo liikkua vaikkei omaa autoa olisikaan. Tee lyhyempiä ja pidempiä vierailuja, sukuloi, käy kavereiden luona, naapurikaupungissa, mitä vaan. Tärkeintä on, ettet jää yksin kotiin kotitöitä toimittamaan koko ajaksi. Repäise itsesi irti ja anna kotitöiden olla. käytä sitä vapauttasi, että et ole työpaikkaan sidottu. kevät tulee ja kesä, kyllä siitä virkistyt!

äidit, joiden mies on reissuhommissa olette! Tää mun tarinani on kyllä aika pientä teidän rinnalla. Mutta musta on kyllä aika syvältä, että pienten lasten isät joutuu ravaamaan työmatkoilla vähän väliä...



Mutta koitetaan jaksaa! Vaikka mä en just nyt ole ihan varma, onko musta tähän...



-ap-

Vierailija:

Onko sinulla auto käytössäsi? Lähde ajelemaan, lapsi takapenkille. Yhden kanssa on suht helppo liikkua vaikkei omaa autoa olisikaan. Tee lyhyempiä ja pidempiä vierailuja, sukuloi, käy kavereiden luona, naapurikaupungissa, mitä vaan. Tärkeintä on, ettet jää yksin kotiin kotitöitä toimittamaan koko ajaksi. Repäise itsesi irti ja anna kotitöiden olla. käytä sitä vapauttasi, että et ole työpaikkaan sidottu. kevät tulee ja kesä, kyllä siitä virkistyt!

sunnuntaina yritin parille kaverille " päästä" kylään, mutta molemmilla oli muuta tekemistä...

Mutta tuo repäiseminen varmaan pitäisi tehdä... se on tavallaan niin helppoa olla tössöttää täällä kotona, mutta sitten taas toisaalta rankkaa.

Kiitos kommentistasi!

-ap-

Ulkomaanreissut kävi liian raskaiksi mulle, monta pientä lasta, ei kunnon tukiverkkoa (ja olen todella huono pyytämään apua, eikä sitä ainakaan mulle kukaan tarjoa, kaikki ajattelevat että pärjään itse), iso okt, työt... Mutta ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista ja jotkut tykkää reissutöistä, olisi väärin pakottaa luopumaan niistä. Onneksi mies itsekin halusi muutosta.

Tuollaisesta reilun vuoden ikäisestä ei juuri ole seuraa, mutta pahimmassa tapauksessa sitoo koko ajan, jos on " takertuva" tai jatkuvasti vahdittava. Nyt on kaksi, 3,5 ja 1,5 ja ne jo leikkii keskenään ja itse olen oppinut olemaan kotiäiti. Ensimmäisen kanssa se muutos on niin järkyttävän suuri entiseen, jos on saanut lapset vähän vanhempana ja tottunut menemään, olemaan työelämässä jne.



Älä vähättele tuntemuksiasi vaikka " muilla on paljon rankempaa" , muka. Hyväksy että lastenhoito tai oikestaan se, ettei ole ollenkaan omaa aikaa, voi olla hyvin rankkaa. Ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin ja sankarillisesti. Olet saanut paljon hyviä vinkkejä, toivottavasti saat keksittyä keinot tilanteeseesi.

Kyllä useimmille pienten lasten isille ihan niin kuin kaikille muillekin työssäkäyville ihmisille reissutöiden tekeminen on ihan valinnaista!



Toki painostusta reissailuun voi tulla eri tahoilta, mutta kuiteskin, harva niitä hommia TÄYSIN pakonsanelemana tekee.



Vaimolta ja lapsilta se on pois kun isä on pitkään reissussa.

aika harva isä tai kukaan muukaan työtätekevä ihminen reissailla joutuu.. kyllä se on melko valinnaista suurelle osalle!

Vierailija:

Ulkomaanreissut kävi liian raskaiksi mulle, monta pientä lasta, ei kunnon tukiverkkoa (ja olen todella huono pyytämään apua, eikä sitä ainakaan mulle kukaan tarjoa, kaikki ajattelevat että pärjään itse), iso okt, työt... Mutta ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista ja jotkut tykkää reissutöistä, olisi väärin pakottaa luopumaan niistä. Onneksi mies itsekin halusi muutosta.

Onhan hän kyllä nyt lapsen myötä pystynyt vähentämään hieman noita reissuja... Hänen alallaan ei vaan taida kovin helposti löytää hommia, joissa ei tarvitsisi reissata tai sitten ne on pelkkiä tylsiä toimistohommia. Ja en todellakaan halua ruveta painostamaan työpaikanvaihtoon. Siksi en oikein viitsi hänellekään ruikuttaa tätä kotonaolemisen ajoittaista rankkuutta.

Ja toi, mitä sanoit, että kaikki luulevat, että pärjäät itse, on niin totta kuin olla voi! Ja jotenkin siihen avun pyytämiseen on vaan niin korkea kynnys. Ehkä sitä sitten viimein pyytää kun on pakko, että sitä vaan sinnittelee niin kauan kuin suinkin ja antaa muiden ymmärtää, että hyvinhän se pärjää. Olisi niin ihanaa, jos joku ystävistämme ottaisi edes noita koiria hetkeksi hoitoon. Vaan kun en itse kehtaa kysyä, koska pelkään että toinen ei kehtaa kieltäytyä. Heh hieno noidankehä!

-ap-

voisitteko harkita koirista luopumista?

Joutuu- sanaa mietin minäkin, sanotaan nyt että enemmän tai vähemmän joutuu=) Mutta isoja muutoksia vaatisi, jotta ei tarvitsisi reissata (siis meidän tapauksessa).

-ap-

Vierailija:

Kyllä useimmille pienten lasten isille ihan niin kuin kaikille muillekin työssäkäyville ihmisille reissutöiden tekeminen on ihan valinnaista!

Toki painostusta reissailuun voi tulla eri tahoilta, mutta kuiteskin, harva niitä hommia TÄYSIN pakonsanelemana tekee.

Vaimolta ja lapsilta se on pois kun isä on pitkään reissussa.