*** Lokakuiset alkuviikkoon*****

Vähään aikaan en olekaan ehtinyt pinoutua, mutta olen käynyt teidän viime viikon kuulumiset lukemassa.



Ihan ensiksi voimia Tintille ystävän tragediaan. Meidän tuttavillemme kävi samoin odottaessamme melko samoihin aikoihin reilu kolme vuotta sitten. He odottivat vihdoin esikoistaan usean keskenmenon jälkeen, ja juuri 3 viikkoa ennen laskettua aikaa äiti ei tavalliseen tapaan tuntenutkaan vauvan liikkeitä. Vauva oli kuollut sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Vanhemmat eivät tienneet sydänhäiriöstä ennen sitä. Me oltiin todella järkyttyneitä mieheni kanssa kauan, ja vieläkin ajattelen heille tapahtunutta joskus, miten käsittämätöntä on joutua synnyttämään oma vauva ja tietää, ettei häntä saakkaan kotiin.

Ystävälleni kävi ennen esikoista viikolla 22, ettei tuntenutkaan vauvan liikkeitä, ja vauva oli menehtynyt. Kummatkin ovat kuitenkin saaneet näiden jälkeen kaksi lasta, jotka ovat terveitä ja raskaudet ovat menneet hyvin. Silti tuollainen suru ja kipu ei varmasti koskaan unohdu, eikä sen pidäkään.



Kyllä mä olen oppinut olemaan oikeasti iloinen siitä että lapset ovat terveitä, ihan pienistäkin asioista ja siitä, että kaikki on " hyvin" , koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä huomenna voi tapahtua.



Lähetän paljon voimia ja myötätuntoa teille kaikille joiden yöt on risaisia tai vauvat muuten vaan hankalia nukutettavia. Vaikka meillä kolmonen nukkuukin kiltisti, niin tiedän kokemuksesta kakkosemme kanssa millaista on, kun terve lapsi (vauva) ei vain nuku.



Meillä mennään yhä pelkällä rintamaidolla, toisaalta meidän neiti on viimeisiä lokakuisia nyt reilu 3,5kk, joten ei ole kiirettäkään. Jos ei muuta tapahdu niin vasta vajaa 6kk aletaan maistella soseita.

Toivon voivani imettää niin kauan kuin jaksan ja niin kauan kuin neiti haluaa.



Vauvan istumisestakin on vissiin ollut juttua. Meillä ei vielä istuta edes sylissä, siis ei anneta, mutta tyttö koettaa kyllä pinniä ylöspäin. Muistelen, että vaikka vauva tahtoisikin, hänen selkärankansa ja nikamarustot ovat vielä liian pehmeitä ja painuessaan istuma-asennossa toisiaan vasten selkään voi syntyä vaurioita eliniäksi.



Nyt meillä on tosin räkätauti, Fannylla on myös jälleen hirveä räkä rohisemassa nielussa ja nenässä, joten sängynpäätyä on nyt korotettu reippaasti samoin sitteriä. Höyryhengitetty on pari kertaa päivässä.



Kädellä neiti yrittää kovasti tarttua jo kiinni, kun saa otteen vie heti esineen suuhunsa. Kuola valuu täälläkin ja kädet on joka hetki muuten suussa jos ei tissi tai lelu, mutta en odota hampaita yhtään aikaisemmin kuin kahdella ekallakaan on tullut, 6kk nököt keskelle alas.



Mies: vaikka mulla ei ole valittamista siitä, ettei mies osallistuisi, niin kyllähän näitä sattuu: mies antaa pojalle yskänlääkettä, ja kuulen, että ei ravista pulloa. Kysyin, muistiko ravistaa, niin tottakai. Poika yskii yhtenä yönä meidän sängyssä niin rajusti, että oksentaa. Mies vie pojan suihkuun sillä aikaa kun minä siivoan sänkyä. Pojalla on oksennusta myös tukassa, mutta mies ei yöllä pese suihkussa pojan tukkaa. Minä huomasin vasta, kun pojalle oli mies jo pukenut puhtaan pyjaman, kysyin että pesikö ja väitti että oli pessyt, mutta siinähän se kaikki oli tukassa edelleen, ja taas näennäispuhtaat vaatteet vaihtoon ja pieni poika uudelleen suihkuun, äiti vei. Mies pukee lapsille ulosmenoa varten vaatteet. Imetän samalla, ja neuvon missä mikäkin on omilla paikoillaan eteisen kaapeissa vetokoreissa. Pojan villadamaskit ovat vasemmassa kaapissa keskimmäisissä vetokoreissa. Mies etsii ja tonkii samalla kaiken viikatun aivan sekaisin, vetelee vaatteita löytääkseen damaskit, ja tunkee koreihin takaisin, eikä löydä etsimäänsä. Minä lopetan imettämisen ja vedän juuri sen korin jota tonki eniten, ja vedän sieltä tummansiniset villadamaskit. Miehen mielestä tavarat löytyisivät helpoimmin, jos ne jätettäisiin sisälle tulon jälkeen riisuttuina sohvalle.



Hesarin Nyt-liitteeseen voisi joku alkaa piirtää sarjakuvaa Miehen kanssa Naisen kanssa -sarjan tilalla.



Nyt on meillä muuten menty kolme päivää nukkumatta ollenkaan päivällä, siis ihan oikeasti ei silmällistäkään:O Ei taida liittyä em. köhään, kun yöt on kuitenkin nukuttu ihan entiseen malliin, eli vissiinkin joku kehityskausi nyt valvottaa päiväsaikaan.



Kiva kun olette treffanneet!! Jos joskus treffejä olisi esim Jumbossa, voisin päästä, mutta en tiedä millaisia yhteyksiä muilla on sille suunnalle.



Nyt en enää muista mitä muuta on puhuttu, joten eipä muuta kuin jaksamista kaikille väsyneille.



t. DorisDay ja Fansku reilu 3,5kk

Tintin ystävälle oli sattunut pahin mahdollinen. Voimia sinne raskaassa surussa...



Kun odotin esikoistani, eräs tuttava joutui viimeisillään raskaana auto-onnettomuuteen, jossa vauva kuoli. Se järkytti kovasti kaikkia lähipiirissä. Muuten vanhemmat säilyivät lähes vahingoittumattomina, tai siis ainakin fyysisesti.



Pari viime yötä täällä mennyt ok Nasolin-tippojen ja särkylääkkeen voimalla (kai) mutta viime yönä tää mamma sai kunnon shokkiherätyksen kun poitsu alkoi huutaa yhtäkkiä puoli viideltä kuin päätä olisi irti revitty. Ei hajuakaan mikä oli hätänä mutta rauhoittui hyssyttelyn jälkeen ja nukkui reiluun kasiin asti.



Jaksamista kaikille rikkonaisten öiden vaivaamille mammoille, sitä on liikkeellä :-)



Nyt herkkujen pariin, poitsu nukkuu suht ok ulkona...



Y ja Veikka

No jos nyt jotain positiivista hakee niin nukkui suht rauhallisesti, vaikka söiki pari kertaa. Pidettiiin tyttöä hereillä ysiin saakka, kun menee normaalisti kasilta nukkumaan mutta näköjään heräs sit vielä aikaisemmin. Nyt se itekseen jokeltelee tuossa puuhamatolla, ja näyttää jo väsyneeltä. Paha vaan, että itse herään täysin ja siinä vaiheessa kun vien pennun takas sänkyyn niin itteä ei oikeen nukuta vaikka hirvee univaje onkin :(



riza ja tyttö 4kk

Olipa Tintin ystävälle sattunut surullisesti...Kyllä nuo asiat aina kummasti laittavat omaa arvomaailmaa uusiksi!!



Omat kuulumiset...Meillä eilen 4kk neuvola...Jessen paino -50g/4vk, eli kasvu junnaa edelleen ja masuvaivat&tod levottomat yöt jatkuvat=/

Käytiin sitten aamutuimaan labrassa, otettiin lisää verikokeita ja sitten imetyksen ohessa pitäisi nyt antaa Almiron Pepti korviketta, joka on maitoallergisille tarkoitettua...(ja aivan sikakallista!!!!!) Pikkumies on valkoinen kuin lakana ja silmänaluset ovat ihan mustat, todella söpö vauva meillä=( Ainut hyvä puoli on se, että neuvolalääkäri ottaa minut ihan tosissaan!



No, jos saa valittaa, niin....Meidän oma ihana neuvolaterkkari on pitkällä saikulla, joten pomppaamme nyt kaikenmaailman sijaisten luona. Eilen sattui sitten sellainen lyyli, joka väkisin yritti tyrkyttää kotiunikoulu ohjeita minulle! Siis kerroin, että yöt on risaisia ja 30-90min pätkissä vedetää jokaikinen yö. Niin tämä vaan toteaa, että kun eihän noilla vauvoilla oikein ole mitään rytmiä...Ja tässä olisi tällainen unikouluohje,että voit sitten muutaman viikon päästä kokeilla....Heh hee.....Sanoin kauniisti, että ei kiitos, enköhän selvitä ensin, että miksi kaveri on kipeä, eikä kasva kunnolla!!



No joo....Päivät meillä menee kohtuullisesti, onneksi! Vaativa kaveri on siinä suhteessa,että koko aika tarvii olla seuraa, syliä ja tapahtumia tai muuten alkaa julmettu venkoilu...Mutta onneksi isoveikan leikit jo sen verran kiinnostaa,että jaksaa niitä jonkin aikaa lattialla seurailla=)



Viihtyykö teillä muilla vauva sitterissä?? Meillä ei kauaa viihdy ja on oppinut tulemaan sitteristä pois!!! Nostaa pyllyä niin monta kertaa ilmaan ja venkoilee, että valuu sitteristä lattialle=) Esikoinen tuli yksi aamu ihan järkyttyneenä kertomaan, että vauva valuu lattialle, kun yritin laittaa pesukonetta päälle ja pojat oli keittiössä...



Nyt käypi taasen kutsuhuuto....Mukavaa viikonloppua kaikille enemmän ja vähemmän nukkuville mammoille muksuineen!=)



Kiiuli&Jesse 4kk

On tässä yksi VÄSYNYT päivä takana, enkä voi kuin ihmetellä miten toi mainos voi olla noin epäonnistunut... Ärrrsyttää... Yleensä täällä on niin kivoja mainoksia (jos nyt mainokset kauheen kivoja voi olla), mutta tuo saa minut vieläkin huonommalle tuulelle... Että vakavat on taas ongelmat... ;)



Joo, väsyttää ja väsyttää, ei meille sen kummempia. Vanhemmat kävi tänään ulkoiluttamassa lapsia, ja se oli kyllä ihanaa! Ei pelkästään se, että sain olla 1,5h ihan rauhassa omassa kodissani (enkä tietenkään saanut unta kun olin niin innoissani), vaan myös se että niillä oli niin kivaa yhdessä! Vaari on kyllä ihan lelli-Vaari, syötti kuulemma esikolle salasuklaata vähän väliä puistossa (Mummo raportoi ;). Mutta Mummolle oli lastenpsykiatri sanonut että saa " mummottaa" , ei ne lapset siitä pilalle mene. Söpöä... Ei todellakaan syöty salasuklaita silloin kun minä olin pieni... ;)



Taas on nälkä! Johan siitä onkin aikaa kun viimeksi söin, ainakin 2,5h. Mies taisi taas nukahtaa esikkoa nukuttaessaan. Että ei kai muuta kuin syömään, ja sitten vaikka nukkumaan. Jos vaikka ei väsyttäisi aamulla herätessä, se olisi sentäs jotain se!

Onpas keväinen sää kun aurinko paistaa niiiin kirkkaasti. Kevättä kohti mennään. Vuosi sitten sitä näillä tienoilla plussattiin raskaustesti. Aika menee hurjaa vauhtia.



Anni nukkuu aamupäivä uniaan. Eilen erehdyin syömään pizzaa jossa on tomaattia. Eikös se kipristele nyt Annin massua..huoh! Jahas, Anni heräsikin nyt.



Ensi viikolla on neuvola, saa nähdä onko kasvanut millaiseen tahtiin. Välillä tuntui vaan, ettei syö kunnolla. Paljon katselee ympärilleen eikä maltakaan syödä. Häiriintyy heti jos kuulee jotain ääntä ja kääntyy katsomaan mistä se ääni syntyy. Sitten taas jatketaan tissittelyä. Näin meidän syömiset etenee. Eli ihan vaan rintamaidolla mennään vielä. Ei oo pahemmin itketyn mahavaivoja. Nytkun eilen söin tomaattia hiema, niin vääntelee ja kipristelee, olin hölmö kun söin.



Muuten tuosta GLORIA -lehden mainoksesta meidän 6vee kysyi minulta, " miksi tuo täti on tuon näköinen?" on se kyllä aika apean näköinen täti.



Jahas, taidan lähteä laittamaan ruokaa. Isommat likat ovat " urheilukerhossa" . Tänään onkin mielenkiintoinen juttu kun siellä on 8 erilaista pomppulinnaa.



Joo, palailen sitten viimeistään kun ollaan käyty neuvolassa.



Hyvää sunnuntaita kaikille

Miranneli ja Anni joka vähentänyt nukkumisiaan.

Keno100 - 22.02. 15:05 (1/2)

Kuulumisia täältäkin

Ensiksi Tintti otan osaa, meidän lähipiirissä syntymä ja kuolema samana päivänä ei pitkökään aika sitten.



Puolitoista viikkoa tunnin tai kahden yöunilla, se on mahdollista, mutta pää voi seota. Nyt 2 yötä oon nukkunu jonkin verran, jotan ehkä tämä alkaa helpottaa.



Meillä ens viikolla neuvolalääkäri, jos sais allergiatesteihin lähetteen.



Sanna-P, jos mahdollista niin koita käydä hierottamassa niskat ja hartiat. Mä kävin ja meen uudestaan ens viikolla, jos sitten saisit paremmin unta silloin kun on pieni mahdollisuus. Mun paikat oli niin jumissa ja jännitystilassa.



Ei muutakun koitetaan jaksaa.

Keno100 ja tyttö 16vk

Onneks tuo sade on kuitenki lunta eikä vettä..



Oltii pe-la reissussa ja muuten meni kaikki kivasti, hotelliyö, ravintolassa syömiset jne, mutta taas kerran ihmettelen, että MIKSI me lähdimme omalla autolla liikenteeseen? Tylleröinen jaksaa semmosen tunnin verran matkustaa kaukalossa ihan kivasti, mutta sitten kun neidillä menee hermo, niin se kanssa menee. Tosi turvallista sitten, kun meikäläinen roikkuu etupenkiltä takapenkille tuttia tarjoamassa, mikä ei ees yleensä auta, joten eilen takasi päin tullessa pysähdyttii parin kilometrin välein bussipysäkille tyttöä rauhottelemaan. Helpommalla oltais päästy, kun oltais lähdetty junalla vaikka matkaan. Ens kerralla sitten, jos vaikka muistais tän..



Ilmeisesti oli kuitenki neidistä jännittävää tuo matkustaminen, kun hotellissa nukkui TOSI hyvin (vaunuissa), ei heränny yön aikana ku kolme kertaa syömään ja muuten vaan nukku. Ihanaa! Ite sitte tietysti heräsin useemminkin ihmettelemään, että kuis se likka ny noin kovast nukkuu. ;) Viime yö kotona olikin sitten taas ihan perinteinen, mutta nyt hää on taas sitte vetäny ulkona päikkäreitä jo yli neljä tuntia. Pitäis varmaan kohta mennä hakemaa tyttö sisälle, tai ees tarkistaa, että hengittääkö tuo ees enää. Sillä hänet yleensä saa varmasti hereille, ku menee vähän harsoa kuomun edestä raottelemaa



No nyt tuo heräski, se on moi



s ja typy

Väsymys on kyllä vihoviimeinen asia ja en yhtään ihmettele jos sitä on ennen käytetty rangaistuskeinona. Kyllä menee niin synkäksi touhu ja ei ole ollenkaan oma ittensä..=(



On ollut tuossa puhetta suurista menetyksistä ja kuolemantapauksista. On ne oikeasti ihan todella koskettavia ja pitäisi koittaa nähdä omassa tilanteessa paljon iloa ja auringonpaistetta, mutta väsyneenä ja syyllisyydentuntoisena sitä on mahdoton hahmottaa järkevästi.



Meillä viimeset 4 pv olleet ihan syvimmästä pe*****ä!!

Normaalistikin vinkuisa poikamme on sitten päättänyt alkaa kokopäivätoimiseksi äidin piinaajaksi ja yötkin rettelöidään, tai ainakin syödään 5-6 kertaa ja herätään kukkumaan kuuden kieppeillä. Voi vain arvata miten hehkeänä sitä sitten on heti aamutuimaan. Ja kun normaalisti jotenkin on päivisin jaksanut ottaa vastaan kaiken kitinän ja kätinän niin kun on itse ihan venttipoikki & päätä särkee niin kyllä vetää pinnan kireäksi! Tänään tuli pohjat. Aamusta alkaen poika vinkui kuin pikkupiru ja oli oikea känkkäränkkä, jolle mikään paikka ei kelvannut. Sylissä oli ankeata ja hoitopöytä (joka yleensä on suht hitti) aiheutti kahta kauheamman porun. Siinä sitten käveltiin ympyrää ja itkettiin molemmat. Ei kelvannut tissi ei mikään.. Ja kun mies laukoi jotain viksua niin mulla pimeni ja tyrkkäsin lapsen melkeimpä liiankin vauhdikkaasti miehelle. Ei ikinä saisi mennä kärsivällisyys omaan lapseen mutta taviskuolevaisia tässä ollaan ja jos takana monta unetonta yötä niin tähän se sitten ajautuu...=`(

Nyt lähtivät huutavan pojan kanssa kävelylle ja meikä itki morkkista ja väsymystä sohvannurkassa silmänsä ihan punaisiksi.. Jos olisi suklaata niin söisin varmasti itseni turmiolle. Tosin väsymyksen takia niin huono olo fyysisesti ettei edes maistuisi.

Tämä taitaa olla hetkiä jolloin pitäisi ottaa ne kuuluista apujoukot ja vertaistuet käyttöön. Ja niin mitkä...ei tuota vinkujaa kenellekään voi antaa, todellakaan. Että kootaan tässä nyt itsemme, pyyhitään litra kyyneleitä poskilta ja vedetään leveä hymy kasvoille. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. (kyyninen minä toteaa tosin: uskokoon ken tahtoo!).



Anteeksi kakan kaato niskaanne.



Ja todettakoon vielä että itselläkin käy mielessä jokin fyysinen vamma, jota poika huutaa ja känisee, mutta mitään ei ole todettu. En syö mitään erikoista, joka voisi vatsavaivoja aiheuttaa, hampaita ei tunnu ikenien läpi ja muutenkin kaiken pitäisi olla kunnossa eli en tiedä enää mistään mitään...



Todella lowpointissa S+poikani

Taas pian nukkumaan tytön kans. Meillä vähän parempia öitä, toivotaan lisää.. Fyysisesti vatsalihakset ja selkä kipeät tästä jännittyneisyydestä ja väsymyksestä.

Ei sitä nääs millään uskoisi, mutta totta se on: sekä lapsi että hoitaja selviävät hengissä muutaman tunnin vaikka kuka karjuisi ja miten. Pakkaat pojan kärryyn ja annat apujoukkojen työnnellä sitä muutaman tunnin vaikka puukkosateessa että saat hetken omaa aikaa! Ja voihan se olla että jätkä heittäytyy vieraskoreaksi eikä huudakaan ihan koko aikaa... ;)

Ei vaan, ihan oikeasti. Kyllä äidin TÄYTYY saada omaa aikaa ihan säännöllisesti, muuten loppuu paukut. Yksikään lapsi ei ole niin hankala ettei pärjäisi kahta tuntia ilman äitiä. Jos et halua lähettää lasta ulos niin mene itse vaikka kävelylle tai uimaan tai leffaan (nukkumaan) tai jotain. Ei se tee kenellekään hyvää kasvaa ihan kokonaan yhteen, vaikka helposti me äidit sorrutaankin ajattelemaan että ITSE pitäisi omat lapset hoitaa, vaikka pää kainalossa... Jos et saa muualta apua niin minä tulen työntelemään poikaasi tuplakärryilläni - mulla on esikon ajoilta kokemusta KARJUVAN vauvan kärräämisestä (ja ihmisten katseista)... Ihan aikuisten oikeasti, soita vaan!



Tuosta tuli mieleeni kuinka vaikeaa oli antaa esikkoa hoitoon kellekään. Aika vähän tuota kukaan hoisi ennen kuin imetys loppui. Yökylään annettiin kyllä mummolaan heti kun yösyötöt loppuivat. Nyt tämän kakkosen kohdalla ei ole ollut yhtä tiukka paikka jättää vauvaa hoitoon, mutta toisaalta ollaan kyllä huomaamattamme vajottu tuohon samaiseen " ei näitä kukaan pysty hoitamaan" -loukkuun. Mites muilla - OSAATTEKO JÄTTÄÄ VAUVAN HOITOON, JA MITEN USEAMPI LAPSISISSA PERHEISSÄ TOIMITAAN?

Itse päätin että alamme hommaamaan säännöllistä hoitoapua. Joskushan sitä parisuhdettakin pitäisi hoitaa, ja omaa aikaakin saada... Valjastan sukulaiset ja kaverit vuorotellen hommiin ja asetan tavoitteen että joka toinen viikko päästään miehen kanssa kaksin johonkin muutamaksi tunniksi. HAASTAN TEIDÄT KAIKKI MUKAAN - ÄIDIT IRTI LAPSISTA! :P (ei tartte ahdistua jos ei halua jättää lastaan muille, tämä on nyt sitä provosointia)



Kiva viikonloppu takana, ei mitään kauhean ihmeellistä mutta rentouttavaa yhdesssäoloa perheen kera. Pikkuneiti on yllättänyt ja NUKKUNUT, ihanaa! Alkoi ollakin jo vähän samat fiilikset kuin Sunshine tuossa kuvaili kun yöt menivät heräillessä ja aamu alkoi kuuden pintaan... Viimeyönä tyttö nukkui kaksi pitkää pätkää, minäkin sain nukkua 5h kokonaisen pätkän!!! En muista milloin viimeksi... En uskalla toivoa että tämä olisi mikään pysyväinen tila, mutta olipas kerrassaan mukavaa kun omalle kohdalle sattui! Päiväuniakin tuo on vedellyt ihan parin tunnin pätkissä! Ihmeellistä... Ei kuulkaa ole ollenkaan vituttanut vaikka esikolla on ripuli ja yskä, on ne unet vaan ihmeellinen asia!

Käytiin koko perheen voimin katsomassa Tennispalatsissa se Pixarin näyttely. Oli esikolle (2v) vähän turhan jänniä ne Monsterit oy:n jutut, mutta vauva viihtyi todella hyvin. Sen kanssahan voisi käydä enemmänkin taidetta katsomassa jos se noin hyvin käyttäytyy! Kai se on kivaa kun koko ajan naaman eteen tulee jotain uutta ja värikästä...



Ah, piti vielä mainitsemani yksi ihme: kävin tänään leikkipuiston vieressä kirppiksellä, ja löysin ITSELLENI housut ja pipon! Siis ihan itselleni! No tottahan ostin esikolle myös pipon ja lisäksi yhden lastenkirjan. Mutta alkaa olla kyllä tosi harvinaista että löydän itselleni yhtään mistään mitään. Lapsille kun löytyy niin paljon kaikkea söpöä ja kivaa, itse sitä vaan repii jotain päälleen ja toivoo ettei se ole kovin pahasti puklussa... ;)



Huomenna on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Mitähän sitä keksis..?

Ihan samaa ajattelin kuin Suhni, että jos sulla vaan on joku joka on lupautunut poikaa katsomaan niin laita vauvan hoitoon muutamaksi tunniksi! Me ollaan tavallisia kuolevaisia ja mun tekee mieli heittää penska parvekkeelta jo yhdenkin huonosti nukutun yön jälkeen, että ei ihme jos sulla alkaa viimein jaksaminen loppua. Siitä ei tarvii itseään syytellä vaan paras varmaan olisi että joku katsoisi poikaa muutaman tunnin. Olen samaa mieltä kuin Suhni, vaikka lapsi huutaisi koko hoidossaolo ajan naama sinisensä niin kyllä sitä levännyt ihminen jaksaa sen ajan katsoa ja kuunnella. Äidin jaksamisen tukeminen on nyt tärkeintä!

tsemppiä paljon. Minä ymmärrän 100% tuon fiiliksen. Meillä on mennyt perseelleen jo 1,5 kk - en ole yhtään yli 2 h uniputkea saanut itse nukuttua koko puoleentoista kuukauteen. Joka yö poika herää syömään 5-8 kertaa, ja joka kerta joudun nukuttamaan paniikinomaisesti itkevän vauvan uudelleen, ja tähän menee vähintään tunti - joskus kaksikin. Sata kertaa olen tyrkännyt vauvan liiankin kovakouraisesti isälleen ja painunut korvatulpat korvissa toiseen huoneeseen, jossa olen puolisen tuntia rauhoittunut ja sitten palannut. Viime yönä nukuin 4 tuntia. Olen itse sosiaalialan ammattilainen (sos.työntekijä), ja tiedän erittäinkin hyvin että tämä on juuri se vaihe kun pitäisi huuta apujoukot apuun, mutta en saa sitä tehtyä. Yritän päivän kerrallaan. Joka toinen yö mietin, mitä tapahtuisi jos veisin vaan pojan vaikka lastenkodin ovelle yöllä ja sanoisin että pitäkää pari viikkoa, minä en jaksa. Eilen aloitin maidottoman dieetin, vaikka mitään ei pojasta ole muka löytynyt.



Tsemppiä sinne ja aina kuin itket sohvannurkassa, muista että täältä löytyy ainakin yksi äiti lisää joka myös itkee joka päivä ja yö, välillä omaa väsymystään ja välillä sitä että mitä ihmettä olen tehnyt että vauvani on tuollaisen metelin aloittanut.

Nyt tosiaan lähdet järjestelmällisesti hakemaan ittelles muutaman tunnin viikossa omaa aikaa, jos ei muuta niin nukut sen ajan. Ymmärrän että tunne on se että sun pitäisi se vauva hoitaa kun olet sen tehnytkin ja ettei sitä kehtaa kenellekään hoitoon antaa. No, niinkuin moni jo mainitsikin, kyllä hyvin levännyt hoitaja jaksaa muutaman tunnin vaikka päällään seisten. Äläkä turhaan pyytele anteeksi kakan kaatoa meidän niskaan, sitä vartenhan täällä ollaan että saa purkaa tuntojaan.



Hoitajan hakemisesta, meillä ne on vähän tiukassa kun isovanhemmat asuu satojen kilsojen päässä, mutta toisaalta on niin ihania ystäviä jotka ovat lupautuneet tarvittaessa hoitamaan lapsia. Ajattelinkin että josko tässä lähiaikoina lähtisimme miehen kanssa syömään ja leffaan ja pyytäisimme kaverin hoitamaan lapsia muutamaksi tunniksi. Ajatus oli myös että jos miehen vanhemmat olisivat keväällä tulleet tänne, olisimme ottaneet hotellihuoneen miehen kanssa yhdeksi yöksi, ihan vaan parisuhdetta hoitaaksemme ;-))



Täällä on Veikka vielä räkäinen mutta ei ole pahentunut ainakaan, onneksi. Eilen oli oikein itseni hoitamisen päivä: nukuin pitkään, kävin salilla, saunassa ja illalla vielä ystävä tuli hieromaan (tekee kotikäynteinä balilaista kokovartalohierontaa). Nyt on tosin olo kuin rekan alle jääneellä, vissiin johtuu tiukasta treenistä eilen...



Toivotan mukavaa alkuviikkoa ja kovasti voimia Kenolle, Sunshinelle, Naderille ja muille väsyneille äideille!



George ja Veikka 21 vkoa