Lue keskustelun säännöt.
Mä taidan olla masentunut/uupunut?
21.11.2008 |
Vaikka kuinka yritän, suustani tulee vain pessimististä soopaa :( Jopa hienot asiat joista olen ylpeä sulavat suussani vähättelyksi... En vain voi itselleni mitään. Ja muisti mulla on tosi surkea, en muista tarkkaan edes tärkeitä asioita vaan joudun sanomaan että se tais olla niin tai sitten olikohan se sittenkin näin...
Tänäänkin päätin että en valita kun näen ystävääni pitkästä aikaa, ja kuinka kävikään. Kävin läpi kaikki ikävimmät tapahtumat viime ajoilta ja vähän päälle...
Auttakaa mua, onko kotikonsteja miten tästä pääsee ylös? Pitääkö hokea kotona jotain mantraa ennen nukkumaan menoa (Esim. "Elämä on silti ihanaa" tai "se mikä ei tapa vain vahvistaa"...)
Löytyykö yhtään kohtalotoveria?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, otin etäisyyttä silloiseen elämääni ja huomasin, että ympärilläni oli täysin vääränlaisia ihmisisä. ihmisiä, jotka hyötyivät minusta ja imivät minusta kaiken liikenevän energian.
irtiotto auttoi ymmärtämään, miten epäoleellisiin asioihin olin paneutunut. ennen pitkää tunsin olevani taas oma, energinen itseni. ei ne ystävät aina ole auttamassa, joskus käy päinvastoin.
ja onko viikossasi lainakaan luppoaikaa jolloin kukaan ei nyi sinua hihasta, edes kahta kolmea tuntia/vko?
urheilusuorituksistakin pitää palautua, ihan samoin työviikosta. Muuten menee piippuun.
paremmin kuin aikoihin. Minulla on pieniä lapsia jotka on valvottaneet viimeiset pari vuotta. Vapaa-aikaa saan joskus järjestettyä hetken...mikä nyt sitten lasketaan vapaa-ajaksi..Onko se vapaa-aikaa kun vauva nukkuu päikkäreitä ja isompi katsoo lastenohjelmia...toisaalta on mutta toisaalta en voi poistua kotoa minnekään.
Miten niin muistiongelmat voivat jäädä pysyviksi? Ihanko totta? Lieviä masennusoireita olen havainnut jo pitkään...
t:ap
vanhoista univeloista. Eikö miehesi voisi auttaa enemän että saisit enemmän lepoa?
ei mieltä saa kuntoon jos ruumis on romuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin muistiongelmat voivat jäädä pysyviksi? Ihanko totta? Lieviä masennusoireita olen havainnut jo pitkään...
t:ap
Googlettamalla löysin www.kaypahoito.fi sivuilta seuraavan tiedon:
Mielialahäiriöistä yksisuuntaiseen masennukseen liittyvä toiminnanohjauksen ja episodisen muistin heikkenemä korjaantuu yleensä osittain mutta ei aina täydellisesti (Kalska ja Kähkönen 2004). Korjaantuminen tapahtuu yleensä hitaammin kuin mielialan koheneminen, mikä on tärkeää huomioida työkykyä arvioitaessa. Myöskään kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä
toipuminen maanisten ja depressiivisten jaksojen välillä ei ole täydellistä, vaan sairauden oireettomassa vaiheessa ilmenee muutoksia erityisesti
kielellisessä muistissa, oppimisessa ja toiminnanohjauksessa
(Antila ja TuulioHenriksson 2005).
Tämän tiedon ei ole tarkoitus aiheuttaa paniikkia, yleensä kai muistihäiriöt palautuvat, mutta hitaasti. Kerroin tämän, jotta masentuneet ottaisivat vakavasti oireensa ja pahan olonsa.
että vain joka kolmas masentunut on Suomessa hoidossa. Moni sinnittelee ja uskottelee, että vaiva menee itsestään pois. Paranemismahdollisuudet ovat kuitenkin sitä paremmat, mitä nopeammin hoito aloitetaan. Hoitojakson ei tarvitse olla niin pitkä ja kärsivällisyyttä kysyvä kuin pitkittyneessä tai syventyneessä masennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko, että koskaan olen "riittävän masentunut" apua saadakseni. Todella pohjalla olen ollut useasti, esim. opiskeluaikoina hakeuduin yths: lle ollessanoo TODELLA ahdistunut, stressaantunut ja suisidaalisuuteen asti masentunut. Itkin ajanvarauksessa, että en saa nukuttua enkä syötyä, niin pääsin kerran psykologille "juttelemaan". Tosiasiassa olisin tarvinnut lääkityksen, nyt olen sen tajunnut. Ei auttanut kuin räpiköidä ylös miten kuten.
Nytkin olen ahdistunut ja paniikkihäiriöinen, en esim. ole vuoteen pystynyt ajamaan autoa. En vaan usko, että minua taaskaan otettaisiin todesta. En varmaan ole sitten niin sairas kuin muut.
että vain joka kolmas masentunut on Suomessa hoidossa. Moni sinnittelee ja uskottelee, että vaiva menee itsestään pois. Paranemismahdollisuudet ovat kuitenkin sitä paremmat, mitä nopeammin hoito aloitetaan. Hoitojakson ei tarvitse olla niin pitkä ja kärsivällisyyttä kysyvä kuin pitkittyneessä tai syventyneessä masennuksessa.
mikä elämässäsi on epätyydyttävää tai minkä toivoisit muuttuvan ja yritä tehdä noille asioille jotain. Muista myös ettälapset kasvavat koko ajan ja elämä helpottaa sitä myöten. Onko elämäsi yksipuolista? Elätkö vain lapsiasi varten? Mikä elämässäsi tuo tyydytystä iloa, mistä nautit? Tai jos ei nyt mikään, mistä nautit aiemmin? Voisitko lähteä liikkeelle lasten kanssa, ihmisten näkeminen, ympäristön vaihdos usein piristävät edes hetkeksi.
Jaksamista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut itse miettiä että mikä minussa on vikana, kun kaikki ihmiset ärsyttävät minua, kaikissa on jotain vikaa, ja ihmisten kanssa seurustelu on nykyään työlästä, ei kivaa kuten ennen. Tuntuu että kukaan ei pidä minusta , kukaan ei halua kuunnella minua. Ja minua ärsyttää kaikki, jopa mieheni käy nykyisin hermoilleni. Jotenkin sellainen "painukaa kaikki helvettiin"-fiilis..kauheaa.
No, mulla tämä hoitoonhakeutumattomuus ainakin johtuu siitä, että en usko, että koskaan olen "riittävän masentunut" apua saadakseni. Todella pohjalla olen ollut useasti, esim. opiskeluaikoina hakeuduin yths: lle ollessanoo TODELLA ahdistunut, stressaantunut ja suisidaalisuuteen asti masentunut. Itkin ajanvarauksessa, että en saa nukuttua enkä syötyä, niin pääsin kerran psykologille "juttelemaan". Tosiasiassa olisin tarvinnut lääkityksen, nyt olen sen tajunnut. Ei auttanut kuin räpiköidä ylös miten kuten.
Nytkin olen ahdistunut ja paniikkihäiriöinen, en esim. ole vuoteen pystynyt ajamaan autoa. En vaan usko, että minua taaskaan otettaisiin todesta. En varmaan ole sitten niin sairas kuin muut.
Valitettavasti julkisessa terveydenhuollossa on niin valtavat ruuhkat, että kohtelu voi olla tällaista psyykkisten sairauksien hoidossa. Suosittelen hakeutumaan yksityiselle puolelle. Se maksaa hunajaa, mutta jos löydät hyvän, itsellesi sopivan psykiatrin, joka paneutuu ongelmaasi, kuuntelee sinua, voi koko loppuelämäsi muuttua. Kyllä subjektiivinen kokemus ja kuvaamasi oireet ovat riittävä syy saada hoitoa. Jatkuva hoitosuhde saman lääkärin kanssa synnyttää myös sinussa luottamusta hoidon onnistumiseen ja et joudu aina aloittamaan alusta tarinaasi aina uuden lääkärin kanssa. Sopivaa ja riittävää lääkitystä voidaan joutua testaamaan ja siinäkin on tärkeää, että et koe olevasi jokin heittopussi, vaan tiedät, kehen voit ottaa yhteyttä, jos tulee yllättäviä ja pahentuneita pahan olon jaksoja.
Oletko harkinnut psykoterapiaan hakeutumista? Muista, että KELAa kuntouttaa psykoterapialla sellaisia, joilla työkyky on heikentynyt tai on vaarassa heikentyä. Jos menetät kokonaan työkykysi tai olet liian vanha (ts. liian vähän veronmaksuvuosia jäljellä), et saa KELAn tukea kuntoutukseen. Mitä jos alkaisit puolustamaan itseäsi ja etsisit itsellesi hoitoa? Se kannattaa, luota siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsin jokin aika sitten ihan samoista oireista. olin aivan lopen uupunut työstäni ja ihmissuhteistani.
olin todella itsekäs ja tyly: karsin kaikki, siis KAIKKI ylimääräiset menot kalenteristani pois ja rastitin mustalla tussilla kaksi vapaapäivää viikon aikana. näille päiville en sopinut yhtikäs mitään menoa. lopulta sosiaalinen elämäni kutistui työhön ja kotiin, minulla ei ollut mitään menoja mihinkään. jos vapaapäivänä sain ex tempore päähäni lähteä johonkin, piti sen olla jotain ihan muuta kuin shoppailua (lempimasennuslääkettäni).
saattaa kuulostaa hullulta, mutta näin meni pari vuotta, jona aikana ehdin hankkia muuta sisältöä elämääni kuin ne "ystävät" joita minulla oli ollut. sain takaisin myös tarmoni, jota on aina ollut vaikka muille jakaa. nyt jaksan paljon paremmin ja voin pitää jopa satunnaisesti entisiin ystäviini yhteyttä.. muistaakseni taas, miksi voin joskus aikoinani huonosti!
toivottavsti sekavasta selityksestä sai tolkkua, väsymys painaa jo.
Siis luovuit ystävistäsi ja olosi parani?
Minä en halua luopua ystävistäni, mutta haluan luopua negatiivisuudestani joka tulee esille varsinkin hiljaisina hetkinä kun pitää keksiä jotain sanottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin vain lohduttaa, ettet ole ainoa.
Olen väsynyt ja haluaisin vain nukkua silloin kun ei pitäisi. Iltaisin kun oikeasti pitäisi mennä sänkyyn niin valvon vain.
Tuntuu, etti jaksaisi arjessa tarpoa yhtään eteenpäin. Oikeasti ei kovin suuria murheita ole verraten moniin, mutta kaikki tuntuu silti olevan pielessä. Öisin valvon ja vatvon mitättömiä murheitani. Päivisin päätän ryhdistäytyä, mutta otetta en saa mistään.
Enkä tiedä miten tästä suosta nousisi. Mistä voisi hankkia tarmoa selviytyä arjesta?
ja arvioikaa hänen kanssaan mielialalääkitystä. Sen avulla ja voimalla plus mahdollisella sairaslomalla saatte huilattua ja mietittyä, mikä elämässänne tulisi konkreettisesti muuttua, jotta se palautuisi jälleen mielekkääksi ja iloa tuottavaksi.
Muistihäiriö voi viitata kroonistuneeseen masennukseen. Se on voinut alkuun niin lievä, että elämä on sujunut, mutta nyt kannattaa ottaa oireet vakavasti. Hoitamattoman voi jäädä pysyviä muistihäiriöitä. Myös jatkuva väsymys, joka ei korjaannu yöllä tai vapaa-ajalla tai vapaapäivinä viittaa uupumukseen, joka voi lipsahtaa hoitamattomana masennuksen puolelle. Mitä pahempaan kuntoon itsensä päästää, sitä pidempi ja tuskaisempi toipumisaika.