Apua!

Ihastuksia tulee ja menee. On aivan eri asia jakaa arkityöt yhdessä ja elää kokonaista elämää kuin tehdä visiittejä ihastuksen kanssa. Houkuttelevaa tietysti: uutta, jännittävää, salaista, mutta sekin katoaa jossain vaiheessa. Mieti kahdesti, itse teet päätöksen ja vastaat seurauksista.

asiat ratkeavat ikäänkuin itsestään, tekemättä itse oikeastaan yhtään mitään. Se onko lopputulos itseä miellyttävä, on taas eri asia. Joskus on joko itse tai toisen tehtävä jotakin, muuten voi menettää ns. tuhannen taalan paikan, joka ei ehkä koskaan toistu.

Itse olen myös ollut jo kauan ihastunut erääseen työtoveriini , joka ilmaantui elämääni n.vuosi sitten. Mies, jota yleisestikin pidetään mukavana ja huumorintajuisena ja hyvänä kuuntelijana jne. En varmaankaan ole ainut nainen, joka häneen on ihastunut. Hänen seurassaan on todella helppo olla oma itsensä, hiljaisuuskaan ei ole painostava ja häiritsevä. Hän on kuullut ja nähnyt elämästäni surkeitakin puolia, joita olisin ehkä jonkun toisen miehen kohdalla hävennyt huomattavasti enemmän.

Hänellä on vaimo ja lapsia, lapset ainakin tuntuvat olevan kovin tärkeitä. Myös minulle lapseni ovat kaikki kaikessa, mies taasen ei....avioero on roikkunut ilmassa jo KAUAN.

Luulen, että hän on jotenkin huomannut ihastukseni, jota en julki toitota, mutta en myöskään häneltä tiukasti peittele. Itsetuntoni on kuitenkin niin moneen kertaan poljettu lokaan, ettei mitään hinkua ole nolata itseäni hänen silmissään kertomalla suoraan tunteistani. Fatalistina jätän pallon hänelle; jos mitään ei tapahdu, niin oli sitten tarkoitettukin. Pieni takaportti kuitenkin: jos selvempää kiinnostusta ilmenee, olen valmis rohkaisemaan eteenpäin.



Tai, entä jos hyppäisinkin silmät kiinni tuntemattomaan veteen, ja sanoisin ....

tiedän että se ei ole mahdollista että se olisit sinä, mutta sinulla vaikuttaa olevan hyvin paljon samaa kuin työtoverissani josta kerroin myös hän tuli elämääni noin vuosi sitten.. missäpäin olet töissä..



t. ap

Vierailija:

Minulla olisi pieni ongelman poikanen. Palsta on todennäköisesti väärä mutta ajattelin hieman kerätä mielipiteitä joten miksei sitten täältä.

Eli itsestäni sen verran että olen mies ja minulla on vaimo ja lapsia. Omassa avioliitossani on normaalin avioliiton ongelmia. Toisinaan seksittömyyttä, pieniä riitoja jne. Ei kuitenkaan mitään mullistavan vakavaa. Pieniä ongelmia. Ongelma joka on nyt tullut esille on sellainen että olen ihastunut työtoveriini. Työtoverini on kaikkea sitä mitä vaimoni ei ole ja mitä kuitenkin haluisin avioliittooni. Työtoverin kanssa meillä ei ole suhdetta tai mitään vastaavaa. Pientä flirttiä kyllä ja uskoisin että jollakin tasolla työtoverini on ihastunut myös minuun. Ainakin hieman.

Työtoverini on myös naimisissa ja myös hänellä on lapsia. Kumpikaan ei varmasti missään nimessä olisi valmis jättämään perhettään sillä molemmat kyllä rakastavat omaa kumppaniaan ja varsinkin lapsiaan. Kuitenkin työtoveriani on erittäin vaikea saada mielestäni vapaa-ajallakaan ja mieleni tekisi tunnustaa ihastukseni hänelle. Lähinnä se mihin tarvitsen mielipiteitänne on se että pitäisikö minun tunnustaa asia ja pitää se tarkasti omana tietonani?

t. Pikkuhiljaa epätoivoinen

Tähän sanoisin, että miltä sinusta tuntuisi, jos asia olisi toisinpäin. Että vaimosi kyselisi ventovierailta, pitäisikö hänen pettää sinua . Ajattele asiaa vaimosi kannalta ennenkuin liityt niiden miljoonan pettäjän joukkoon. Ja jos luulet että voit pitää salarakasta, niin varmasti jonkun aikaa onnistuu, mutta kuten sanotaan, valheella on lyhyet jäljet. Jossain vaiheessa kaikki paljastuu. Onko sen arvoista....mieti sitä.

Jostain syystä useilla tuntuu olevan se käsitys että olisin valmis pettämään vaimoani tunnustuksen jälkeen. Ensinnäkään en ole yhtään varma että työkaverini on ihastunut minuun siinä määrin ja vaikka olisinkin tiedän että hänkään ei lähtisi pettämään omaa miestään. Aivan kuten minä EN lähde pettämään vaimoani. Jos tilanne siihen menisi että tilanne tulisi eteen niin siinä vaiheessa eroaisin kyllä ennemmin vaimostani kuin pettäisin häntä.



Eli tuo pettämisjuttu ei ole tämän homman perusteena vaan se että ihastumiseni " vaivaa" minua jollain tasolla ja haluaisin tietää mitä työkaverini on mieltä minusta. Mutta kuten sanottu. Pettämään en lähtisi oli tilanne mikä tahansa. Se tuleeko ero on toinen juttu mutta se tulee joka tapauksessa jossakin vaiheessa jos on tullakseen ja jos ei tule niin hyvä niin.



t. Ap

Hienoa, voit olla ylpeä itsestäsi !



Mutta jos et mihinkään toivo tuon ihastuksen johtavan, niin miksi ihmeessä sulle on niin tärkeää tietää, onko hän ihanstunut sinuun. Mielestäni itse provosoit tilannetta " oikeaan" tai toivomaasi suuntaan. Ihastuksia tulee, tuonkin jälkeen, niin on tullut mullekin ja tulee varmaan edelleen. Mukavaahan se on vaan, jos siellä töissä on edes joku kimmoke, joka saa energiaa työpäivään ! Mutta todellakin siihen se kannattaa jättää, kaikki muuttuu sen jälkeen, kun ns. " peli avataan" , eli vaikka vain siten, että vaihdetaan tietoja ihastuksen tunteista. Kohta sitten huomaakin, ettei se nyt niin ihanaa ollutkaan. Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan siellä kotona, joka tuntuu ehkä jossain määrin nukkavierulta tai liian tutulta, mutta kun muistat kohdella vaimoasi " prinsessana" vaikka pari kertaa vuodessa, joka on tosi vähän, niin varmasti hänestäkin kuoriutuu esiin se ihana nainen, johon aikanaan rakastuit. Ja huom. puhun kokemuksesta.

Tietysti kaikki ei sovi toisille mikä sopi mulle, mutta yrittää kannattaa !

muuten, ehkä monet olettivat sun haluavan seksiä tuon työtoverisi kanssa, koska kirjoitit tämän viestin seksi-osioon, etkä esim. parisuhdepuolelle tai muualle...

paljasta jotain itsestäs. Lottovoittoakin harvinaisempaa olisi jos se olisit hän.

Mut jos olet varma ettei ihastukses haluaisi seksiä, sitten se en voi olla minä.

Tekis vaan niin mieli koskettaa........

Minulla on kokemusta ko. asiasta. Eli mieheni ihastui työkaveriinsa, oli todella reilu ja kertoi asiasta minulle heti.



Mietin hetken että mitäs nyt... ja ei muuta kun avioeropaperit menemään. Tiesin että työ on miehelleni tärkeä ja kyse oli hänen alaisestaan. Tunnen taas itseni, että en olisi kestänyt miettiä että koskakohan se ihastus muuttuu joksikin muuksi.



Olemme exäni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja kavereita. Avioliittoa oli takana 15 v. Ja mikä ihaninta, hän on nyt naimisissa sen työkaverinsa kanssa. Joten eromme ei todellakaan ollut turha.

syödä kuormasta eli sekaantua työkavereihin. On parempi pitää ihastukset ihastuksina ja jättää ne sinne työpaikalle, eikä sotkea niillä yksityiselämäänsä.



Sanot, ettet halua pettää, mutta olen satavarma, että jos tuo nainen ilmaisee kiinnostuksensa petipuuhiin ja sopiva tilanne tulee, niin olet todella helppo vieteltävä. Et myönnä haluasi pettämiseen, mutta alitajuisesti mietit sitä koko ajan. Joten keksi jotain muuta puuhaa ja unohda se nainen.