Nyt kaikki vinkit miten vieroittaa 1,5v tutista. Tutti tulee koko ajan vaan tarkeammaksi. Ennen oli vaan kaytossa unitutti ja jos oikein itketti, nyt on koko ajan tutti suussa

Tutit on vauvoja varten, ei taaperoita! Älä pilaa lapsesi hampaita/purentaa tuolla turhalla tutin lutkutuksella. Kaikki tutit kerralla, myös ne jemmat, pois. Käykää yhdessä viemässä ulos puun juurelle oravan poikasille tms. Tarjoa paljon syliä tilalle. Itku helpottaa parissa illassa, viimeistään viikossa. Mutta hävitä KAIKKI tutit kerralla. Muuten sorrut antamaan takaisin jo ekana iltana.

Mutta syksyllä, ennen kuin täytti kaksi, alkoi tuntua, että alkoi haitata jo puheen kehittymistä. Yritimme jättää vain nukkumaanmenon hetkiin, mutta muulloinkin tuli usein kiukku tutista - missä se on ja miksen saa, ja usein tuli annettua se.



Lapsen täytettyä kaksi vuotta otimme tutin vain kokonaan pois. Muutaman kerran löysi hätävaratutin.. " Täällähän se oli!" Mutta ei kovin kauan kaivannut. Ensimmäisinä päivinä karmi, kun huusi tunnin ennen päiväunille menoa ilman tuttia, sitten tottui eikä ole enää kysellyt. Kun kyseli alussa, sanoin, että se on hävinnyt, missähän se on, en tiedä. Ensimmäisinä iltoina annoin sänkyyn leluja, joita pystyi hypistelemään ja jotain imeskelikin vähän aikaa tutin korvikkeena.

Meillä eivät mitkään " pupu vei" , " annettiin naapurin vauvalle" -jutut olisi toimineet. Olisi vain vihannut pupuja tai naapurin vauvaa sen jälkeen.. :-p Joskus sanoin, että kohta taidamme antaa tutin pupulle, niin lapsi totesi, että annetaan, mutta toinen tutti jää minulle.



Pöljä kai olen, mutta haikealta ja vähän kurjalta tuntui ottaa pois.. Mutta nyt tuntuu, että olisi ollut helpompi ja parempi ottaa jo aiemmin. Yllättävän äkkiä tottui olemaan ilman.



Toimisiko teillä se, että jättäisi tutin vain nukahtamishetkiin? Vähäisestä käytöstä ei varmasti ole haittaa. Enkä tiedä, onko aina paljostakaan. Meillä vain huomasin, että jo aika selvä puhe muuttui epäselvemmäksi sen jälkeen, kun tutista tuli yhä tärkeämpi.

Tutti vain unohtui, kun lähdimme mummolaan. Poika ei edes itkenyt illalla, kun olin jo aiemmin hänen tuttia kysyessään kertonut " surullisen näköisenä" , että tutti unohtui kotiin. Kävi ihan reippaasti nukkumaan uni nallensa kanssa ja kun kotiin päästiin, jemmasin kaikki tutit nopeasti.