Mistä johtuu, että suurin osa käytöshäiriöisistä lapsista on päiväkotilapsia?

nykyään vähän turhan helposti leimataan " käytöshäiriöiseksi" . Siis näitä on kyllä ihan oikeasti, mutta jokaisella vilkkaalla lapsella ei varmaankaan ole käytöshäiriötä. Lapsien ei anneta olla lapsia enää...

Jos lapsi ei saa kotona rakkautta, huomiota eikä kannustusta tms niin eiköhän sieltä ne perusasiat juurru.



Mä uskon, että meidän lapsista ei todellakaan tule mitään käytöshäiriöisiä..Näkeehän se jo siitä, kuinka he käyttäytyvät muiden lasten seurassa ja miten aikuisen kohtaavat tms.



Meillä on loistava päiväkoti, mielettömän upea henkilökunta hoitamassa lapsiamme enkä todellakaan syytä päiväkotia jos meidän muksuista tulee heittiöitä. Silloin täytyy kyllä meidän vanhempien katsoa peiliin

en ikinä suosittelisi laittamaan ainakaan ylivilkasta lasta päiväkotiin jossa tulee ihan liian paljon virikkeitä. Nyt olenkin tämän kuopuksen kanssa kotona niin pitkään kuin pystyn ja hoitoiän koittaessa koitan järjestää mahdollisimman " rauhallisen" hoitopaikan,niin ja ollaan kunnollinen rakastava perhe.

Olen itse ollut työssä ns. normaaleiden ja käytöshäiriöisten lasten parissa. Olen myös ihmetellyt, miten herkästi nykyään esim. päiväkodissa henkilökunta tilaa kelton arvioimaan lasta. Lapsen ei tarvitse olla kuin eloista, sosiaalinen ja rajojaan kokeileva niin heti jo puhelin kilahtaa.



Tiukkenevat resurssit ja laajenevat ryhmät tekevät sen, että eloisia lapsia ei siedetä, heidät halutaan rauhallisiksi vasten heidän luontaisi omianaisuuksiaan, ennemmin kuin alettaisiin miettiä oman toiminnan järkevyyttä. Ryhmää tulisi jakaa ja liikuntaa tulisi lisätä kaikissa päiväkodeissa, myös melurajaa tulisi valvoa. Peinryhmätoiminta on avain moneen ongelmaan.



Annetaan lapsille mahdollisuus, ei lokeroida heitä ongelmiksi vaan persooniksi. Jos tähän on tahtoa se onnistuu ihan joka paikassa.

eli ei oli kovin laajalla pohjalla tutkimus : )



Eli tutkimuksena on noin 20 tarhassa ja 30 kotihoidossa ollutta 8-10 vuotiasta lasta. Kyseessä on joku todella pieni koulu.



Noin pienestä otannasta ei voi tehdä minkäälaisia tieteelllisiä johtopäätöksiä.



Jotta tulos olisi edes jollain lailla pätevä tutkimuksen otanta pitäisi olla laajempi erilaisista " lähiöistä" koostuvista lapsista. Vaikuttaa, että tutkimuksessa on ollut jonkun pienen maaseutukoulun oppilaat (kaupungeissa kotihoidosta tulleiden osuus ei ole 20% suurempi).

juuri tätä mä tarkoitin. En vain osannut muotoilla asiaani yhtä järkevästi kuin sinä, jolla selvästi on kokemusta asiasta.

Minulla siis itselläni vasta yksi ihan pieni vauva, mutta kaveripiirissä on näitä lapsia, joita on " tutkittu ja lokeroitu" aivan turhaan. Surettaa näiden vanhempien puolesta...hyvähän se on, että tutkitaan, jotta ajoissa havaitaan " ongelma" , jos sellainen on. Sekin on toki lapsen etu, mutta turha lokerointi ja leimaaminen voi myös olla lapselle erittäin haitallista.



Avain ongelmaan olisi varmasti ryhmäkokojen pienentäminen / resurssien lisääminen, aivan kuten viestissäsikin kerrot.



t:30

Oletko tutkinut taustat? Minä en tiedä asiasta, mutta voisin kuvitella seuraavaa kuviota.



Lapsilla on joko hyvä tai huono koti. Hyvässä kodissa lapset hoidetaan itse tai VAIHTOEHTOISESTI viedään hoitoon TYÖN TAKIA. Näistä lapsista tulee ihan normaaleja ja fiksuja. Sitten toisena ryhmänä on ns. huonot kodit, joista lapset viedään hoitoon, oli tarvetta tai ei. Usein myös kuntoutuksen takia, jolloin välttämättä koti ei ole edes huono.



Lyhennettynä: päiväkotiin tungetaan syystä tai toisesta kaikki ne lapset, joilla on joko huono tausta tai neurologisia tarpeita. Sitten taas kotona hoitaa lapsensa ne hyvät perheet, joilla se on mahdollista.