Lue keskustelun säännöt.
Miten voin tukea lapsiani, kun olen yh enkä halua lasten kärsivän tilanteesta?
15.02.2008 |
Elämässäni ei ole muuta kuin lapset, pyrin olemaan läsnä heille aina; kuuntelen, lohdutan, touhuan heidän kanssaan. Yritän jaksaa sietää oikut ja kiukut - mutta siinä olen huono. Saatan raivota, kun hermostun. Mutta pyrin näyttämään heille koko tunneskaalan, ja onneksi niitä iloisia hetkiä on enemmän kuin huonoja.
En halua, että lapsistani kasvaa " tyypillisiä yksinhuoltajan lapsia" , mitä se ikinä tarkoittaakaan. Miten voisin varmistua siitä, että lapseni saavat kaiken sen henkisen tuen, jota tarvitsevat kehittyäkseen onnellisiksi, tasapainoisiksi ihmisiksi?
Isänsä osuuteen kasvatuksessa en voi luottaa. Ei siitä sen enempää, mutta tämä on fakta.
Hyviä ajatuksia, ehdotuksia, näkemyksiä?
Kommentit (2)
on mulla työ, harrastukset (vievät aikaa iltaisin ja vapaina viikonloppuina) sekä liuta hyviä ystäviä. Lähinnä kai tarkoitin, että rakkauttani en jaa (!) tällä hetkellä muille kuin lapsilleni... ja olen mahdollisimman paljon yhdessä heidän kanssaan, en täytä päiviämme millään touhulla vaan olemme rauhallisesti kotosalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinulla on lapsille annettavaa (kun kasvavat) jos elämässäsi ei ole muuta? Mitään hirveämpää lapselle ei ole kuin takertuva äiti, jolla ei edes puolisoa siinä. Se on tosi raskas taakka lapselle (kokemuksesta puhun).
Pidä huoli itsestäsi myös, ihan lapsiesi vuoksi!