G: Kamalinta mitä olet nähnyt? ev

Olin n. 5-6vuotias.

Tulin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, missä 2 kaveriani kuoli ja minunkin piti olla auton kyydissä, mutta myöhästyin! Olivat ihan tuusannuuskana :(

kun kaupungilla illalla nuori mies hakkasi toisen päätä katuun. tästä on yli 20 v ja muistan hyvin vieläkin.

Tuli keskenmeno.

ja ihminen joka oli hypännyt korkealta sillalta kivikkoon.

Oman rakkaan koiran näkeminen kuolleena oli surullisinta, mitä olen nähnyt. Jossakin määrin ehkä myös kamalinta... surusta en kylläkään toivu varmasti koskaan.

Oma vauva elottomana.

Tai onnettumuuspaikan ensimmäisen kerran hänen kuoleman jälkeen. Sattui sydämeen niin että luulin itsekin kuolevani.

jolle tehty useita ihon siirteitä, myös keinoihoa joka osittain irti ja vartalo kauttaaltaan visvaisen katteen peitossa..

Naisen oli juonut jalat alta. Pieni poika seisoi vieressä ja itki ja pyysi: Äiti, mennään kotiin. Tämä tapahtui yhtenä sunnuntaina keskellä päivää.



En voinut muuta kuin soittaa poliisit paikalla. :o(

Ai niin, myös pahasti levinnyt syöpä voi olla aivan järkyttävää katsottavaa ( ja haistettavaa! ) . Onhan näitä ihmiselon kurjempia puolia nähty.

kun penis katkaistaan.



sh-opiskelija

Ihanko oikeasti se katkaistaan!?! Ja miksi?

ne eu:n eläinkuljetusdokkarit... : / ja muutenkin eläinrääkkäys/eläinkoekuvat.

Vierailija:

Ihanko oikeasti se katkaistaan!?! Ja miksi?

(alkaako se muuten jöpöttää, vai miksi?)

vähän heikkoa. Samoin ne ronskit otteet, kun rintakehä avataan ( kylkiluut katkotaan ja rintakehä väännetään auki). Ei ne elinten irrotuksetkaan kivaa katseltavaa olleet. Aika ronskia touhua.

työssäni niin palovammapotilaita, kaasukuolioita, elvyttänyt vastasyntynytttä, nähnyt erilaisia kauheita syöpäkasvaimia ja hoitanut kuolevia nuoria, mutta se on vain työtä. Eli en lähtisi ikinä vertaamaan mihinkään yksityiselämäni menetykseen. Kuulostaa ehkä tylyltä etten työni takia uniani menetä, mutta henkilökohtaiset yksityiselämän traumat ja menetykset ovat jokaisella aina niitä pahimpia.

ei kait selittelyjä kaipaa

vuoteni aikana omassa perhe- tai ystäväpiirissäni, enkä edes kokenut -onneksi- mitään erityisen kamalaa. Näinollen työssä nähnyt asiat ovat minun kohdallani kaikkein kamalimpia, ja ovat paljon vaikuttaneet minuun. Jos en olisi ammattiani tältä alalta valinnut, olisin varmasti aivan toisenlainen ihminen. Nyt jo pitkä työkokemus, 10 vuotta, ja piti oikein miettimällä miettiä, mitä kaikkea ikävää onkaan tullut nähtyä. Asioihin on niin turtunut, etteivät ne enää juurikaan vaikuta, vaan niitä pitää työnään. Mutta asenne elämään ylipäätään on erilainen, kun varjopuolten kanssa työskentelee jatkuvasti.

Jos voittaisin paljon rahaa, lahjoittaisin suuren suuren summan rahaa eläinten hyväksi! Itse en alalle pysty koska olen niin herkkä näkemään mitään pahaa. R.i.p. Anja Eerikäinen!!