Odottaako Piritta Hagman jo toista lasta?
Kommentit (31)
Mutta itse en ainakaan soittaisi 0800-NANNY-NOW-numeroon ja ottaisi sieltä summamutikassa jotain laitonta latinoa meille kotiin lastenvahdiksi. Suomessa sen sijaan voisin soittaa hyvillä mielin MLL:lle, ja ottaa lastenvahdin. Sama pätee lääkäreihin, siivoojiin, puutarhureihin.... Tämä juuri osoittaa, miksi asioiden hoitaminen tuntemattomassa maassa on hankalampaa kuin Suomessa.
Ja millä perusteella muut lätkävaimot ovat hyviä ystäviä juuri Pirittalle? Ei niistä tsekkivaimoista välttämättä kovin helposti mitään sydänystäviä löydy, joiden kanssa liikkuisi samalla aaltopituudella. Vai oletko itse helposti löytänyt ystäviä ulkomailla miehesi työtovereiden vaimoista? Itse en, vaan ne ystävät ovat aina löytyneet jotain muuta kautta.
Ja kuten sanottu, rikkaus ei tuo onnea. Riittää kun rahaa on mukavasti, ei sitä tuhottomasti tarvitse. Enemmän onnea tuo se, kun mieskin ehtii olla kotona lapsia nukuttamassa.
ennen. Meillä ei ollut tilaa edes majoittaa vieraitamme, joten meidän luona ei kauheasti rampattu :)
itse todella koin rankaksi ulkomailla asumisen. Syitä on lukuisia. Nyt asumme suomessa ja ihan toista on olotila, vaikka nytkin olen väsynyt. Mutta tukiverkostoa on: neuvola, kunnan kotiapu, ennenkaikkea luotettavat suomalaiset lastenvahdit ja naapurit. Näin ei ollut ulkomailla asuessamme.
...sivuseikka, mutta silti :D t. 24
Sanonut moneen kertaan, että ovat kiitollisia ja ovat oppineet, ettei lapsia vaan tehdä. Aivan 100% kävi selväksi, että ongelmia on ollut.
Ja mitä tulee helppoihin lapsiin, niin kyllä niitä on. Meidänkin tyttö on ollut vauvasta itse rauhallisuus: vastasyntyneenä heräsi kerran yössä, nukahti suoraan rinta suussa, mahaa ei vääntänyt koskaan ja kesti kuukausia ennen kuin oppi edes kunnolla itkemään. On senkin jälkeen ollut kuin ihmisenmieli. Uhma tarkoittaa kerta parkaisua kerran kahdessa päivässä, ei raivareita tai mitään. Tottelee pienemmästäkin, ei olla koskaan edes huudettu ja ikää nyt 5. Jotkut lapset vaan on persoonaltaan rauhallisia ja tasaisia.
NHL-elämää vierestä seuranneena voin kertoa, että nämä lätkävaimot ovat melkoisia työjuhtia ja moni hyytyisi siinä vauhdissa hyvin äkkiä. Esimerkiksi lasten koulukyyditykset ovat täysin heidän vastuullaan ja mies saattaa olla pelireissussa yhtäkkiä kaksi viikkoa putkeen. Rahalla saa tietysti hoitoapua, mutta niissä piireissä - etenkin suomalaisten kesken - arvostetaan naisia, jotka huolehtivat lapsista, kodista ja arjen pyörittämisestä itse. Shoppailu on vain murto-osa sitä elämää, mitä elävät. Näille jääkiekkoilijoista haaveileville misseille voisi järjestää jonkun Back to Reality Camp'in ja rupeaisivat hyvin äkkiä haaveilemaan insinöörin vaimona elämisestä :D
pelataan lokakuusta huhtikuuhun 82 peliä, joista puolet eli 41 on vieraspelejä. NHL:ää pelataan Yhdysvalloissa (Euroopan kokoinen manner sekä lisäksi Kanadassa). Mies on siis 41 kertaa pelimatkalla noin puolen vuoden aikana. Keskimäärin kuukaudessa tulee noin 6 vieraspeliä, joista osa voi olla kaukanakin, tähän vielä päälle kotipelit niin kuukaudessa pelejä on noin 13 ja siihen vielä harjoitukset ja muut jutut. Jos joukkue pelaa hyvin niin edessä on vielä pudotuspelit, jotka pelataan huhti-kesäkuussa ja loppuun asti menevillä joukkueilla tulee 20-30 peliä vielä lisää. Eli se on tosi rankkaa, vaikka hyvin siitä maksetaankin. Mutta kun mies huippu-urheilija niin usein se on yksi "lapsi" lisää perheeseen, koska vaimon pitää myös huolehtia kiireisestä miehestään, huolehtia tarkka ruokavalio jne. Toki apua saa ja noilla palkoilla siihen on varaa, mutta kyllä siinä vaimollakin on hommaa, ainakin jos haluaa olla läsnä lastensa ja miehensä elämässä.
Onhan näitä ikäviä tarinoita kertonut mm. Tiina Kurri, jolle tuo elämäntyyli toi alkoholiongelman kun mies oli paljon poissa ja hän sitten kotirouvana tarttui pulloon. Ja avioliitto kariutui sitten pian miehen aktiiviuran jälkeen. Eli ei se vaimonkaan osa ole mitään ruusutanssia.
Nykyäänhän Tiina elää amerikkalaisen miehensä kanssa maalaiselämää Amerikassa ja joskus oli hänestä haastattelukin ja nauttii nyt elämästään paljon enemmän, vaikka NHL-ajan glamour ja rahapaljoudet ovatkin jo historiaa. Uskoisin myös, että Jarin ja Vanessan perhe-elämä on paljon erilaisempaa ja varmasti monella tavalla parempaa kun isä on kotona eikä koko ajan matkoilla kuten tapahtui Kurrien kaksospoikien lapsuudessa.
Tässä vielä Tiina Kurrista:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1558822
Ihan takuulla heillä on ulkomailla samanlaista sontaa kuin kaikilla muillakin ulkomailla asuvilla. Mies on pelimatkoillaan jatkuvasti, todelliset ystävät ja suku on kaukana, lapsi valvottaa (vaikka olisi kuinka helppo), ja oikeasti ei ole mitään haastavaa tekemistä. Kaikki asioiden hoitaminen jää Pirittalle, ja niiden hoitaminen on vaikeampaa kuin Suomessa., ja kaikki pitää tehdä yksin. Jo pelkän lastenlääkärin löytäminen voi olla työn takana.
Se, että on rahaa, tekee asian helpommaksi. Mutta kun rahaa on sopivasti, niin sen lisääntyminen ei enää lisääkään onnea. Ei se kodin sisustaminen riitä kovinkaan monelle elämän sisällöksi, vaikka se muuten mukavaa olisikin.
Mutta miksi ihmeessä Piritta toisi tätä esille? Itsekään en koskaan valita (julkisesti) ulkomailla asumisen rankkuutta. Hyvät ystävät ovat saaneet siitä kuulla, mutta tutuille ja kollegoille lähinnä juttelen positiivisistä asioista.
Olen lukenut lehdestä kun Piritta sanonut että eivät ole käyttäneet ehkäisyä pojan syntymän jälkeen. Eli varmasti toivovat mutta lasta ei ole annettu. Mua kyllä ihmetyttää miksi haluavat että kaikki tietävät ongelmasta?
...toiset ihmiset ovat avoimempia kuin toiset, puhutaan niin iloista kuin suruistakin. Ja miksipä sitä omaa elämää hehkuttaa, jos ei siltä tunnu? Ei se Vuittonin laukku tai Tiffanyn timantti paljon auta yksinäisyydessä tai lapsenhoidossa.
Meillä on 3 lasta 3,5 vuodessa syntyneinä ja eipä heidän hoitonsa ole kovin rankkaa ollut kuin sen yhden vuoden kun oli kaksi pientä. Pärjääminen on paljolti asenteesta kiinni. Mun mielestä ulkomailla asumisen rasittavuus on ennen kaikkea siinä, että väkeä kotimaasta ramppaa koko ajan vieraisilla.