Gallup : Miksi haluat lapsia ?
Itse en halua voisi kuvitellakkaan hankkivani lapsia. Haluaisinkin nyt tietää , miksi ihmiset niitä haluu . Ja tänne palstalle tulin vain, koska ajattelin, että tämä on oikea paikka kysyä asiaa.
Kommentit (8)
Heidän elämäänsä on hauska seurata ja olla osana sitä. Ovat parasta, mitä elämässäni olen saanut.
hankin niitä pari lisää.
enempään ei jaksaminen riitä. tähän jää.
Mutta, mieli muuttuu. Kun oltiin 30+, alkoikin ajatella, että entäs JOS me ei koskaan saataisikaan lapsia tai JOS tehtäis liian vanhoina ja tulisi vaikka vammainen, niin kyllä siitä itseään syyllistäisi. Tai että JOS ei jaksakaan olla hyvä äiti/isä 40+ kun on jo ikää ja itsekkyyttä. Ja lapsiperhe-elämä ei enää tuntunutkaan niin ällöttävältä vaihtoehdolta, kun kaveritkin sai lapsia ja kaikkosivat perheidensä pariin.
Lisäksi vauvat alkoivat vaikuttaa söpöiltä ja mietimme, että oma lapsi se vasta erinomainen olisikin!
Ja tietenkin tuo vanhuuden turva - vaikka eipä sitä lastaan haluaisi sellaisella painostaa, että: " Pakko tulla vanhainkotiin pitämään meidän puolia."
Itsekkäistä syistä: toivon jänakin päivänä olevani isovanhempi ja saavani nauttia lapsenlapsista (ehkä jopa lapsen lapsen lapsista?).
Itsekkäistä syistä: en halua elää vanhana yksin. Toki siihen on riskit lapsista huolimatta, mutta sitten saan ainakin syyttää yksinäisyydestä ihan itseäni ja omaa kypsymättömyyttäni elämän eri vaiheissa... :-( (suresti toivon, etten vanhuudessani jää yksin unohdettuna vanhainkodin keinutuoliin tai vielä pahempaa sänkyyn).
Koska pidän lapsista.
Niin ja lapseni eivät ole " omiani" . Koetan muistaa, että nuo itse tehdyt (tai sydämessä kannetut) ovat " lainaa vain" (kuten Maarit Hurmerinta ja Kahlil Gibran ovat viisaasti tuumanneet).
Ja keino päästä kotiäidiksi pois työelämästä, breikki joka venyi pidemmäksi. Ja ne lapset on niin rakkaita.
t. 2 lasta
Ihastuttava pieni ihminen, joka tuo paljon iloa elämään.
jotta vanhana olisi lapsia ja lapsenlapsia, jotka ilahduttavat vanhuuden hetkiä. En halua elää pelkästään miehen kanssa ja olen myös utelias näkemään minkänäköinen lapsi meistä syntyy.
En halua myöskään jäädä yksin, työ voi mennä, avioero tulla, mutta sentään lapset jäävät. Pelkään myös sitä, että lapsi kuolee, siksi toiveissa onkin monta lasta, ei siksi, että toinen lapsi korvaisi kuolleen, mutta helpottaahan se elämän jatkamista jos on vielä joku, josta huolehtia. Tai vastaavasti jos toinen vanhemmista kuolee niin sisaruksista on varmasti tukea ja turvaa toisilleen.
hankkivani lapsia. Sitten kun tulin 30+ ja huomasin oikeasti tulevani vanhaksi joskus, mieli muuttui sen verran että mies sai taivuteltua lapsentekoon. Onneksi sai, koska tää lapsi on ylivoimaisesti parasta, mitä mulle on elämässäni tapahtunut. Jos en olisi lastani saanut, en olisi koskaan tullut tietämään mitä on rakkaus isolla ärrällä.