Mitä ajatuksia herätti äskeinen Inhimillinen tekijä,jossa käsiteltiin autismia? Minusta
hyvin mielenkiintoinen ohjelma. Ihana kuulla ihmisten kokemuksia, kipeitä ja hyviä kokemuksia ja saada niistä voimaa omaankin elämään. Arvostan todella paljon äitejä ja kaikkia, jotka jaksavat päivästä toiseen autistisen lapsensa kanssa, rakastaen ja huolehtien ja peläten ja väsyen.
Lämminhenkinen ohjelma oli tuo.
Kommentit (8)
tulee varmaan uusintanakin.
Itsellä asperger-lapsi, mikä on tietty lievempää kuin haastateltujen äitien lasten autismi - mutta hyvin korostui, se kuinka paljon työtä erityislasten äidit tekevät ihan huomaamattaan, kun ovat niin tottuneet siihen, kuten Pirkko Hämäläinen, jonka oli tosi positiivinen ja valoisa ja sitä mieltä, että heillä menee tällä hetkellä kotona oikein hyvin - mutta kun ajattelee, kuinka paljon enemmän työtä tuottaa 14-vuotias, jonka pyyhkimistä vessassa käynnin jälkeen pitää vahtia etc. etc. kuin tavallinen 14-vuotias.
Kaikki kunnioitus ja jaksamista kaikille näille äideille !
Varsinkin se, kun lopussa lyhyesti käsiteltiin aihetta " Mikä sitten oikein on normaalia?"
Olen aiemminkin miettinyt tätä oman lapsen kohdalla, jossa huomaan olevan monia ohjelmassa mainittuja autismin kirjoon kuuluvia piirteitä. Esim. aistiherkkyys, hänellä on tavattoman tarkka kuulo-, haju- ja makuaisti. Pelkää kaikuvia ja hälyisiä tiloja, porakoneen ääntä aivan hysteerisesti, jopa vessan vetämisen ääntä. Ei kovin mielellään leiki toisten lasten kanssa, mieluummin vetäytyy yksin leikkimään. On kuitenkin oppinut " normaaliaikaan" puhumaan, on tunteellinen, herkkä ja hyvin empaattinen lapsi.
Itselläni taas huomaan olevan hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin ohjelman autismikouluttajalla, jolla on asperger.
Onkohan niin, että monilla meistä on autistisia ominaisuuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän? Ja missä menee sitten se " normaalin" raja?
Oli mielenkiintoista kuulla Heta Pukin ajatuksia ja kertomuksia omista kokemuksistaan. Vaikka olenkin tiennyt että kummipoikani varmasti tulee elämään itsenäistä elämää jne. niin kyllä se lämmitti kummitädin sydäntä kuulla jonkun selviytymisestä elämässä.
Nykyään aspergerit kuitenkin jo saa hyvin terapiaa ja valmennusta elämän eri tilanteisiin.
jossa 1 tarkoittaa ettei ole mitään autismiin verrattavia piireteitä ja 12 on syvästi autistinen henkilö joka ei esim kommunikoi juuri lainkaan. Kaikki ihmiset voidaan sitten asettaa tälle jatkumolle johonkin kohtaan sen mukaan, miten paljon autistisia piirteitä heissä havaitaan kun heillä teeteään ikätasoisia tehtäviä yhdessä testaajan kanssa. Numerolla 7 niin paljon autistisia piirteitä että saa diagnoosin (jos siis muutama muukin testi näyttää samaa, eikä mitään muuta, autismin poissulkevaa diagnoosia jo ole).
Välillä 2-6 on siis ihmisiä, joilla on autistisia piirteitä, mutta jotka silti ovat ihan normaaleja. Välillä 7-11 taas on ihmisiä, jotka ovat joissain asioissa ihan normaaleja, mutta silti ovat autistisia.
Vierailija:
Varsinkin se, kun lopussa lyhyesti käsiteltiin aihetta " Mikä sitten oikein on normaalia?"Olen aiemminkin miettinyt tätä oman lapsen kohdalla, jossa huomaan olevan monia ohjelmassa mainittuja autismin kirjoon kuuluvia piirteitä. Esim. aistiherkkyys, hänellä on tavattoman tarkka kuulo-, haju- ja makuaisti. Pelkää kaikuvia ja hälyisiä tiloja, porakoneen ääntä aivan hysteerisesti, jopa vessan vetämisen ääntä. Ei kovin mielellään leiki toisten lasten kanssa, mieluummin vetäytyy yksin leikkimään. On kuitenkin oppinut " normaaliaikaan" puhumaan, on tunteellinen, herkkä ja hyvin empaattinen lapsi.
Itselläni taas huomaan olevan hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin ohjelman autismikouluttajalla, jolla on asperger.
Onkohan niin, että monilla meistä on autistisia ominaisuuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän? Ja missä menee sitten se " normaalin" raja?
Jotenkin noin ajattelinkin sen menevän. Täytyy tutustua tarkemmin aiheeseen, mielenkiintoista.
5
koska niistä huolimatta syntyy vammaisia lapsia ja on vammoja joita ei millään tavalla voi huomata kohdussa. Asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, kun osa joutuu abortoiduksi (tapetuksi) ja osa saa elää.
sitä ei ole julkaistu esim netissä ja vain auktorisoidut testaajat koulutetaan sitä käyttämään. Näin menetellään kahdesta syystä. Ensinnäkin testin kehittänyt yliopistoyksikkö Englannissa saa rahaa kun kouluttaa muiden maiden terveydenhuoltohenilöstöä käyttämään sitä ja toisenakin, vielä tärkeämpi syy on se, että jos testi olisi julkinen, ihmiset voisivat treenata sitä varten, eikä se enää näyttäisikään oikeita tuloksia.
Muita autismitestejä löytyy kyllä. esim www autismiliitto. fi -> autismi -> varhainen suolonta kaksikin lomaketta, chat ja uotsalaisen tutkijan Christoffer Gillbergin asperger-testikaavio
mutta diagnosoin itselläni autismin =)