Alkoholistin puoliso

ota itekin vähän huikkaa niin rentoudut.

Lähde vaan. Puolisosi vastaa omasta elämästään, luhistumisesta tai raitistumisesta, et sinä.

Sinulla ja lapsillasi on omakin elämä.

Tuttua tuo raivo. Valitettavasti sen näyttäminen ei johda mihinkään. Toinen ei lopeta, kun ei halua. Onneksi ei ole lapsia.

Lähde. Teet palveluksen myös alkoholistille.

Olisi varmasti viisasta löytää joku, jolle voi puhua.

Asu eri asunnoissa, toisesta asunnosta käsin voi huolehtia myös toisesta ja kannustaa. Nimettömänä voi puhua: kriisipuhelin ja kriisikeskus. Eivät lapset tai nuoret voi elää alkoholistin kanssa, se aiheuttanut varmaan kärsimystä ja traumoja - väärän mallin aikuisesta.

Pelasta lapset. Sen sinä pystyt tekemään, mutta puolisoasi et voi pelastaa hänen puolestaan.

Kiitis asiallisista ja järkevistä kommenteista. Kyllä tää nyt taitaa olla siinä pisteessä, että ainoa oikea ratkaisu on suhteesta lähteminen.

Mitä tämän pahempaa voisi enää tapahtua, kun nyt joudun koko ajan kuuntelemaan syytöksiä milloin mistäkin. En juuri koskaan tee mitään oikein ja kaikki tekemiseni, valintani ja puheeni ärsyttävät puolisoa. Kaikki on minun vikani. Joo, olen varmasti ärsyttäväkin ja paljolti käytän aikani töiden lisäksi lapsiin. Myös työssäkäynnistä mies on mustasukkainen ja käytän siihen hänen mielestään liikaa aikaa. Kotona pitäisi ehtiä siivota ja pyykätä enemmän, enkä ikinä ehdi tehdä miehen mielestä tarpeeksi kotitöitä. Olen laiskistunut. Tosiasiassa yritän vain selvitä järjissäni ja levätäkin vähän välissä. Mutta myönnettävä on, olen ihan loppu.

Ap

Toivottavasti sulla on talous hyvällä tolalla.

Ihan sellaisella tolalla, että kyllä mä pärjään. Lasten harrastuksista täytyy tosin tinkiä. Vähän vähemmälläkin selviää, kunhan ei tarvitse enää kestää tätä jatkuvaa epävarmuutta, vihaa ja painetta.

Ap

Itse erosin alkoholisti miehestä 10 vuotta sitten. Elämäni paras päätös. Lapseni oli tuolloin 5-vuotias. Halusin pelastaa lapseni elämän kuin myös omani. Elämämme on ollut ihanan rauhallista ja seesteistä nämä 10 vuotta. Suosittelen kaikille, alkoholisti on narsisti ja läheisriippuvainen, kaikki pyörii hänen ympärillään ja tämä on sairas kuvio. Kannattaa katkaista tuo kuvio. Itse en ollut oma itseni tuossa sairaassa suhteessa. Kenenkään ei tarvitse kärsiä jonkun toisen valitsemasta tiestä. Jätä miehesi ja anna olla tunkiolla itsekseen, sinun ja lasten ei tarvitse sellaista elämää sietää. Lapsistasi ei tule normaaleja kun kasvatat heidät alkoholisti perheessä.

Sä voit tehdä vaikka lasun niin saatte heti apua, tuollaisia asioita ei pidä salata, vaan koittaa saada toinen tajuaa miten huonosti menee, antaa mahdollisuus ottaa apua vastaan, teidän elämä voi vielä muuttua niin että yhdessä on hyvä olla.

Sinä olet vastuussa OMASTA elämästäsi, puolisosi omastaan. Mikä sinut saa kuvittelemaan, että hänen elämänsä olisi jotenkin tärkeämpi ja arvokkaampi kuin sinun niin, että sinun pitäisi pelastaa hänen elämäänsä?

Älä enää salaa keneltäkään mitään vaan puhu jollekin. Aloita vaikka jostakin ammattilaisesta, päihdetyöntekijästä, diakoniatyöntekijästä, sossusta.

Mä en kärsinyt suoraan isäni juomisesta, mutta tuli paha mieli siitä, kun äidillä oli paha olla. Ja lopulta se vei äitini terveydenkin.

Muista että alkoholismi on sairaus. Kukaan ei tahallaan siis tee mitään sinulle. Koita saada siis puolisosi hoitoon ja avun piiriin.

Näin alkoholistin aikuisena lapsena koen, että elämäni alkoi vasta kun vanhempani erosivat ollessani 12-vuotias. Vasta sen myötä ymmärsin mitä on vapaasti hengittäminen ja rentous.

Olet jaksanut tuota jo ihan liian kauan, Ap. Jos alkoholistien juomattomuus olisi kiinni heidän läheisistää, meillä ei olisi täällä yhtäkään alkoholistia. Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto on erota ja sen jälkeen keskittyä vain omaasi ja lastesi elämään. 

Voimia sinulle ja lapsillesi, Ap <3

Lähde lastesi ja itsesi vuoksi.

Olen sulle todella vihainen. Olet siis tietoisesti uhrannut lastesi hyvinvoinnin ja tulevaisuuden sen takia, että mahdollistat miehellesi juopottelun. Olet hyysännyt juoppoa omien lastesi terveyden kustannuksella. Sinua minun ei käy sääliksi. Jokainen, joka ei vie lapsiaan turvaan alkoholistilta, on huono vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Näin alkoholistin aikuisena lapsena koen, että elämäni alkoi vasta kun vanhempani erosivat ollessani 12-vuotias. Vasta sen myötä ymmärsin mitä on vapaasti hengittäminen ja rentous.

Olet jaksanut tuota jo ihan liian kauan, Ap. Jos alkoholistien juomattomuus olisi kiinni heidän läheisistää, meillä ei olisi täällä yhtäkään alkoholistia. Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto on erota ja sen jälkeen keskittyä vain omaasi ja lastesi elämään. 

Voimia sinulle ja lapsillesi, Ap <3

Toivottavasti et hylännyt sairasta vanhempaasi.

Ei se siitä miettimällä ja puhumalla muutu miksikään. Eroa. Psykiatrini aikoinaan sanoi minulle juopon kanssa olemisesta, että sitä se on kun ajattelee pillulla. Ja sitähän se on, pillu ei paljoa ajattele ja se näkyi. Niin tosiaan minä päädyin psykiatrille, sitäkään ei tarvitse kun ei ole juopon kanssa.