Lapsen syömättömyys raastaa

Vierailija:

Vaikea olla kiinnittämättä mitään huomiota siihen ettei lapsi syö. ja nin kuulemma pitäs tehdä.

Taitaa olla paras ottaa yhteyttä psykologiin. Vaikka neuvolan kautta tai kasvatusneuvolan. Ei ole normaalia.

Minulla alkaa keinot loppua miten saan 5-vuotiaani syömään. Mikään ruoka ei maistu. se on mieluummin syömättä kun syö normaalia ruokaa.

Nyt siis 3,5-vuotias ja meillä kanssa syö niitä harvoja ruokia mitkä hänelle kelpaavat muun perheen syödessä jotain muuta. Usein myös joudumme syöttämään. Mutta pahaltahan toi teidän tilanne kuulostaa, pitäiskö sun kuitenkin antaa sitä mikä hänelle kelpaa, jos vain jotakin kunnon ruokaa saisi menemään?

täällä.



Meillä 5 -vuotias teki kaksi vuotta sitten päätöksen, että ei tykkää lihasta. Ja sen jälkeen on menty alamäkeä niin, että nykyisin syöminen on täyttä teatteria.



Potut menee juuri ja juuri, poika eläisi makaronilla ja maksalaatikolla. Ja muroilla, kekseillä ja leivällä. Jogurtitkaan eivät kelpaa pitäisi olla niitä rahkasellaisia.



Nlan th lohdutti, että yksikään lapsi ei ole Suomessa kuollut nälkään. Mutta sitä itse menee aina lankaan ja alkaa maanitella, uhkailla, kiristää ja lopulta suuttuu. Noidankehä on siis jatkuvaa.



Muistan kyllä itsestänikin lapsena ajan, jolloin en syönyt kuin perunaa voin kanssa ja edelleen olen tosi huono syömään lihaa....

itsesasiassa olemme jutelleet psykologin kanssa sivuten tätä ongelmaa (viime syksynä), kun lapsen oli vaikea mennä kerhoon. Kerhoon meno sujuu jo, mutta psykologi sanoi etä ehkä lapsella on aistiyliherkkyyttä. Käski kuitenkin tarjota samaa ruokaa kuin koko perheelle, pakottamatta, jos ei syö niin ei syö. Ja tämä lapsihan ei syö. Ulkoiltiin monta tuntia aamupäivällä, päiväruoka ei mennyt. KÄytiin uimahallissa äsken monta tuntia, jonka jälkeen tarjottu perunamuusi ja jauhelihakastike ei mennyt. EI ole edes koskenut ruokaansa. Varmasti tykkäisi jos maistaisi, mutta ei. Luulisi olevan nälkäinen.



Ei kenelläkään mulla ole koskaan ollut vastaavia ongelmia? Kuinka olette ylittäneet ne? Ap

Nyt on 9 vuotias todella laiha ja huono syömään, mutta syö itse.... Mitä sitten syökin, yleensä tosi vähän perunaa ja kastiketta.



Mä kyllä syöttäisin noin pientä vielä.... Enkä todellakaan antais vaan makoilla sohvalla siksi,e ttä on jo huono olo syömättömyyttään!!!

nro 5, joo ton lihan kanssa meilläkin vaikeeta. Meillä ei edes leipä mene, ei ole koskaan edes maistanut. Huah. Söisi kyläl puuroa rajattomasti, varmasti ottaisi nytkin. Mutta onko järkeä syöttää koko lapsuus puuroa???!? On näköjään muillakin vastaavia ongelmia, ihana kuulla ettei olla ainoita. Oisko kukaan päässy tästä kierteestä eroon jotenkin? AP

Ai, pitäisikö syöttää?? Onko kaikki muut samaa mieltä? Ap

Meilläkin jää ruoka lautaselle. Perunaa lapsi ei syö missään muodossa. Ainoa ruoka mikä toisinaan menee on kaurapuuro joskus jauheliha ja makaroni. Itse yrittää tarjota monipuolista ruokaa, mutta kun ei maistu. Minä hermoilen syömättömyyttä enkä tiedä mitä tehdä. t.3

muuten on. että syöttämällä se ruoka menee kaikki (paitsi isompi lihapala) vielä tämän ikäiselle ja vanhemmallekin? Mikä ihme juttu siinä vaikuttaa?

Viimeistään 2v iässä olisi pitänyt lopettaa eri ruokien tekeminen ja syöttäminen.



Kyllähän ne tottuu nirsoiksi jos antaa tottua. Oletteko muuten huomanneet, että nämä nirsoilijalapset ovat usein niitä, jotka on hoidettu kotona 3-vuotiaaksi? Ne eivät ronklaa ruuan kanssa, jotka ovat jo pienenä tottuneet päiväkodissa (tai kotona jämäkän äidin/isän kanssa) siihen, että kaikkea maistetaan vähän, ja jos ei tykkää, niin seuraavan kerran ruokaa saa seuraavalla aterialla.

Meillä se lihasta totaalikieltäytyminen koskee myös jauhelihaa. Niinpä olen alkanut valehtelijaksi ja väitän ruskistetun jauhelihan olevan tummaa soijarouhetta. Tätä poika voi joskus pitkin hampain syödä, kun olen joskus selittänyt, että se on kasvi, ei lihaa. Toisinaan menee läpi, toisinaan ei.



Olen myös ajatellut tuota aistiherkkyyttä, koska poika sanoo lihan ' haisevan' , jolloin sitä ei voi syödä. Mutta se sama koskee siis nykyisin myös makkaraa ja nakkeja. Suossa ollaan.



Aamupalaksi oli maitoa ja leipää, muu ei kelvannut, kun tiettyjä muroja ei ollut. Tänään poika on ollut päiväkodissa, siellä oli ilmeisesti ollut kanaa ruuaksi, pikkumies kertoi tomerana syöneensä vähän pottuja. Kotona sitten välipalaa lisää ja iltaruokana oli spagettia ja jauhelihaa. Makaroni meni, liha ei. Iltapalaksi pieni jogurtti ja vähän leipää. Siinä päivän menu ja hän on syönyt siis aika paljonkin tänään.

Nirsoilu ei johdu siitä että tehdään lapselle omat sapuskat. T3

joo, oon monesti miettiny että laitan lapsen päoiväkotiin vain jotta oppii syömään.



Söi nyt ku nsyötin.

Tarjoa samaa ruokaa kuin muillekin. Välipalaksi jotain sellaista josta tykkää ja jota syö itse. Ainakin kerran päivässä sellainen ateria, jota syö itse. Leipää? Muroja?



Miten lapsen kasvu? Onko laiha? Ollaanko neuvolassa huolestuneita?

Joillakin lapsilla tulee oikeasti tuo " en syö eläintä" -kausi n.6-vuoden iässä. Asiaa ei varmaankaan helpota, jos olet valehdellut jauhelihan olevan soijarouhetta, lapsi käy epäluuloiseksi yhä lukuisempien ruokien kanssa jos on kuitenkin huomannut että kyseessä on liha.



Jos poika söisi vain puuroa tai muuta pehmeää ruokaa, kysy ravintoterapeutilta mitä sinun kannattaisi jemmata siihen, jotta siitä löytyisi mahdollisimman paljon ravintoaineita. Lähinnä mihin pohjaan puuro kannattaisi tehdä. Rasvaa kannattaa ainakin laittaa reippaasti ja mielellään tehdä puuro maitoon, jos mahdollista.



Oletko kokeillut sosekeittoja? Ne ovat myös helposti alas meneviä, joukkoon voisi ehkä myös laittaa mukaan esim. punaisia linsseja ja soseuttaa nekin joukkoon.



Meidän pojallamme oli piiitkään oikeasti vaikea syödä karkeaa ruokaa, mutta emme sitä tajunneet kun hän oli pieni. Suun lihakset eivät toimi aivan normaalisti, mutta ei sitä normaalielämässä huomannut. Poikamme eli oikeasti vellillä tuttipullosta yli 2-vuotiaaksi. Ei suostunut syömään soseita eikä muutakaan millään. Pikkuhiljaa saimme hänet syömään pehmeää ruokaa, söi tarhassa paremmin kaverien innostamana, mutta kotona alkoi syömään paremmin vasta paljon myöhemmin. Vieläkin on hankaluuksia syödä lihaa, jos ei ole pehmeää jne. Voisiko lapsellanne olla jonkinlaista motorista vaikeutta suussa tai jopa yliherkkyyttä mauille tai ruoan koostumukselle?



Tsemppiä ruokailuihin, on varmaan todella vaikeaa ja hermojakiristävää, mutta samalla sitä on myös kovin huolissaan lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä.

Nyt koulun alettua syksyllä olin tosi huolissani syökö mitään kun saa ottaa ruoan itse, päiväkodissa kuitenkin tädit laittoivat ruoan lautaselle ja puolet piti syödä tai ainakin maistaa. Kotona tarjottu samaa ruokaa kuin muillekin lapsille, aina valittaa että ei tykkää ja yökkii ja haukkuu ruoan.... Tietysti huolestuttaa syömättömyys ja ärsyttää myös.



Mutta iso muutos tapahtui nyt tammikuussa, kun koulussa oli puhuttu ruokaympyrästä, että pitäisi olla hedelmiä, kasviksia, lihaa ym ja lautasmallista että puolet kasviksia ja yksi osa lihaa kalaa tai kanaa ja yksi osa pastaa riisiä tai perunaa. No sovimme lapsen kanssa, teimme listan jääkaapin oveen, mitä syö tappelematta.



Listasta tuli yllättävänkin laaja, hedelmistä omena, viinirypäleet, vesimeloni. Kasviksista lehtisalaatti, herne, maissi, porkkana(raakana), peruna(muusi) Liha ym. lohi, silakkapihvit, lihapullat - ja pihvit (jos ei sipulia:) ) Sitten puuroa ja muroja aamu- ja iltapaloiksi vaihdellen.



Sovittiin myös että muitakin ruokia maistetaan, mutta näistä ei vinguta ja valiteta. Paljon paremmin on mennyt!!! Kannattaa kokeilla, 5vkin vois jo innostua. Piirrätte vaikka kuvat mitä suostuu syömään itse?